Jälleennäkeminen vuosien jälkeen 08 July, Jul 2013 - 13:38

Ystävät ei ole itsestään selvä asia. Toisilla niitä on paljon, toisilla yksi, toisilla ei yhtäkään. Puhuin jo täällä, miten muutto Lappeenrannasta Helsinkiin vaikutti ystävyyssuhteisiini. Noin 15 kertaa elämäni aikana muuttaneena (ja useat näistä eri kaupunkeihin) voin sanoa, että muuttaminen haisee. Se fyysinen puoli on jo aivan kuraa, mutta sama koskee ystävien hyvästelyä. Se kun molemmat tietää, ettei tulevaisuudessa vaan nähdä enää yhtä usein. Tottakai sitä sovitaan, että pidetään yhteyttä ja käydään kylässä, mutta monesti tämä vaan vähenee.

Sovittiin Lappeenrannan opiskelukavereideni kanssa yhteisestä viikonlopusta jo keväällä. Osan kanssa viime näkemisestä tai edes äänen kuulemisesta oli kolme vuotta. KOLME!! Jotain todella satunnaista pari kertaa vuodessa facebook yhteydenpitoa ja synttärionnitteluja. Hävetti, pelotti, jännitti ja vaikka mitä. Miten me ei oltu pidetty enempää yhteyttä?! Vaikka kauaa ei ehditty edes tuntea ennen kun minä ja Lotta muutettiin pois, oli näistä tytöistä ehtinyt muodostua mulle todella tärkeitä. 

Jälleennäkeminen vuosien jälkeen, huh!! Oikeestaan mä porasin jo kun puhuttiin ekan kerran puhelimessa (:D), mutta hitto sitä naurua ja itkua ja kiljumista. Ei sille vaan tullut loppua. Ihmiset tuijotti meitä kuin hulluja, kun hypittiin ringissä keskellä satamakatua. Valvottiin yöt, fiilisteltiin kauniin kesäistä Lappeenrantaa ja muisteltiin vanhoja kommelluksia. Fiilis oli kun ei oltais oltu erossa ollenkaan. Kaikki oli samoja vanhoja ihania omia itsejään ja vitsi meillä oli hauskaa. 

Fiilisteltiin Lappeenrannan satamassa, osallistuttiin puhallettavalla uima-altaalla kaljakelluntaan, shoppailtiin, syötiin ja juotiin, oltiin piknikillä, nukuttiin siskonpedissä, ostettiin seppeleet ja jorattiin aivan täyssoijassa aina aamuyöhön asti

?

Vaikka muuttaminen haiseekin, on sillä hyvätkin puolensa. Laaja ystäväverkko <3 Vaikka fysioterapiasta ei tullut mun alaa, tutustuin kolmeen mahtavaan tyyppiin. Tässä konkreettinen esimerkki pienemmällä paikkakunnalla opiskelun hyvistä puolista: tiivis porukka! Oon maailman iloisin siitä, että päätin aikoinaan lähteä Lappeenrantaan.

Olkaa rohkeita, eläkää, tutustukaa ja muuttakaa toiseen kaupunkiin, jos semmoinen mahdollisuus tulee. Ja näiden lisäksi asia, jonka mä osaan välillä harmillisen huonosti: pitäkää yhteyttä ystäviinne. Kyllä se kai vaan on just niin kuin se imelä mottokin menee, että “ystävät ovat kuin tähtiä, tiedämme, että ne ovat olemassa silloinkin, kun emme näe niitä”. Sanni, Outi ja Lotta, ootte parhaita <3 Kiitos superista viikonlopusta ja nähdään taas!

T.Sara