Mikä ihmeen Ecolodge? 18 February, Feb 2016 - 04:47

Käsite on kyllä tullut joskus vastaan, mutten ihan rehellisesti tiennyt mitä tällä asumismuodolla hotellimaailmassa oikein tarkoitetaan. Kun bongattiin ecolodge Ometepen saarelta, ja etenkin kun selvisi, että kyseinen majoitus sijaitsee tulivuorella ja on samalla saaren korkeimmalla sijaitseva hotelli, varattiin yksimielisesti neljän hengen bungalow.

Miten ecolodge sitten eroaa tavallisesta hostellista/hotellista? – Kaikki valinnat on tehty ympäristöystävällisesti. Vastuullisuus on käsite, joka näkyy ihan joka paikassa. Esimerkiksi täällä Totoco ecolodgessa, ruoka kasvatetaan viereisellä farmilla, vesi tulee tulivuoren lähteestä, vessat ovat huusseja, suihkuvesi suodatetaan ekologisesti ja käytetään hyväksi. 

Parin päivän visiitin aikana päästiin nuuskimaan ympäristöä ja kuulemaan alueen historiasta. Tehtiin päiväretki viidakkoon ja käytiin tutkimassa kahviplantaaseja sekä alkuperäisasukkaiden tekemiä petroglyfejä! Öinen tähtitaivas ja viidakon mölyapinat jäivät vahvasti mieleen!

Törmättiin yhtenä iltapäivänä Totoco ecolodgen perustajaan, joka paljastui sympaattiseksi hollantilaismieheksi. Päädyttiin juttelemaan pidemmäksikin aikaa. Hänen tarinaansa ja intohimoaan koko paikan perustamiseen kuunnellessani tuli melkein tippa linssiin. Tavoitteena on ollut työllistää ja kouluttaa saaren asukkaita, ja toimia edelläkävijänä nicaragualaiselle, ja miksei muunkin maalaiselle hotellikulttuurille. Totocon yhdeksän vuoden taipaleen aikana sen rinnalle on perustettu säätiö, joka on saanut saaren yhteisössä paljon hyvää aikaan.

Oli ihan mahtava päästä kokemaan tällainen majoitus! Eikä tämä varmasti jää viimeiseksi visiitiksi ecolodgessa!

Two nights in a ecolodge in Ometepe island were amazing! The Totoco ecolodge sure is one of the most beautiful places I’ve been, especially when I heard the story behind it. So inspiring! The hotel is located in a volcano so you can imagine the view from up there. Will miss those sunsets so bad!!

xx Sara

Hengähdystauko 17 February, Feb 2016 - 17:30

Laitumia, hiekkateitä, piikkilanka-aitoja ja auringonsäteitä. Tällaisissa maisemissa ollaan huristeltu skoottereilla viime päivinä. On hassua, kuinka erilaiselta järvellä sijaitseva Ometepen saari on Nicaraguan sisämaan kohteisiin (kohteisiin, joissa olemme siis tähän mennessä käyneet) verrattuna tuntunut. Täällä luonto on huomattavasti enemmän läsnä ja alue muutenkin vehreämpi. Aivan ihana paikka!

Saaren kaikki kylät ja nähtävyydet alkaa olla koluttu ja onkin aika siirtyä eteenpäin. Seuraava kohteemme on Laguna de Apoyo, jossa meinataan majailla seuraavat päivät! Mikäli on muuten heittää mitään vinkkejä tänne, niin niitä otetaan mielellään vastaan 🙂

Muut ovat jo syvässä unessa ja meikäläinenkin painuu pehkuihin nyt! Kuullaan pian! 🙂

xx Sara

Tulivuoren valloitus 17 February, Feb 2016 - 05:00

Aamulla klo 7.00 hypättiin paikallisbussiin suuntana Isla de Ometepen suurin tulivuori. Oltiin edellisiltana tehty päätös nousta 1600m korkeaa tulivuorta 1000m korkeuteen. Puurajan loppuessa 1000 metrin korkeudessa, emme selviäisi eteenpäin enää Fly kniteillä, vaan varusteet pitäisivät näillä korkeuksilla, etenkin tuulikauden aikana, olla oikeasti kunnossa.

Vuoria on valloitettu ennenkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun noustiin tulivuorta. Pöllyävää mustaa hiekka ja kiveä on koko reitillä. Myös elämää riittää polun varrella: törmättiin kiivetessä niin apinoihin, hevosiin kuin käärmeisiinkin. Itse nousuvaiheelta löytyi sekä haastavampia, että iisimpiä pätkiä.

Ryöstelyiden ja muutaman kuolemantapauksen jälkeen oppaan palkkaaminen reitille on tullut pakolliseksi. Saatiin meidän hostellilta mukava tyyppi matkalle. Hän kertoili reitillä hulluja tarinoita, piti meille espanjan tuntia, kutsui itseään eläinten pelastajaksi ja nosteli polulle eksyneitä toukkia ja koppakuoriaisia sivuun  <3

2,5h:n nousun jälkeen näkymät olivat jotain, mitä en osannut kuvitellakkaan. Aivan kun oltaisiin laskeudettu Marsiin tai jotain! Tuuli oli todella voimakas ja pilviä riitti. Vaikka oltaisiin poikaystävän kanssa molemmat haluttu kiivetä huipulle, oltiin ihan tyytyväisiä, ettei sitä tällä kertaa tehty.

Vaikka viiden tunnin jälkeen kroppa oli kauttaaltaan tulivuoripölyssä, kengät olivat entiset (ainakin tällä hetkellä näyttää siltä :S) ja räkä on edelleen mustaa, oli tämä homma todellakin kokeilemisen arvoinen! Mikäli keli ja varusteet vaan sallivat, suosittelen kokeilemaan huipulle nousua!

xx Sara