Kaikenlaisia kuulumisia

 

Moi tyypit! Viime höpöttelyistä on aikaa. Siis niin kauan, että tää kirjoittaminen tuntuu ihan vieraalta jo. Paljon asioita tapahtunut. Nimikin muuttunut siinä ohessa! En kyllä ikinä muista et mulla on uusi nimi, enkä sitä et olen naimisissa. Juuso kyllä kutsuu mua välillä vaimoksi ja se hymyilyttää joka kerta. Pitäisi päivittää ajokortti ja varmaan aika monta muutakin juttua.

Meidän häät oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi ihanat, tosi meidän näköiset. Mentiin tavallaan vähän salaa naimisiin, se oli oikeastaan aika vapauttavaa. Kokoonnuttiin perheiden kanssa mökille. Oli kivaa ohjelmaa ja hyvää ruokaa. Bändikin! Oli aikaa jutella ja tutustua. Mökkihäät oli tämmönen hätäratkaisu kun haluttiin mennä naimisiin ennen vauvan syntymää, mut sit samalla ehkä vähän juhlistaa sitä. Virallisesti meillä olisi ne perinteisen häät ensi keväänä, tosin niistä taitaa tulla nyt kyllä ennemminkin bileet. Bileet, joihin aion pukea kunnon häämekon!

Tänään on perjantai. Ollaan mökillä. Juuso tekee sipulirisottoa, minä suunnittelen lähteväni sienimetsälle. Kello on jo yli puolenpäivän. Ollaan vähän lounastauosta jäljessä, mutta mökillä se ei ole niin justiinsa. Mulla on loppupäivälle vielä viinikuvauksia, rakastan tehdä niitä täällä luonnon keskellä. Kuviin saa aina ihan oman tunnelman kun kuvien taustalla on metsä tai meri ja käytössä mökin 70-luvulta peräisin oleva Arabian astia-arsenaali.

 

 

Ihanaa kun tulee syksy. Oon odottanut sitä et saa olla kotona tuoksukynttilöiden keskellä ja katsoa tuttujen tv-sarjojen uusia tuotantokausia (niin monia!). Oon mä innoissani siitäkin et uutta kotia pääsee nyt ajan kanssa rauhassa laittamaan ja huoneet alkaa hiljalleen valmistua. Tästä syksystä tulee myös siinä mielessä erityinen et meidän pieni ihme syntyy keskelle tätä vuoden pimeintä aikaa. Tuntuu hauskalta ajatella, että olen ihan samaan aikaan raskaana kuin mitä oma äitini on ollut minua odottaessaan: mulla on syntymäpäivä 3.12 ja meidän pienellä tämän tiedon valossa 1.12 (tismalleen sama kuin mun veljentytöllä!).

Meidän vauva on saanut työnimen. Siitä on tullut Käpy. Pienen pieni Käpy.

Keskiraskautta ei turhaan ylistetä. Tää on oikeesti ollut ihanaa aikaa. On energiaa tehdä kaikkea ja elämä tuntuu oikeastaan ihan tavalliselta. En mä läheskään aina edes muista olevani raskaana. Kyselin teiltä 3D/4D-ultrasta suosituksia, ja vakuutitte mut. Päätin varata ajan. Jännittää mitä on luvassa. Moni sanoo, et vauva näyttää ihan itseltään ja moni sanoo et vauva näyttää ihan alienilta. Hyväksyn molemmat, jotenkin tässä vaan odottaa et pääsisi taas jo näkemään hänet venyttelemässä raajojaan siellä pienessä yksiössään.

Neuvolassa kysyttiin, et onko mulla ollut supistuksia. Ei ole ollut. Sit me vähän juteltiin niistä ja tajusin et onhan mulla niitä, lähes päivittäin. Oon vaan luullut et vauva on ollut huonossa asennossa kun vatsaa kiristää, mut oikeesti kyse onkin supistuksista. Ne ei oo kivuliaita, mut ei niiden kuulu tässä vaiheessa kai ollakaan. Tuntuvat vaan vähän erikoisilta.

 

 

Maailman paras juttu tapahtui tällä viikolla: sisko muutti naapuriin! He ostivat avopuolison kanssa asunnon viereisestä korttelista. Ihanaa kun tietää, et he on ihan tossa vieressä. Ihanaa kun on lyhyt matka kylään. Matalan kynnyksen arki-iltahengailuja odotellessa!

Olen alkanut taas tekemään listoja päivän aikana tehtävistä jutuista. Se selkeyttää ja tuo myös armollisuutta: lista ei voi olla megapitkä, siitä en selviäisi. Tuntuu etten voi tällä hetkellä oikein luottaa omaan muistiini entiseen malliin, siksi listaan ihan kaikenlaisia juttuja 😀 Parempi kirjata ylös, tippuu taakka harteilta. Rakastan vetää viivan hoidetun asian päältä, niin tyydyttävää. Tulee fiilis, että asiat etenevät.

Me sovittiin viimeksi terapiassa et alan pitää tarkemmin huolta työajoista ja omasta hyvinvoinnista. Liikunta ei ole ollut säännöllistä, mikä on näkynyt monellakin tapaa. Päällimmäisenä vireystilassa ja mielialassa. Kaipaisin paljon enemmän raitista ilmaa ja mukavuusalueella tapahtuvaa liikuntaa, mut jostain syystä en ole priorisoinut näitä raskausaikana. Me lanseerattiin mulle “sporttitunti”, joka alkaa arkisin klo 17. Se tarkoittaa et työt loppuu viideltä, jolloin alkaa mun oma harrastustunti. Ulkoilua, lenkkeilyä, joogaa, kotitreenejä, uimista – mitä ikinä. Illat on pyhitetty aina vapaa-ajalle. Lupasin etten sovi liikaa menoja arkeen, nostan oman jaksamisen ykköseksi. Tänään suuntaan sporttitunnilla sienimetsään samoilemaan!

 

 

xx Sara

5 Comments
  • Mielikuvia
    Posted at 18:10h, 30 August Reply

    Ihana lukea raskauden kulusta, vaikka oma lapsiluku onkin jo täysi! Odottavat äidit on niin kauniita 🌷

  • Sara
    Posted at 08:59h, 31 August Reply

    miten kiva kuulla! <3 odotus tuo kyllä tietynlaista hehkua, sen allekirjoitan täysin!! 🙂

  • Ida
    Posted at 17:42h, 31 August Reply

    Ihana kuulumispostaus! 🤍

    Helposti sitä jättää sen omasta hyvinvoinnista huolehtimisen liian vähälle. Nyt kun teen etätöitä, niin olen aamusin alkanut käydä naapurin kanssa ulkoiluttamassa hänen koiraansa. Kun lapset on eskarissa ja koulussa, niin voin hyvin käyttää tunnin aamustani metsässä meren rannassa kävelyyn ystäväni kanssa. Sitten sitä jaksaa loppupäivänkin paremmin!

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2021/08/31/kesa-oli-kreisi/

  • Vilma
    Posted at 22:52h, 31 August Reply

    Olipas hauska lukea teidän työnimestä, meillä oli ensin myös Käpy <3 Mutta kun sukupuoli selvisi alettiin pikku hiljaa kutsua minun toisella nimellä. Oma laskettu nyt syyskuun lopussa, niin ihana lukea näitä raskauskuulumisia!

  • Sari
    Posted at 05:49h, 01 September Reply

    Ihana kirjoitus <3! Mä olen niiiiin vanhanaikainen, että tykkään lukea näitä blogikirjoituksia. Tiedän, että on nykyaikaa olla instassa ja sieltä seurata ihmisten elämää :D, mutta mikään ei vedä vertoja kunnon blogikirjoituksille. Toivottavasti kirjoittelet vielä tännekin. Ihanaa odotusaikaa ja ihanaa kun oot niin onnellisen oloinen <3

Post A Comment
Your comment will be visible after approval