Näin meillä nukutaan – vauvan uni ja unikoulu (7kk) 15 July, Jul 2022 - 15:46

Tää ei oo postaus siitä, että tehtiin unikoulua kaksi yötä ja nyt vauvamme nukkuu täydellisesti. Ei suinkaan. Tää on pikemminkin terveiset keskeltä unikouluviikkoa, johon mahtuu niin onnistumisia kuin takapakkejakin. Edelleen itketään ja edelleen raivotaan, mut vähenevissä määrin. Toiset nukkumaanmenot on ollu helpompia, toiset vaikeampia. 5pv takana ja varmasti aika monta vielä edessä. Tää meidän suhteellisen lempeä unikoulu tuntuu pikemminkin sellaselta elämäntapamuutokselta, joka helpottuu ajan kuluessa mut mitään ei tapahdu ihan hetkessä.

Meidän vauva on nyt 7kk vanha. Hän on nukahtanu syntymästään asti lähes poikkeuksetta aina pullolle tai rinnalle tai sit liikkuviin vaunuihin. Tää on ollu helpoin tapa saada hänet uneen (eikä siltikään aina kovin helppo) ja samalla se mihin omat voimavarat ovat yleensä riittäneet. Ensimmäisinä kuukausina iltahuudot kestivät pahimmillaan useita tunteja (vauvalla oli jumeja, vatsaongelmia ja ties mitä), 3kk iässä ne rauhoittuivat. Nukahtaminen ja nukkuminen ovat olleet meillä se isoin haaste. Välillä huuto alkaa jo siitä kun astun illalla vauva sylissä lastenhuoneeseen ja hän aavistaa mitä on luvassa! Vauva on uskomattoman sinnikäs taistelemaan unta vastaan. Pidän sormia ristissä, että tämä sinnikkyys säilyisi pitkin hänen elämäänsä, mutta kanavoituisi vaan nukahtamistaistelun sijasta johonkin hyödylliseen 😀 Opetettiin hänet jo hyvin pienenä nukkumaan omassa huoneessaan mut yöherätyksiä kertyi vielä 6-7kk iässä 2-4 yössä.

Alettiin tuossa kesän kynnyksellä olla melko poikki puoli vuotta kestäneisiin yöherätyksiin (tiedän, että moni sietää näitä pidempäänkin, mutta me ei kuuluta niihin, heh). Herätys 2-3h välein on hajottavaa ja kun sitä on elänyt monta kuukautta, se alkaa syödä ihan kunnolla. Me ei haluta nukkua vauvan kanssa samassa sängyssä/huoneessa, joten öisin pitää aina vaeltaa lastenhuoneeseen ja tilanteesta riippuen käydä keittiössä lämmittämässä korviketta. Tässä kohtaa ehti jo itsekin herätä ihan kunnolla eikä oo aina niin helppoa nukahtaa uudestaan.

Oltiin mietitty ettei aloiteta unikoulua vielä kesällä kun on reissuja ja kaikkea tässä sekoittamassa mut juteltuani aika monen seuraajani kanssa ig:ssä, vakuutuin et aloitusta ei kannata pitkittää. Kuulin myös monia hyviä kokemuksia siitä et unikoulun aikaansaannokset ovat pysyneen kesälomamenoista huolimatta. Ja vaikka unikoulu on syytä ajoittaa sopivan rauhalliseen ajanjaksoon niin onko sellaista 100% rauhallista ajanjaksoa olemassakaan vauvavuotena? Aina on nimittäin jotain. Mökkireissuja, hampaita, uusia kehitysvaiheita, you name it.

Kun puhutaan unikoulusta niin huomattavasti enemmän oon kuullu niitä tarinoita, missä unikoulua on tehty 1-2 yötä, jonka jälkeen vauva on nukkunut jo kokonaisen yön. Ja jotenkin sitä kuvitteli, että näinhän tämä menee meilläkin. Tiedostan, että astetta järeämmällä unikoululla näin voisi ehkä käydäkin, mutta ollaan puolison kanssa todettu että tämän vauvan vanhempina meistä ei vaan ole siihen. Vauvan uni/nukkumaanmenoraivarit on sitä luokkaa, että huudetaan niin täysiä kun keuhkoista lähtee ja yskitään ja meinataan oksentaa ja kuulostetaan siltä, että tukehdutaan. Me ei yksinkertaisesti pystytä kuuntelemaan tätä (ei henkisesti eikä fyysisesti), vaan vauva on pakko nostaa syliin rauhoittumaan. Siispä ollaan valittu tassuttelu-unikoulu, jota ollaan toteutettu päikkäreillä ja yöunilla.

Vauva menee nukkumaan 7-8 välillä. Iltarutiineihin kuuluu puuro, kylpy sekä imetys ja korvike (tai pelkkä korvike jos en oo himassa). Maidon jälkeen nostetaan hänet pystyyn sylissä, jotta vauva ei nukahda.  Laitetaan vauva rauhallisena sänkyyn ja annetaan pupu kainaloon. Meidän vauva ei osaa syödä tuttia, mutta nyt unikoulun aikaan ollaan välillä annettu hänelle tutti, jota voi pureskella ja “imeä”, tää välillä rauhoittaa häntä. (Tosin välillä hän vaan alkaa hakkaamaan tutilla pinnasängyn reunoja, nice). Sänkyyn laittamisen jälkeen alkaa lähes aina itku ja samalla hervoton liikkuminen, pyöriminen, potkiminen ja kiipeily. Välillä mietin, että pitäiskö laittaa hänelle urheilukello käteen niin näkisi montako kilsaa kertyy, hah. Hän saattaa rauhoittua ja nukahtaa sekunniksi, mutta sitten säpsähtää ja aloittaa taas. Vauva on loppukevään ja kesän aikana kehittynyt motorisesti niin paljon, että uskon tän vaikuttavan iltasekoiluun. Hän ei pysy päivisin hetkeäkään paikoillaan ja sama homma on nukkumaanmenon kanssa. Kehon on vaikea rauhoittua. Muutama on kommentoinut mulle, et heidän vauvan opittua konttaamaan helpottuivat myös yöunet ihan huomattavasti. Cant’t wait!

Sänkyyn laskemisen jälkeen pidetään kättä selällä, silitellään hartioita ja peppua. Annetaan itkeä ja sekoilla, odotellaan rauhottuisiko, mutta jos ei rauhoitu niin nostetaan taas syliin. Ja sama uusiksi. Ennemmin tai myöhemmin hän nukahtaa pupu kainalossa itsenäisesti. Ekana päivänä nukahtaminen kesti 1-2h. Eilen se tapahtui parissa minuutissa ilman sylittelyjä (wuhuu). Mutta sit taas tänään on ollut päikkäreillä vaikeampaa. Ajoitus on kaikki kaikessa ja välillä sitä on vaikea seurata. Vauvalla on oma rytminsä. Tarpeeksi valveillaoloa, tarpeeksi ruokaa ja nestettä alla. Vauva on yleensä aina tiettyihin kellonaikoihin väsynyt, mutta yöunien pituudet vaihtelevat. Välillä hän herää 7.00 ja sitten taas esim tänään heräsi 8.30, mutta oli jo tavalliseen tapaansa 9:30 väsynyt. En tiedä pitäisikö häntä alkaa herättämään aamuisin, mutten millään viitsisi :S

Juuri ennen kun mennään itse nukkumaan 23 maissa, käyn unisyöttämässä vauvan. Hänet nostetaan unissaan sängystä syömään. Hän ei ole hereillä eikä herää, vaikka ajattelin aluksi että tietysti hän herää siihen. Syömisen jälkeen hänet asetetaan nukkuvana takaisin sänkyyn. Iisi! Vauva saa vielä pienen tankkauksen ennen tuota pidempää unipätkää ja siirtyminen täysin maidottomiin öihin on näin ollen vähän kevyempi. Meillä vauva kasvaa -2 käyrällä (tai sen alapuolella) ja kasvu on tarkassa seurannassa, joten unisyötön avulla taataan, että hän on varmasti saanut illalla tarpeeksi ruokaa. Ajateltiin kokeilla unisyöttöjä hetken aikaan, ainakin 8kk neuvolaan asti.

Vauva herää joka yö edelleen klo 03, mutta unikoulun (ja ehkä unisyötön?) ansiosta rauhoittuu nopeasti, eikä kaipaa maitoa. Ekoina öinä klo 03:n huudot kestivät monta tuntia mut nyt puhutaan enää minuuteista. Välillä voi mennä vartti, välillä pari minsaa. Maitoa ei olla annettu unikoulun aikana klo 23-07 välillä ollenkaan. Innolla odotan sitä ekaa yötä kun tuota kolmen herätystä ei tulekaan!

Edistystä on tapahtunut valtavasti mut vielä on matkaa kuljettavana. Välillä mä kyllä mietin, että miten päivisin näin iloinen ja valovoimainen vauva voi olla öisin sellainen mörökölli, heh. Joku nukkumisessa risoo, mut toivon mukaan ei ihan loputtomasti.

Tsemppiä sinne kaikille muillekin unikoululaisille ja univaikeuksien kanssa taisteleville pienten lasten vanhemmille <3 I feel you! Jos heräsi jotain ajatuksia, kysmyksiä tms niin pistäkäähän kommentteja 🙂

xx Sara