Jälleennäkeminen vuosien jälkeen

Ystävät ei ole itsestään selvä asia. Toisilla niitä on paljon, toisilla yksi, toisilla ei yhtäkään. Puhuin jo täällä, miten muutto Lappeenrannasta Helsinkiin vaikutti ystävyyssuhteisiini. Noin 15 kertaa elämäni aikana muuttaneena (ja useat näistä eri kaupunkeihin) voin sanoa, että muuttaminen haisee. Se fyysinen puoli on jo aivan kuraa, mutta sama koskee ystävien hyvästelyä. Se kun molemmat tietää, ettei tulevaisuudessa vaan nähdä enää yhtä usein. Tottakai sitä sovitaan, että pidetään yhteyttä ja käydään kylässä, mutta monesti tämä vaan vähenee.

Sovittiin Lappeenrannan opiskelukavereideni kanssa yhteisestä viikonlopusta jo keväällä. Osan kanssa viime näkemisestä tai edes äänen kuulemisesta oli kolme vuotta. KOLME!! Jotain todella satunnaista pari kertaa vuodessa facebook yhteydenpitoa ja synttärionnitteluja. Hävetti, pelotti, jännitti ja vaikka mitä. Miten me ei oltu pidetty enempää yhteyttä?! Vaikka kauaa ei ehditty edes tuntea ennen kun minä ja Lotta muutettiin pois, oli näistä tytöistä ehtinyt muodostua mulle todella tärkeitä. 

Jälleennäkeminen vuosien jälkeen, huh!! Oikeestaan mä porasin jo kun puhuttiin ekan kerran puhelimessa (:D), mutta hitto sitä naurua ja itkua ja kiljumista. Ei sille vaan tullut loppua. Ihmiset tuijotti meitä kuin hulluja, kun hypittiin ringissä keskellä satamakatua. Valvottiin yöt, fiilisteltiin kauniin kesäistä Lappeenrantaa ja muisteltiin vanhoja kommelluksia. Fiilis oli kun ei oltais oltu erossa ollenkaan. Kaikki oli samoja vanhoja ihania omia itsejään ja vitsi meillä oli hauskaa. 

Fiilisteltiin Lappeenrannan satamassa, osallistuttiin puhallettavalla uima-altaalla kaljakelluntaan, shoppailtiin, syötiin ja juotiin, oltiin piknikillä, nukuttiin siskonpedissä, ostettiin seppeleet ja jorattiin aivan täyssoijassa aina aamuyöhön asti

?

Vaikka muuttaminen haiseekin, on sillä hyvätkin puolensa. Laaja ystäväverkko <3 Vaikka fysioterapiasta ei tullut mun alaa, tutustuin kolmeen mahtavaan tyyppiin. Tässä konkreettinen esimerkki pienemmällä paikkakunnalla opiskelun hyvistä puolista: tiivis porukka! Oon maailman iloisin siitä, että päätin aikoinaan lähteä Lappeenrantaan.

Olkaa rohkeita, eläkää, tutustukaa ja muuttakaa toiseen kaupunkiin, jos semmoinen mahdollisuus tulee. Ja näiden lisäksi asia, jonka mä osaan välillä harmillisen huonosti: pitäkää yhteyttä ystäviinne. Kyllä se kai vaan on just niin kuin se imelä mottokin menee, että “ystävät ovat kuin tähtiä, tiedämme, että ne ovat olemassa silloinkin, kun emme näe niitä”. Sanni, Outi ja Lotta, ootte parhaita <3 Kiitos superista viikonlopusta ja nähdään taas!

 

T.Sara

15 Comments
  • Layra
    Posted at 17:32h, 08 July

    Whee itekki opiskelen leprassa fyssariks ja oon saanu elämääni parhaan kolmenkoplan ja monta muuta ihanaa mussukkaa. <3 Muutin 300kilsan päästä lappeeseen enkä hetkeekään oo katunu että lähin!

  • Layra
    Posted at 17:32h, 08 July

    Whee itekki opiskelen leprassa fyssariks ja oon saanu elämääni parhaan kolmenkoplan ja monta muuta ihanaa mussukkaa. <3 Muutin 300kilsan päästä lappeeseen enkä hetkeekään oo katunu että lähin!

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 17:35h, 08 July

    Oi, ihana kuulla! 🙂 Mahtava juttu! Tsemppiä opintoihin ja terkkuja Lappeenrantaan!

  • mmiraaa
    Posted at 18:37h, 08 July

    Näiden kuvien ihana, aito onnellisuus tarttu myös ruudun tälle puolen; jäin tänään inttileskeksi, joten olen syystäkin vähän allapäin. Kiitti <3

  • Tuuulia
    Posted at 18:38h, 08 July

    Alko hymyilyttää tätä lukiessa, koska opiskelin ite fyssariks vuoden helsingissä ja sen jälkeen vaihdoin alaa. Ja myös mulla oli siellä kolme ihanaa tyttöä, joiden kanssa vietettiin aikaa! 😀 nyt tosiaan yhteydenpito on jäänyt kun asun eri kaupungissa, mutta jospa nyt saisin pidettyä enemmän yhteyttä! PS. Mun oli pakko kotiuttaa carlingsin aleista sama avoselkäinen kukkamekko, joka silläkin on. En vaan saanut sitä mielestäni, ja kolmannella kerralla ostin sen -50% hintaan 😀 pps. Siitä selkäkaistaleesta tuli eilen kiva rusketuraja 😀

  • sartsaaaaaaa
    Posted at 18:57h, 08 July

    Sara toi on kyllä ihan totta että ystävistä pitäis pitää kiinni. Mä olen kans ite muuttan muutama vuos sit mun vanhasta kotikaupungista toisee kaupunkiin ja huomas kyllä siinä vaiheessa et ketkä on niitä “tosiystäviä”, eli niitä ketkä/kenen kanssa on jaksan pitää yhteyttä viel 3 vuotta muuton jälkeen. Täältä uudest kaupungista mie en saanu uusia kavereita kauheesti, tai ainakaa mitää sydänystäviä kenen kanssa tulisin pitään yhteyttä tulevaisuudessa. Muutan syksyllä Helsinkii ja mie oon jo nyt ihan kauhuissaan et saanko enää tosiystäviä ku oon vähän ujo ja mun on välil älyttömän vaikeeta tehä uusia ystäviä. Eli kaikki ei vaan pysty saamaa sellasia sydänstäviä, vaikka miten haluais ja uskaltais puhua. Mieki oon sen verran sulkeutunu välillä vaikka haluaisin olla sosiaalinen.. Mutta jos joku tuleva pääkaupunkiseutulainen täällä näkee tän ja kaipaa lojaalii ystävää ni mulle saa oikeest laittaa sähköpostia <3 sartsa3000@gmail.com
    Anteeks kun käytin vahingos sun blogin kommenttikenttää näin.. Hah! Mutta siis Sara sulle viel et sun postauksista mie saan älyttömäst tsemppii ku sä oot niin ihanan ilonen kaikissa kuvissa ja kirjotat hauskalla tavalla!

  • Riikkkkaaaaa
    Posted at 21:51h, 08 July

    Kirjotat aina ihanan rehellisesti ja suoraa asioista:) Koko blogisi on aivan ihana! Oikein hyvää kesän jatkoa!:)

  • Tuleva opiskelija
    Posted at 23:09h, 08 July

    Aivan ihanaihana kirjoitus!! Minulle tuli juuri tieto että pääsin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle yli 100 kilometrin päähän perheestä ja poikaystävästäni. Kirjoituksesi loppuosa erityisesti sai minut hyvälle mielelle omasta tulevasta muutostani. Kiitos paljon ja hyvää kesää!=)

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 08:10h, 09 July

    Voi mahtavaa :)<3 heei kuule, voimia sinne! inttileskeys on kakkaa, MUTTA käännä hyödyksi ja ota siitä kaikki irti. Ja vitsi on kiva nähdä sitte aina viikonloppuisin 🙂 ja älä heti tuomitse niitä pyssytarinoita, ne on pienet niin innoissaan niistä 😀

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 08:12h, 09 July

    eikä!! 😀 vitsi hahaaa. Joo noi rusketusrajat on pahemmat kun painijaselkä! 😀 Pidetään hei molemmat yhteyttä fyssareihin! 🙂

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 08:16h, 09 July

    sartsaaaa, voi kiitos ihanata ja aidosta kommentista. Ymmärrän sun huolen, mulla on ollu ihan samoja tilanteita muuttojen kanssa. Tutustuminen vaatii sitä rohkeutta, mutta tolla sun asenteella tuut ihan varmasti löytämään ystäviä Helsingistä! Eikä tosiaankaan haittaa! Tuut ihan varmasti löytämään rakkaita ystäviä! 🙂 Haleja <3

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 08:28h, 09 July

    riikkaaaaa, ihana kuulla!! 🙂 kiitos tuhannesti, aurinkoa sinnekin <3

  • Tickle Your Fancy Sara
    Posted at 08:29h, 09 July

    Voi että! mahtava juttu! Kaikki irti opiskeluajasta! <3 Oon varma, että tuut viihtymään 🙂

  • annuuu
    Posted at 16:06h, 09 July

    Olipas ajankohtainen aihe itellekin! Oon muuttamassa syksyllä Helsinkiin opiskelemaan melkeen toiselta puolen Suomea ja pelottaa ja jännittää ihan sikana mut toisaalta ootan innolla kaikkee uutta :)taakse jää maailman parhaimmat ystävät, perhe ja unelmakämppä mutta niinku sanoit niin eihän tällasta tilaisuutta voi jättää käyttämättä!
    Kunhan vaan jäätävä asuntojahti tuottais tulosta niin helpottais edes vähän tätä stressiä… Kavereita varmasti saa ku vaan tutustuu rohkeesti!
    Kiitos siis tästä postauksesta, sain hirveesti tsemppiä tosta lopusta! 🙂

  • Henje
    Posted at 17:30h, 09 July

    Tää oli hyvä, ajankohtainen kans! Kirjoitat niin ihanan rehellisesti! Muutin n. 10kk sitten Suomesta Saksaan, reissu pitenee nyt vielä alkuperäisestä 6 kuukaudella.. Kaverit onneksi yhä Suomessa, luojan kiitos Whatsappille niin ollaan melkein yhtälailla yhteyksissä tai ehkä jopa enemmän kuin Suomessa ollessa. Ja skype tietty! Onhan osa jäänyt, nyt huomaa ketkä ja keiden kanssa oikeasti jaksaa pitää yhteyttä.. On täälläkin käynyt kylässä joitakin 🙂 Vaikka aikaa menisi eikä olisi 24/7 yhteyksissä niin kyllä niitä kaverit jää, varsinkin kun on oltu läheisiä.
    Täältäkin olen saanut kavereita, myöskin suomalaisia. Tutustun uusiin ihmisiin aika helposti. Tuntuu, ettei sellaisia samanlaisia kuitenkaan, joita Suomessa on. Olen tosin “Suomi-porukan” ainoa helsinkiläinen, se tuntuu olevan jotenkin kovin vaikeaa monelle ja ne ei aina osaa tajuta mua oikein. Kamala kriisi!