HIDING 09 June, Jun 2016 - 16:00

Selaan Lightroomissa päivän erinomaista kuvasaalista. Iltapäivän valo ja kuvauslokaatiot olivat molemmat kohdillaan. Ja Elisa tapansa mukaan loisti kameran takana. Joka kerta kun naamakuva ilmestyy ruutuun kuuluu pääni sisällä ääni:“neext”. 

Ketutus alkaa jo editointivaiheessa. Sitä kun on viettänyt seitsemän vuotta enemmän tai vähemmän kameran edessä, voi vaan kuvitella kuinka omaan naamaan alkaa kyllästymään. Ei sillä etten viihtyisi naamassani (kuulostipas fiksulta…), pidän siitä erityisen paljon, mutten vaan jaksa katsella kuvia siitä. En joka päivä. Mielummin haalin hienoja kuvausympäristöjä, täydellisiä valoja, luontoa, liikettä ja fiilistä. Tai kuvaan toisten naamoja! Tai esimerkiksi panamahattuja!

Aurinkolasit, hattu, hiukset, peitto, huppu, poolokaulus.. kaikenmaailman keinoja on kuvakulmien lisäksi kehitelty, jotta kuviin saisi jotain erilaista. Jotain muuta kuin sen oman naaman.

En ole koskaan ollut varsinainen selfiefani. En jaksa liiemmin katsella toisten ihmisten selfieitä, enkä omiani. Okei aloin välittömästi selaamaan omaa ig-historiaani, ihan varoiksi vaan, ja pääsin lähes kolmen vuoden taakse. Siis mitä, jäätävää settiä 😀 Jokaiselta salitreeniltä oma peilikuva?? Why not.

Tämä suhteellisen epäselvä ja sinkoileva postaus toimikoon vastauksena myös kommenteille: “taas tämmönen selän esittely kuva”, “jälleen takapuoli kuvassa”, “voisit joskus katsoa kameraan” ja “pidätkö sä koko ajan aurinkolaseja??” – syynsä kaikella!

Pictures: Elisa Lepistö

xx Sara

10 x se mitä en kertonut… 08 June, Jun 2016 - 16:00

Kuvaillessa sattuu ja tapahtuu, ja kuvanottohetkiin liittyy monesti hauskoja (ja noloja) muistoja. Ainakin meikäläisen seurassa. Innostuin aiheesta niin paljon, että päätin pistää pystyyn oikein juttusarjan, joka starttaa nyt! Tässä kymmenen tarinaa kuvien takaa.

Hetki ennen tämän kuvan ottamista nautiskelin ilmaista pitsaa. Pitsan saapumisessa kesti niin kauan, että ravintolan omistaja päätti antaa nuo tilaamamme kahdeksan pitsaa ilmaiseksi. Ja vielä bisset “odotuspalkkioksi”. Ensikosketus Kroatiaan oli siis mahtava, en ihmettele että hymyilytti 😀

Meidän romanttinen lentokone/piknik-ilta päättyi XXL:ään uimalasiostoksille….

Tässä kuvassa takanani on neonliiviin pukeutunut pyöräilijä

Ei niin viihtyisä rappustreeni kuin miltä ulkopuolelle vaikuttaa. Kuvauspaikka oli otollinen, mutta koko alueella oli aivan jäätävä virtsan katku 😀 Oli pakko pestä kengänpohjat hotellihuoneeseen päästyämme.

Tässä kuvassa yhdestä ikkunasta kurkisti joku tyyppi, joka oli pakko editoida pois 😀

Kiipesin tätä Kroatiassa olevaa näkötornia puoleen väliin ja jähmetyin korkeanpaikankammosta paikoilleni. En päässyt koskaan ylös asti.

Tätä brunssia meillä kotona syödessä bongattiin, että naapurin tytöllä on synttärikemut alkamassa. Hän odotti vieraita kärsimättömänä alaovella. Prinsessapukuun pukeutuneena, totta kai. Perustettiin ikkunan eteen kunnon synttärikemustudio, jossa seurattiin vieraiden saapumista, ihailtiin prinsessapukuja ja toruttiin myöhässä ilmestyneitä.

Näitä kuvia ison ikkunan edessä (ja yläosattomissa) nappaillessamme päädyin katsekontaktiin kahden meidän seurueen norjalaisen bloggaajan kanssa. Tyypit söivät aamiaista kyseisen pariisilaisen hotellin ravintolassa… Kivat näköyhteydet huoneista…

Näitä kuvia Elisan kanssa ottaessamme jutteluseuraa kaivannut suloinen mummeli tuli puhumaan meille ainakin vartiksi. Läpi käytiin mm. edelliset lääkärikäynnit ja diabeteksen eteneminen.

Näitä auringonlaskukuvia nappaillessamme taustalle oli kerääntynyt joukko äänekkäitä turkkilaismiehiä kamerakännyköineen. Myös treffikutsuja sateli (Y)

xx Sara