Osa blogien lukijoista ja someseuraajista on nykyään valpasta kansaa. Heitä ei noin vain huijata. Essena O’Neillin tapauskin sen jo vahvisti: piilomainontaa ja likaista peliä harrastetaan somessa ja blogimaailmassa. Hyi olkoon.
Blogini tavoittaa viikossa saman verran ihmisiä kuin kotikaupunkini sanomalehti. Yrittäkääpä ehdottaa lehdelle “mainosyhteistyötä”, jossa juttua vastaan lehti saa rasvapurkin. Tai vaikkapa uudet farkut. Kuulostaa reilulta, eikö?
“Sä vaan mainostat noita tuotteita joita olet saanut. Piilomainontaa!!”
Kosmetiikkauutuuksista perillä pysyminen ja niiden testaaminen on osa ammattiani. Aivan kuten lehden samasta aihealueesta vastaava toimittaja myös minä saan tuotteita testiin. Mikäli ihastun niihin totaalisesti, saatampa niitä myös teille suositella. Ja veikkaan että sama periaate on toimittajallakin, tuskimpa hän ihan perus kelpo -tuotteista lehteen kirjoittaisi, vaikka olisikin purkin saanut ihan omakseen.
“Myönnä jo ettei sun tarvinut maksaa tosta hotellista mitään! Näin kun linkkasit sen Instagramissa!!!”
Käsi ylös ne, jotka lähtevät työmatkalle ja maksavat itse hotellinsa? Olin työmatkalla kuvauksissa ja työn tilaaja maksoi hotelliyöni, luonnollisesti. Linkkasin hotellin sijainniksi instagram-kuvaani, sillä se oli aivan ihana ja sen henkilökunta oli maailman sympaattisinta sakkia! Minun ei olisi tarvinut, mutta koska hotelli teki minuun vaikutuksen, koin haluavani suositella sitä. Henkilökunta ja hotellinomistaja tekivät positiivisuudellaan majoituksestani mahtavan kokemuksen. Tätä kutsutaan erinomaiseksi PR:ksi, näkyvyyttä hankitaan positiivisilla kokemuksilla.
“Sä oot siis saanut noi tuotteet ilmaiseksi, jos niitä ei vielä löydy vaatekaupasta?? Hohhoijaa olisihan se pitänyt arvata, taas jotain mainontaa!!”
Haen usein reissuilleni ja ihan vaan erikoisempiin asukuvauksiin vaatelainoja PR-toimistoilta. Showroomeilla on tämän ja tulevan kauden releitä, joita nimenomaan lainataan mediakäyttöön: mm. lehtikuvauksiin, musavideoille, mainoksiin, tapahtumiin, gaaloihin ja bloggaajille. Showroomin asiakaskunta koostuu toimittajista, stylisteista, bloggaajista, artisteista ja julkisuuden henkilöistä yleensä. Etenkin juhlatilaisuuksiin on kiva käydä lainaamassa mekko. Näin se on sellainen, joka löytyy kaupasta, ja jonka seuraajat voivat halutessaan hankkia. Vältytään siis siltä, että “tämä on neljä vuotta vanha mekko, eikä sitä kyllä saa enää mistään”. Ja eipähän tarvitse hankkia uutta mekkoa kemuihin. Myös reissuun lähtiessäni kierrän aina showroomit läpi, näin saan kaupoista nyt tai pian löytyviä uuden malliston bikineitä ja kesähepeniä kuviini!
“Olitteko tuolla siis bloggaaja/snäppiporukalla? Taas joku tällainen piilomainonta ravintolasuositus!”
Tuntuu, että tämän päivän kuluttajalle mainos ja hyvä pr-työ on sama asia. Kyseessä on kuitenkin kaksi eri asiaa. Otetaampa esimerkki: Ravintola X järjestää kutsuvierastapahtuman pr-toimistonsa kautta. Paikalle kutsutaan mediaa. Mikäli elämys tekee media-alan henkilöön vaikutuksen, hän saattaa sitä suositella instagramissaan, kirjoittaa jutun lehteen tai rustata postauksen blogiinsa. Kyseessä ei ole mainos, sillä tästä ei makseta bloggaajalle mitään. Kyseessä sen sijaan on hyvä ravintola ja onnistunut pr-tapahtuma. On eri asia vaatia postausta ilmaista annosta vastaan (sovittu yhteistyö) kuin tarjota niin hyvä elämys ja annos, että siitä uskotaan kirjoitettavan (onnistunut pr-työ).
“Sä vaan mainostat nätä ilmaiseksi saamiasi vaatteita blogisi kuvateksteissä. Yksi iso mainos koko blogi!”
Olen viime kuukausina iha tosissani pohtinut erilaisia vaihtoehtoja. Yksi vaihtoehto olisi jättää vaatteiden tuotetiedot kokonaan kirjaamatta ja kieltäytyä kertomasta niiden alkuperää. Olen itseasiassa välillä tarkoituksella jättänyt asun tiedot kirjaamatta asupostaukseen. Tämän jälkeen kommenttiboksiin ja snäppiin tulee aina kysymyksiä, joissa tiedustellaan vaatekappaleiden perään. Ja ymmärränhän minä, vituttaahan se kun näet täydellisen topin, joka sopisi sen vihreän hameesi kanssa sinne syksyn hääjuhliin, muttet piru vie saa selville mistä se on hankittu. Ja tässä vaiheessa herää myös kysymys: onko oikeutettua, että minun pitää omasta kukkarostani ostaa vaatteet, joita blogini asukuvissa käytän ja ns ilmaiseksi antaa näkyvyyttä vaatteiden ostopaikoille? Vai olisiko kenties kohtuullisempaa lainata/saada tuotteita pr-toimistoilta, jolloin minun ei itse tarvitse maksaa antamastani näkyvyydestä ja näin tuotteet myös varmasti löytyvät vaatekauppojen tämän hetkisestä tarjonnasta? Mitä te olette mieltä?
Näyttelijät, laulajat, toimittajat, juontajat ja julkisuuden henkilöt ovat kautta aikojen saaneet tuotelahjoja brändeiltä ja pr-toimistolta, mutta asia sai jostain syystä erityishuomiota siinä vaiheessa kun bloggaajat tulivat mukaan tähän porukkaan.
“Linkkasit ig-kuvaasi vaatemerkin, muttet merkinnyt kuvaa mainokseksi. Piilomainontaa!!”
Tägään ig-kuviini useinkin eri merkkejä. Syitä on monia. Haluan tukea tiettyä kotimaista brändiä tai vinkata jostain uudesta löydöksestä. Tyypillisimmin syystä, että tämä antaa merkille mahdollisuuden repostata kuvani ja näin ollen tuo nimeäni esiin / tuo minulle lisää tilistäni kiinnostuneita seuraajia. Tägäily tukee sitä, että merkki mahdollisesti huomaa ig-tilini ja kiinnostuu yhteistyöstä kanssani. Kyse ei ole suinkaan sovitusta yhteistyöstä vaan omasta halustani tuoda tiliäni esille, näyttä brändille kiinnostukseni ja olla aktiivinen.
Fakta on, ettei yksikään ammatikseen bloggaava vuonna 2016 lähde yhteistöihin tuotepalkkioita vastaan. Ja mikäli lähtisi, tämä ala junnaisi edelleen paikoillaan. Mainos on mainos. Se ilmoitetaan selvästi ja siitä myös maksetaan reilu korvaus julkaisijalle. Mainos ei ole ilmaiset bikinit tai ripsiväri.
xx Sara
Posted at 07:06h
in
Uncategorized
by Sara
