Surffauksen viehätys taitaa piillä juurikin siinä, että suomalaisena lajin harrastusmahdollisuudet ovat kovin rajalliset. Kerran vuodessa kun saa laudan käteen, ei siitä tee mieli päästää irti, vaikka suolainen vesi ja pesukonelennot alkavatkin ennenpitkää kyrsimään 😀

Vielä ei ole päästy niihin täydellisiin surffiaaltoihin surffaamaan, mutta eiköhän niitä vielä tule 🙂 Nämä kuvat ovat Sri Lankan Weligamalta, n. 1,5h skootteriajon (35km) päästä Hikaduwalta.

Arvatkaas muuten minkälaiset rajat mulla menee selässä…

 

T.Sara

 

Päivä alkaa aamupalalla. Me viisi kokoonnutaan usein mukavaan rantakuppilaan, jossa tarjoillaan aamupalaksi jotain muutakin kuin rice and currya. Minikajarista raikaa leppoisa J.Karjalainen ja taustalla kuuluu rantaan lyövien aaltojen pauke. Aamupala saattaa venyä jopa pariin tuntiin. Kellään ei ole kiire, ei edes tarjoilijoilla.
Auringonlaskua ihaillaan usein iltapäiväsurffin aikana. Kun muut jatkavat surffausta, mä haen usein kameran ja kuvailen maisemaa kaikessa rauhassa rannalta käsin. llalla syödään yhdessä, useimmiten valaistussa rantakuppilassa. Tässä maassa kaikki toimii hitaasti, joten ollaan varauduttu pelikorteilla illalliselle. Ehditään helposti pelaamaan muutama kierros ristiseiskaa ja juomaan yhdet Lion bisset ennen ruokien tarjoilua.
Chilliä, lepposaa ja oikealla asenteella mutkatonta. Tekee oikein hyvää tämmösille hektisille suomalaistytöille! 🙂

T.Sara

Muutama päivä sitten vuokrattiin skootterit ja ajettiin 1,5h päässä olevaan kylään, Elipityaan. Kylä on kuuluisa viidakosta ja siellä sijaitsevasta vesiputouksesta. Jätettiin skootterit viidakon laidalle ja lähdettiin talsimaan.. “Suoraan polkua, vasemmalle, ja polkua pitkin, kunnes olette ylittäneet neljä jokea/puroa. Sitten kiipeätte ylös, siellä on putous” kuuluivat reittiohjeet kyläläisiltä. Check. Ei muuta kun eteenpäin. Pian olisimme vesiputouksen huipulla pulikoimassa!


Aivan mahtava kokemus ja päivä! 🙂
 
T.Sara