Vuosien varrella on tullut kierrettyä ja koluttua jos jonkinnäköistä maata, mutta koskaan en ole kokenut samanlaista kulttuurishokkia kuin mitä kymmenen vuotta sitten veljeni luona Tokiossa vieraillessani.
Tokio on samaan aikaan söpö, moderni ja hassu. Rakastan tätä paikkaa ehkä eniten maailmassa! Kahden viikon reissulla tunsin itseni japanilaiseksi turistiksi Helsingissä: olin koko ajan ottamassa kuvia mitä erikoisemmista (huom japanilaisen näkökulmasta, ihan tuiki tavallisista) asioista. Miten kaikki voikaan olla niin eri tavalla kuin meillä Euroopassa?!
Tuttavistani vain harva on matkustanut Tokioon. Taru on niistä yksi. Istuttiin eilen aamiaistilaisuudessa ja alettiin muistelemaan Tokion parhaimpia juttuja. Tässäpä muutama niistä!
10 + 1 Huomiota Tokiosta
Vessanpönttö on nähtävyys jo itsessään! Se on täynnä erivärisiä nappuloita ja vipuja. Nappuloista saa erilaisia äänitehosteita, joilla voi kätevästi piilottaa ne “häpeälliset” lorinat ja lumpsahdukset, jotka naapurikoppiin helposti kantautuvat. Vessanpöntön äänikirjastosta on valittavissa ainakin Mozarttia, käsien taputusta, naurua ja tekaistu vessan vetämisääni. Pönttö on myös mahdollista saada värisemään (helpottamaan toimenpidettä ehkäpä??).
Vaatteiden sovitus oli melkoinen elämys. Sovituskoppiin mentäessä mukaan isketään paperipussi, jossa on kaksi silmänreikää. Pussi laitetaan päähän, jonka jälkeen sovitukseen otetun paidan/mekon voi pukea päälleen. Näin tuotteeseen ei jää meikkitahroja! Välillä paperipusseissa ei ollut silmänreikiä ollenkaan, tällöin piti sokkona kysyä myyjältä mielipidettä 😀
Ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisiä ja rehellisiä. Kukaan ei halua toiselle pahaa. Ruuhkassa ei tönitä, paidan kauluksia ei sotketa meikillä eikä pissan lorinallakaan pilata toisten päivää 😀 Luin jonkun tutkimuksen, jonka mukaan Tokiossa kun hävittää täynnä käteistä olevan lompakon, saa sen yli 99% varmuudella takaisin ilman että yksikään lantti tai seteli on kadonnut.
Kylpylöissä käyttäytymisestä voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan. Ensinnäkin, tatuoinnit piti peittää söpöillä tarroilla ja allasalueella oltiin täysin alasti. Jokaisella oli 20cm x 20cm kokoinen pyyhe, jolla pystyi peittämään strategiset paikat (tai ainakin osan niistä…). Ja porealtaalla hengailtiin sitten tuo minipyyhe päälaella.
Bongasin useammasta ravintolasta lasipurkillisen Hello Kitty ponnareita. Hiukset pystyi kiinnittämään lainaponnarilla ruokailun ajaksi, ettei kutrit sotkeutuisi annokseen!
Övereitä puhelinkoristeita roikkuu kaikkien älypuhelimissa aina bisnesmiehistä ekaluokkalaisiin: Hello Kittyä, pampuloita, glitteriä ja pieniä pehmoleluja. Miten yhteen luuriin voi saada niin paljon sälää?! 😀
Kaikkialla on siistiä. Ja järjestyksellistä. Jopa puistossa asustavien kodittomien teltat oli viimisen päälle suoristettu ja fiksattu. Töppöset olivat somassa rivissä teltan ulkopuolella!!
Yleisillä paikoilla nukkuminen. Nukkua voi ihan kaikkialla. Ruuhkametroissa seisten, puiston penkillä istuessa, junan seinään nojaten ja mäkkärissä aterian äärellä. Minulla on edelleen valokuva, jossa kaksipuoleiseen mainoskylttiin pukeutunut mies nukkuu kyltteineen seisten keskellä katua 😀 Jollain nukkujilla oli välillä lompakko vieressään, josta kuulemma poliisi voi varmistaa tavittaessa henkilöllisyyden, ilman että nukkuvaa tarvitsee herättää. Se olisi nimittäin epäkohteliasta.
Kierrätysauto. Veljeni naapurustossa kiersi viikonloppuaamuisin siinä seiskan pintaan kierrätysauto, josta ukkeli huuteli kovaääniseen asioita, joita voi halutessaan tuoda autolle kierrätettäväksi: “raaaatsio, tereeeebi…” (radio ja televisio).
Karaoke on villitys nr 1. Afterworkille suunnataan sohvilla varustettuihin karaokehuoneisiin, johon voi ostaa juomaa ja ruokaa. Biisilista on suunnilleen neljän vanhan testamentin paksuinen. Englanninkielisissä biiseissä ei suinkaan ole englanninkieliset sanat, vaan loogisesti englanninkielisten sanojen ääntämistä muistuttavat sanat 😀 Taru kertoi, että hänen mikrofonistaan pystyi säätämään jopa itselleen “paremman ääneen”, haha.
+ Meille suomalaisille japanin ääntäminen on melko helppoa ja sama toisinpäin! Meidän japanilaisen vaihto-oppilaamme ensimmäiset suomenkieliset lauseet kuulostivat samalta kuin kenen tahansa koko ikänsä suomessa asuneen: “Moi, minun nimeni on Asako. Hauska tutustua. Minä muutin juuri Suomeen” <3
Tänään starttaa meidän Tokion reissu. Saa nähdä miltä kaupunki näyttää kymmenen vuoden tauon jälkeen!
Kuinka moni teistä on käynyt Tokiossa? Lisää huomioita saa listata! 😀
xx Sara
Posted at 04:00h
in
Uncategorized
by Sara
