Treeniä, ruoan laittoa, Housea, kynttilöitä, snadi kurkkukipu, teetä ja villasukat. Alkaa kuulostamaan pikkuhiljaa a/w-arjelta tää touhu. Meidän vastapäisen talon ukkelikaan ei enää tapansa mukaan hengaile iltaisin ikkunan lähettyvillä alasti vaan on pukenu aamutakin (ja välillä myös jopa paidan sinne alle!!) päälle. Se on syksy nyt. Just huippua!

pipo Carlings, farkkupaita Bik Bok, housut Pieces, toppi Gina Tricot, koru Cubus, tennarit H&M



Tehtiin eilen aivan sai-raaaan hyvää ja iisiä sapuskaa: kreikkalaisia lihapullia, tzatzikia ja fetasalaattia! Näihin ohjeet alla.

tzatziki: 1/2 kurkku, 1,5 valkosipulin kynttä, 300g-400g ruokajogurttia (kreikkalaista/turkkilaista jogurttia), suolaa
raasta kurkku (purista ylimääräinen vesi pois) pilko valkosipuli hienoksi yhdistä ainekset kulhoon ja sekoita. Laita jääkaappiin maustumaan
 
lihapullat700g jauhelihaa, sipuli, 1/2 prk fetaa, 2 valkosipulin kynttä, 1-2 chiliä, 2 kananmunaa, paprikajauhe, jauhelihamauste, suola, pippuri
Pilko sipuli, valkosipuli, chili ja feta hienoksi. Sekoita kaikki ainekset kulhossa keskenään ja lisää pari raakaa kananmunaa. Tee tasakokoisia palloja ja paista joko pannulla kunnes kypsiä tai uunissa 200c noin 30 min.
 
Tämmönen 3-4 hlön setti. Suosittelen! 🙂
 
T.Sara

Päädyttiin yhtenä päivänä puhumaan aiheesta “mikä on ollut elämän paras päivä”. Sairaan paha kysymys. Mä en tiedä miksi, mutta tää aihe ja kysmys jotenkin kiehtoo mua. Ehkä just siksi, etten tiedä siihen vastausta.
Ystäväni osasi vastata kysymykseen elämän parhaasta päivästä. Kun hän oli alle kouluikäinen, he olivat viettäneet isänsä kanssa yhteistä vapaapäivää. He olivat loikoilleet sängyssä pitkälle päivään, käyneet varastossa korjaamassa pyörää ja katsoneet illalla telkkaria. Päivän päätteeksi ystäväni oli makoillut sängyssä kädet niskan takana ja tokaissut isälleen, että tämä oli elämäni paras päivä. Tätä lausetta hän ei ole sen jälkeen käyttänyt. Ihana!
Mä en ole koskaan käyttänyt tuota lausetta. Toivon, että joskus vielä käytän. Musta tuntuu, että hyvät päivät tajuaa vasta myöhemmin, jos silloinkaan. Niitä on välillä kiva ihan miettiä ja palauttaa mieleen, kuinka paljon niitä oikeasti onkaan ja kuinka siistiä se elämä voi välillä olla.
Osaako teistä joku nimetä elämän parasta päivää? Millainen se on ollut? Tai jos ei, niin minkälainen se olisi?
En usko, että omalla kohdallani tähän mennessä eletyn elämän paras päivä olisi mikään YO-päivä tai synttäripäivä. Pikemminkin just joku spontaani vapaa keskellä viikkoa, kun päivä on ollut täynnä kivaa ohjelmaa, hyviä uutisia ja rakkaita ihmisiä. Semmoinen kun kaikki on vaan mennyt putkeen ja tunnelma on ollut ihana!
Tällaisia edellämainitun onnisuneita, ohjelmantäyteisiä, mutta rennon letkeitä päiviä on jo pelkästään kuluneen kesän aikana ollut lukuisia. Eilen oli taas yksi sellainen. En mitenkään osaisi nimetä parasta koko elämältäni, en ainakaan vielä.

 
heräsin ajoissa, mutten ollenkaan väsyneenä
selasin sängyssä tavattoman turhia juorulehtiä, joissa esiintyvistä henkilöstä tunnistin säkällä 30%
vastaanotin ihanan paketin Lumenelta
söin aamupalaksi puuroa ja juuri saamaani lakkahilloa
 


lähdettiin boulderoimaan Sportsetter.fi:n kautta tutuksi tulleeseen, Pasilan boulderkeskus Caveen
nukuttiin päiväunet




käytiin nepalilaisessa syömässä sairaan hyvää ruokaa
katsottin Modern familya
syötiin salmiakkipastilleja ja juotiin ananaslimpparia

 
Erittäin rento meininki! Ihana päivä!
 
T.Sara

Tämä kirjoitus sai taas miettimään terveellisen elämän yksinkertaisuutta. “Ihminen lihoo liikaenergiasta ja kuluttaa ne liikkumalla”, tämän faktan täytyy tänäpäivänä tulla professorin/ylilääkärin suusta, jotta se menee kaaliin.

Olen melko vanhanaikainen kaikessa liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon liittyvissä asioissa. En seiso salilla yhdellä kädellä ja soita huuliharppua, vaan treenaan todella basic liikkeitä. En juo supermacagojinokkosraakasuklaa-juomia aamupalaksi, vaan syön puuroa. En vedä neljäätoista erilaista lisäravinnepilleriä, vaan omega3:sta, multivitamiinia ja magnesiumia. En kyttää sykemittaria ja kiroa vääriä sykkeitä, vaan nautin juoksusta, hyvästä musasta ja fiilistelen raitista ilmaa. Näin teen ja hyvin menee.

Liika stressi pilaa koko jutun. Mä en todellakaan jaksa miettiä mustikoita syödessäni, että nää on muuten hyviä kun näissä on niitä antioksidantteja, vaan syön niitä sillä ne on hyviä ja koska marjat ovat terveellisiä ja terveellinen ruoka saa minut voimaan paremmin.

Marjat, hedelmät ja vihannekset ovat tervellisiä ja kaikenlisäksi hyviä. Jos näiden osa-alueiden sisällä alkaa hifistelemään, että kummassahan on nyt enemmän kaloreita, parsakaalissa vai sellerissä, niin luovuta jo hyvä ihminen äläkä huijaa itseäsi!! Siinä siiderissä, jonka juot viikonloppuna, siinä on enemmän kuin pahvilaatikollisessa kumpaa tahansa!

Olen joskus teininä testannut jotain dieettejä, ihan vaan uteliaisuudesta, mutta tämmöinen joka toisella meneillään oleva trendikäs karppielämäntapa saa minut näkemään punaista. HALOO!!

“Karppaamisella, sen enempää kuin millään muullakaan dieetillä ei tutkimusten mukaan ole mitään erityisiä laihduttavia ominaisuuksia. Kaikissa niissä laihtuminen perustuu siihen, että ihminen saa vähemmän energiaa. Kalorit taas vähenevät siksi, että laihduttaja joutuu karsimaan ruokavalikoimaansa.” -Pertti Mustajoki

Tämmöset karut faktat saa meidät näyttämään ihan koerotilta. Itsensä huijaamista! Eikö olisi helpompaa vaan lisätä niitä kasviksia ja syödä pienempiä määriä ja vähentää sitä herkuttelua, kuin laihtua sillä, ettei keksi mitä voisi syödä?

Mä en jaksa enää sokeriton, mauton, hajuton, kaloriton, 56% vähemmän lisättyä rasvaa -meininkiä, näissä ei oo kaloreita niin näitä voi syödä vaikka kuinka (morot jalkapalloturvotukselle, se terveellinen hyvä olo on todella kaukana). En myöskään “pähkinät ja tumma suklaa on niin terveellisiä, näissähän on niitä hyviä rasvoja ja näitä voi vetää niin paljon kuin haluaa” -meininkiä.

Kohtuus on vaan se juttu. Joku vuosi sitten tuli tutkimus, jossa sipsit aiheuttivat syöpää. Kukaan ei osta enää sipsiä, nyt loppui. Minä en ainakaan halua sairastua syöpään!! Joo näin oli. Kehenkilöiden pitikin syödä ainoastaan n. vajaa 22 pussia viikossa, jotta syöpäriski nousi. Uusin tutkimus: “maitorahkat lihottaa”. Professori kertoi, että päivässä saatu liika energia (tässä tapauksessa siis proteiini) muuttuu kehossa rasvaksi. Nyt tuli muuten puuntakaa! Hetkonen hetkonen, mitä tämä on, nyt ei lähde muuten Ehrmannit enää kauppakoriin!

Hifistely kaikilla osa-alueilla on mun mielestä mautonta. Tuodaan omissa tupperware astioissa maustamattomat kanat illanistujaisiin ja ollaan supertarkkoja ruokavaliosta. Niin tarkkoja, että unohdetaan elää. Perutaan ystävien näkemistä, koska superkompensaatio vaihe menee sekaisin, pakko treenata tohon aikaan. 

Ihmiset huijaavat itseään. Miljoona kertaa oon kuullu jengin valitusta kipeistä nilkoista tai polvista. “Millaset olisivat mulle ne oikeat lenkkarit juoksuun kun noi paikat jatkuvasti kipeytyvät. Tarvitsen hyvän iskunvaimennuksen ja sitten ehdottomasti sitä pronaatiotukea juoksulenkkareihin. Mulla on ihan varmasti vääränlaiset kengät!” Niin onkin, ne korkkarit. 3x viikossa tunnin juoksulenkki versus paskat arkikengät 24/7. Mietitäämpäs hetki. 

“Kyykkyasento on väärä noissa toiminnallisissa hypyissä, polvet ei saa mennä varpaiden yli missään nimessä”. Mutta tilannehan on täysin eri arkielämässä. Nostat kolikon kadulta tai pyyhit kaatuneen vesilasin aiheuttamaa vahinkoa lattialta, oliko asento oikea? Mietitäämpäs toinen hetki.

Treenin aikana liikutaan täysillä ja siihen panostetaan kympillä, tsekataan sykemittaria ja vilkuillaan peilistä ryhtiä. Kaikki muu arjessa tapahtuva unohtuu, eihän sitä lasketa? Juoksumatolla ei ehtinyt olemaan kun 55min, voi paska, nyt jäi vajaaksi. Ärsyttää. Kuitenkin pyöräilit salille, kävelit kouluun ja ulkoilutit koiraa 45minuuttia. 

Sama juttu on artikkelin ylipainoisien “lihon vaikken syö juuri mitään” -väitteissä. Lasketaan ruoka-aikana syödyt määrät ja ne aterioiden kalorit, mutta poissuljetaan ja unohdetaan ne ylimääräiset napsimiset.

Se mitä mä tässä yritän sanoa on se, ettei terveellisen elämäntavan tarvitse olla niin samperin vaikeaa. En nyt väitä, että olisin joku malliesimerkki, en todellakaan, mutta elän terveellistä arkea ja osaan myös nauttia elämästä ja ottaa rennosti. Perus pohja kuntoon ja rento meininki, niin hyvä tulee.

Mä taidan lähteä nyt Stadikalle uimaan, vaikka mulla olisikin tänään “käsipäivä”, ihan vaan siksi, koska pystyn siihen. Moro!

 

T.Sara