Mene oikeisiin töihin

Mene oikeisiin töihin 28 January, Jan 2016 - 17:30

Mene oikeisiin töihin on lause, jota olen (kiitos IS:n provosoivan “referaatin”) saanut muutaman vuorokauden aikana kuulla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ei sillä ettenkö olisi tästä jo aikaisemminkin kuullut… Viime päivien kymmenet meilit ja ahdistavat facebook yhteydenotot ovat saaneet minut pohtimaan “oikean työn” määritelmää. Oikea työhän on varsin mielenkiintoinen käsite. Mitä se oikeastaan tarkoittaa ja miten se eroaa “valetyöstä”?

Mikäli sekä “oikeaan työhön” että “valetyöhön” liittyy molempiin palkan saaminen ja verojen maksaminen, niin mikä ne erottaa toisistaan?

Viime viikolla julkaisemastani Bloggaajan työviikko jutusta tosiaan tehtiin pieni artikkeli iltapäivälehteen. Juttu oli kuvitettu varjossa istuvalla “ahdistunut bloggaaja” -henkisellä kuvalla, ja koko kirjoitus oli käytännössä kaikkea muuta mitä itse blogiini olin kirjoittanut. Siinä missä painotin sitä, että välillä hommaa on enemmän, mutta se ei haittaa sillä rakastan työtäni yli kaiken oli artikkeli rakennettu idealla päivät ovat pitkiä, olen uupunut, enkä pysty nauttimaan mistään.

Vaikka tällainen toiminta ei mielestäni ole hyväksyttävää, osasin artikkelille kuitenkin nauraa. Sen sijaan ihmisten (joista suurin osa tuskin oli vaivautunut lukemaan alkuperäistä kirjoitusta) kommentteja ja minulle lähettämiä viestejä lukiessani tulin vähintäänkin surulliseksi. En ota näitä itseeni, sillä tiedän tasan tarkkaan mitä teen/miksi teen, ja viihdyn omassa työssäni paremmin kuin hyvin, mutta näin ei selvästikään ole kaikilla. Liian moni ymmärtää työn raastavana ja ahdistavana taakkana, jota tehdään joka päivä puhtaasti syystä, että saadaan laskut maksettua. Tuntuu ihan kamalalta.

“Menisit oikeisiin töihin niin näkisi mitä se on. Jotkut joutuu heräilemään jo ihan viideltäkin työnsä takia”

“Toiset herää aamuvarhain tekemään oikeita töitä kun toiset ne vaan näprää puhelimiaan ja surffailee netissä kaiket päivät”

“Noin helppoa hommaa ei voi sanoa työksi”

“Kyllä haiskahtaa pieneltä liioittelulta kuin vaikkapa moto kuski joutuu korjaamaan tunteja motoa ilman käsineitä 30 asteen pakkasessa”

“Vähemmän töitä kuin monella bussikuskilla. Eikä tarttee mihinkään raahautua 4.45”

“Mene hyvä tyttö johonkin oikeaan työhön. Esimerkiksi siivojista on pulaa!”

“Nyt herätys nainen tähän päivään! Sinunlaisia tyhjäntoimittajia on Suomen rajojen sisällä liikaa. Tee palvelus itsellesi ja muille suomalaisille, mene oikeisiin töihin!”

“Vaihdettaisiin töitä viikoksi niin näkisit mitä on oikea työ!!”

Oikea työ? Mitä ihmettä se tarkoittaa? Kommenttien perusteella siihen liittyy a) epämielekkyys b) ruumiillisuus c) aikaisin herääminen. Esimerkiksi alat, joita voi myös harrastaa, eivät mitä ilmeisemmin kuulu oikean työn piiriin. Ja sitten se kaikkien valetöiden kuningas: sosiaalinen media. Varsiainen kirosana.

Kuten joku jo tuolla kommentoikin, vapaa-aikaa vietetään netissä surffaten ja puhelimia näpräten. Eikö tässä vaiheessa pitäisi hälytyskellojen soida? Kyseessä on alusta, jossa vietetään paljon aikaa = uusi ala, joka mahdollistaa valtavan määrän työpaikkoja. Sosiaalisessa mediassa työskentely ei ole ehkä ruumiillista eikä välttämättä velvoita heräämään 4.30 (eikä siihen liity -30c pakkanen ilman hanskoja….), mutta siinä missä mikä tahansa muukin työ, myös tämä voi silloin tällöin olla rankkaa.

Elämä on täynnä valintoja ja meillä jokaisella on mahdollisuus suuntautua juuri sille alalle mihin paloa löytyy. Jokainen tehköön omat päätöksensä, mutta pienenä vinkkinä suosittelen valitsemaan sellaisen ammatin, jossa työskentely on mielekästä. 40 vuotta on pitkä aika kurjassa työssä sinnittelyyn.

xx Sara

Posted at 17:30h in Uncategorized by Sara 113 Comments

Print page

0 Likes

113 Comments

Hani
Posted at 05:58h, 29 January

Apua. En jaksa lukee näitä kommentteja tod loppuun kun mun silmä alko nykiin jo ekojen kohdalla 😀 Siiiis. Ite oon isossa teollisuusalan yrityksessä duunissa. Eli siis juurikin näissä _raskaissa kunnon haalarihommissa minne herätään jo viideltä!!!!!!_ . Ja kun täällä on viitisen vuotta pyörinyt ja kattonut meininkiä niin kyllä kaupan kassoilla on rankempaa, kun jätkillä täällä 😀 Tauot venyy helposti tunnin mittasiks, röökillä ravataan millon halutaan ja jäädään heittään kaverille läppää. Omia menoja saa lähtee hoitaan keskellä päivää jos tarvii. Saat räplätä puhelinta ja jos satut kysyä apua johonkin hommaan niin usein vastaus on “ei kuulu mun ruutuun”. Niin ja mitäs kun menee sukset ristiin ylemmän tahon kanssa? No lakkoon ja meille oikeuksia perrrkele!
Eli kyllä näissä OIKEISSA hommissa on kääntöpuolensa. Rankkaa hitsata koko päivä, mutta kyllä täällä muut edut on ihan eri luokkaa kun esimerkiks kaupanalalla. Firma tarjoo pientä kk maksua vastaan hieronnat, silmälasit sun muut… Eri asia ehkä pikkufirmoissa, mut kaikki varmaan tajuaa pointin. Oon myös ollut yksityisellä autokorjaamolla, jossa tehtiin pirusti hommia, mutta silti se oli omalla tavallaan paljon rennompaa esim kun asiakaspalveluduuni.
Että joo, kyllä määkin mietin välillä et hitsi bloggaajat saa vaan hengaa himas ja ne saa kivoja yhteistyöjuttui, mut oikeesti mulla ei pää kestäis hetkeekää bloggaajan duunia. (Kirjotin siis joskus blogia jolla oli noin kymmenen lukijaa. Lopetin sen koska oli liian ärsyttävää siirtää kuvat kamerasta koneelle, siirtää kuvat bloggeriin ja sit ois pitäny kirjottaa vielä usein! :DDD) Eli nyt kun vaivauduin kerrankin kommentoimaan, niin sulla on sairaan hyvä blogi ja komppaan tässä täysin! Ja anteeks liian monesta hymiöstä. Tähänkin tekis mieli laittaa 😀
Fevejii
Posted at 05:59h, 29 January

Haha, hienosti tehty Iltasanomilta klik klik klik -uutinen.. muistikohan kirjoittaja edes lukea alkuperäisen postauksen 😀
X3n4
Posted at 06:52h, 29 January

Itse olen myös yrittäjä, tosin kirjanpito alalla. Ihmisten suhtautuminen yrittäjyyteen on erittäin kummallista, poimitaan vaan ne positiiviset asiat ja unohdetaan velvoitteet. Jos työ ei ole sitä 5am heräämistä ja pekkaspäivien keräämistä, niin se ei monen mielestä ole työtä..
“Ai sä menit toimistolle vasta iltapäivällä? No just, kumpa minunkin töissä voisi tulla ja mennä miten vain” (sitä että et ole toimistolla, vaan juokset asioilla ei ilmeisesti pidetä työnä).
“Miten sä oot taas lomalla?!” (Sitä, että elit lomatta ensimmäiset 5 vuotta yrityksesi elinkaaresta ei pidetä ihmeellisenä ja nopeasti unohtuu se, että yrittäjän loma vaatii sähköpostin tutkimista, palkkojen maksamista jne).
“Miten pitkiä sun työpäivät on? 4-16 tuntia? Huhhuh, kylläpä minullekkin kelpais ne 4h työpäivät!” (Mihin unohtu ne 16h, viikonlopputyöt, lomatyöt).
Huvittavin kommentti mitä olen kuullut on, että kirjanpito on vain pientä tietokoneella näpertelyä, ei sitä voi ottaa vakavasti tai saati saada stressiä tuollaisesti siististä sisätyöstä….
IlonaL
Posted at 06:54h, 29 January

Oon ihan suu auki.. hahahahaa!! 😀 Vitsit mitä tyyppejä, aina löytyy joku kun haluaa ymmärtää väärin tai joku toimittaja kun haluaa oikeen provosoida, jessus. Ihmettelin tätä tekstiä, en ollut siis törmännyt IS:n juttuun kun vasta nyt myöhemmin googlettamalla. Mä ainakin hiffasin sun pointin siitä aiemmasta tekstistä eikä tullut noiden kommenttien mukaiset jutut mieleenkään. Keep up the good WORK!
JonnaH.
Posted at 07:29h, 29 January

Kyllä oikea työ on sellaista, mistä maksetaan palkkaa ja verot, sillä ei mitään tuontaivaallisen merkitystä, mitä ihminen tekee saavuttaaksen sen. Se on työtä.
Suomalaiset elävät työn suhteen kuplassa, jopa surullisessa sellaisessa, mitä noista sinun saamistasi kommenteista voi päätellä. Surullisinta tästä tekee se, että nuo suomalaisen “oikeana työnä” pitämät työpaikat tulevat tulevaisuudessa häviämään melkein kokonaan. Ihmiset eivät ole vain heränneet siihen. Työnkuva on viime vuosina muuttunut ja tulee muuttumaan entistä enemmän tulevina vuosina. Ei tulevilla polvilla ole enää työpaikkoja, joihin mentiin viisitoista kesäisenä töihin ja jatkettiin eläkeikään. Työ moninaistuu, samoin pätkätyöt, yhä useammat joutuvat repimään tulevaisuudessa leipänsä useista eri töistä. Mutta nämä tyypit jotka ovat ahertaneet tuossa niin hienossa “oikeaksi työksi” kokemassaan työpaikassa vuosikaudet eivät näe muutosta, mikä heidän ympärillään tapahtuu. Siksi asenne on tuomitseva.
Vierailija
Posted at 07:34h, 29 January

Mä ajattelen Sara sun kanssa ihan samalla tavalla, että kyllä jokainen voi valita oman kohtalonsa. Ongelma noiden valittajien kanssa on, että ne ei uskalla/halua/osaa ottaa vastuuta oman elämänsä suunnasta vaan ajattelee, että yhteiskunta/muut/universumi on niille jotain velkaa. Kyllähän jos haluaa asua pienellä paikkakunnalla tai maalla, niin pitää ottaa se huomioon, että kaikkia työmahdollisuuksia ei ole tarjolla. Mutta sekin on oma valinta, että missä asuu ja mitä töitä tekee. Suomessa korkeakoulutuskin on ilmaista, ja itse ainakin olen opintojeni ohella ollut töissä (kaupan kassaa, puhelinasiakaspalvelua yms.), jotta voin elättää itseni läpi näiden viiden vuoden, koska en halua tehdä sellaista työtä lopunikääni. Nyt kun opinnot on loppusuoralla, tämän hetken unelmaduuni alkaa kesällä niin en voisi olla iloisempi että olen nämä viimeisimmät vuodet tehnyt töitä ja koulua hullunlailla (ja lisäksi käyttänyt kaikki ylimääräiset rahat matkusteluun!).
Kai me sitten ollaan jotenkin optimistisempia ja positiivisempia ihmisiä kuin suomalaiset keskimäärin, kun ajatellaan että kun on mun elämä kyseessä, voin tehdä sillä ihan just sitä mitä mä haluan. Mä ainakin aion nauttia mun tulevasta työurasta ja tehdä sellasia töitä kun haluan. Ehkä tää mun optimismi on just se syy miks oon alottamassa kivassa työssä, koska en ikinä ole ajatellut että olisi muita vaihtoehtoja kuin kiva työ.
Karoliiiiiiiiiina
Posted at 08:09h, 29 January

Mä en kanssa ymmärrä, miten voi noin vain arvostella toisen työtä. Itse työskentelen lentokentällä lähtöselvityksessä, missä jotkut matkustajat oikeasti ajattelevat että me vaan surffaillaan netissä ja vähän painetaan enteriä. Välillä tekisi mieli kääntää koneen näyttö ympäri ja sanoa, että tervetuloa kokeilemaan! Jokaisella lentoyhtiöllä on oma järjestelmänsä ja osa niistä on niiiiin kivikautisia. Siihen päälle lentoyhtiöiden säännöt ja sitten vielä passi- ja viisumisäännökset. Työvuorot voi olla ihan mihin aikaan tahansa, mullakin usein alkaa jo ennen klo 4 aamulla. Ja silti urputetaan… Maailma muuttuu ja niin myös työt!
Oot Sara mahtava bloggari, luen sun blogia päivittäin. Jatka samaan malliin!
Suvi T
Posted at 08:38h, 29 January

Huhhuh, että osaa ihmiset olla
kateellisia! Oot ihan huippu huippu bloggari ja noi kommenttien lähettäjät tuntuu todellakin olevan vanhempia ihmisiä, jotka ei ymmärrä somea ja sitä, että on paljon muutakin työtä kuin siivoaminen ja linja-auton ajaminen!
milamonika
Posted at 08:41h, 29 January

Hirveen isot peukut ja tsemit ja respectit siulle Sara! Ihan hullua, miten vielä nykyäänkin monilla ihmisillä on se käsitys, että työn pitäis olla tuskien taival kohti rattosia eläkepäiviä. Älyttömän tärkeetä että näitäkin tarinoita jaetaan, jospa se käsitys siitä muovaantus siihen suuntaan et duunihan voi olla ihan kivaakin. Jatka samoilla linjoilla, tee mitä rakastat ja toteuta unelmias!
Milja
Posted at 09:24h, 29 January

Moi Sara!
Teet laadukasta ja hyvää TYÖTÄ blogisi eteen, olen seurannut blogiasi enemmän ja vähemmän jo pitkään ja saanut vinkkejä sulta omaan arkeen paljon. Yleensä blogeihin (tai mihin tahansa somevyöryyn) kommentointi ei kuulu enää omaan mukavuusalueeseeni, mutta tähän halusin kommentoida. Se, että joku lööpinhakuinen toimittaja käyttää väärin sun tekstiä ja tekee uutisen, joka saa kaikenmaailman autonkorjaajat ja bussikuskit (jotka tekevät ihan yhtä oikeaa työtä kuin sinäkin) vihaiseksi on asia erikseen, nyt halusin kommentoida sun ja monen muun bloggarin asennetta tähän “jokaisella on valta valita työnsä ja tienestinsä” huuhaahan.
Monet (etenkin nuoret) jotka tekevät työkseen jotain mistä saa hyvän toimeentulon ja nauttii työstään ovat sitä mieltä, että kaikilla olisi varaa valita itselleen mielekäs tapa tienata elantonsa. Luulisi olevan näinä aikoina jo melko lailla selvää, ettei tämä ole totta. Tällä hetkellä työttömyys on arkipäivää ja monet täyttelevät työhakemuksia mihin tahansa työhön ihan sen saman kahdeksan tuntia päivässä, minkä toiset käyttävät mielekkääseen työhön. On naurettavaa sanoa, että kaikilla on mahdollisuus tehdä työkseen jotain mistä voi nauttia, kun kaikilla ei ole edes mahdollisuutta työhön. Se ei tietenkään vähennä sen työn arvoa mitä ne ihmiset tekevät leipänsä eteen jotka tykkäävät työstään. Itselläni on ollut koko nuoruuteni töitä, olen siivonnut, tehnyt toimistotöitä, hoitanut vanhuksia ja myynyt vaatteita ja samalla opiskellut alaa, joka minua kiinnostaa (ja toivottavasti tulevaisuudessa myös työllistää minut). Tällä hetkellä hoidan lapsiani kotona, mikä sekin monen mielestä on “ei minkään” tekemistä, vaikka tiedän itse, että se on tärkeintä ja raskainta työtä mitä olen tähän mennessä tehnyt. Olen kuitenkin nauttinut aina oman rahan tienaamisesta ja sitä kautta olen myös pystynyt nauttimaan kaikista töistä mitä olen tehnyt. Työaikani ovat vaihdelleet aamuviidestä puoleen yöhön, eikä 04:00 aamuherätykset tietenkään ole aina tuntunut kauhean mukavalta. Siitäkin huolimatta raapiessani kakkaa sotaveteraanin sairaalavessan lattialta tai myydessäni kallista vaatetta kitisevälle asiakkaalle olen pyrkinyt näkemään työni hyvät puolet ja koen, että aina sillä työllä on ollut tarkoitus.
Nykyään juuri sosiaalisen median kautta monet ihmiset pääsevät näkemään itselleen vaihtoehtoista elämäntapaa ja työtä, mihin ei itsellä ehkä ole oikeasti mahdollisuutta. Sitä kautta mediassa ja yleisessä keskustelussa velloo mieletön kateus toisen ihmisen elämää kohtaan. Bloggarit valittavat siitä kun heidän työtä ei nähdä oikeana työnä ja duunarit valittavat että on epäreilua kun joku voi elää bloggaamalla. Se on valitettavaa, koska lopulta jokaisella ihmisellä on avaimet onneen oman päänsä sisällä, teki työkseen mitä tahansa. Jos elämässä joutuu kohtaamaan paljon epäonnea, mutta pystyy silti nauttimaan niistä onnen hetkistä mitä tielle ripotellaan, elämä on tasapainossa ja pitkällä aikavälillä mielekästä. Valitettavasti harva ihminen pystyy pakkasessa autoja rassatessa olemaan kiitollinen elämänsä hyvistä puolista, jolloin syntyy näitä keskusteluja siitä mikä on hyvää ja oikeaa ja mikä ei.
Lähinnä siis haluan sanoa, että ihmisillä pitäisi olla paljon enemmän ymmärrystä toisiaan kohtaan koskien erillaista elämäntyyliä, työtä, harrastuksia… ihan kaikkea elämän liittyvää. Myös sinulla pitäisi olla ymmärrystä ja arvostusta niitä ihmisiä kohtaan ketkä eivät ole unelmatyössään. Joskus paras puolustus on ymmärrys, eikä kenenkään joka tekee julkista sisältöä persoonallaan pitäisi olla sellainen asenne, että on itse parempi kuin joku toinen (vaikka inboksi täyttyisikin ikävistä kommenteista). Yleisesti blogistasi välittyy positiivinen elämänasenne, mutta tässä postauksessa asetit itsesi asemaan, josta välittyy itsekkyys ja ymmärtämättömyys. Enkä todellakaan sano tätä loukatakseni, toivottavasti et ota tätä loukkauksena.
Kaikesta huolimatta olen kiitollinen blogistasi ja kaikesta siitä mitä se tuo arkeeni. Sinullahan on ilman muuta oikeus blogata mistä haluat, mutta jotkut asiat kannattaa ehkä puida läheisten kesken, ettei tule sanottua julkisesti asioita, mitä ei ole loppuun asti mietitty. Kaikkea hyvää sinulle ja tälle oikealle työllesi, teet sitä tätä poikkeusta lukuunottamatta mielekkäästi ja helposti lähestyttävästi. Kiitos 🙂
- memmmi
  Posted at 09:03h, 30 January
  
  Word.
  Itse pidän työnä tehtäviä, joista saa palkkaa ja joista maksetaan yhteiskunnalle veroa. Mulle on aivan sama, millä tavalla kukin elantonsa ansaitsee, on ainoostaan hienoa, jos työkseen voi tehdä jotain, josta oikeasti nauttii. Ei se oo multa mitenkään pois, eikä pitäisi olla keneltäkään muultakaan. Mutta kuten ylempi kommentoija sanoi, ymmärrys on tärkeetä puolin ja toisin. Kaikilla ei tosissaan ole mahdollisuutta tehdä juuri sitä ihaninta, unelmiensa työtä, hyvä jos on nykyisessä tilanteessa ylipäätään mahdollisuus edes siihen työntekoon. Totta kai paljon on kiinni itsestään, mutta aina se ei vaan riitä. Olen itsekin ns. “nousukas” oman lähisukuni piirissä ensimmäisenä yliopistossa opiskelevana, mutta kyllä mun taustat edelleen heijastuu mun elämääni, kun vertaan vaikkapa mun hieman ylemmästä yhteiskuntaluokasta lähtöisin oleviin samaa alaa opiskeleviin ystäviini.
  Mutta kuten edellä jo sanottiin, olennaista tässä ei nyt oo jakaa töitä “valetöihin” ja “oikeisiin töihin”, koska sellasia ei musta ole, mutta nimenomaan se ymmärrys. Nuo saamasi kommentit on kieltämättä aika tökeröitä ja inhottavia, mutta musta on toisaalta ihan ymmärrettävää, että raskasta, niin fyysisesti kuin todennäköisesti henkisestikin, työtä aamuherätyksineen pitkään tehneet näkevät bloggaamisen jollain tapaa vähemmän oikeana työnä. On harmi, miten monet katkeroituvat omaan tekemiseensä. Vaikka kaikilla ei syystä tai toisesta olisikaan mahdollisuutta parempaan (ja jonkunhan ne “paskat oikeat työt” on tehtävä), niin itsestäänhän se paljon on kiinni, miten elämäänsä suhtautuu. Myönnän itsekin niitä vähemmän kivoja duuneja tehneenä, että eihän se aina herkkua ole, mutta paljon siihen työn mielekkyyteen vaikutti se oma asenne.
  Ja niin, faktahan on myös se, että yhteiskunta ja maailma muuttuu ja kehittyy jatkuvasti, ja tiettyjen alojen katoaminen jatkuu myös tulevaisuudessa, joten eiköhän näille uusille, kuten bloggaamiselle, ole myös tilausta. Somen asema on nykyisin niin merkittävä. Ja musta on varsin OK, että jotkut näillä blogeillakin itsensä työllistää, koska kyllähän nää lukijoilleen tarjoaa viihdettä, inspiraatiota ja mahdollisuuksia keskusteluun.
  All in all, teet Sara hyvää duunia mielettömän ihanalla energialla, ja oot palkkas ansainnut. Kuitenkin ymmärrystä myös toiseen suuntaan, vaikka sitä ei kaikilta “oikeiden töiden” tekijöiltä ihan riitäkään, mutta jostainhan sen on lähdettävä. Myönnän, tää kommentti on ehkä hieman sekava ja vajainen, kirjottaminen ei oo mun vahvimpia lajeja, kuten ehkä huomaat 😀 Tarkoitus ei ollut olla mitenkään hyökkäävä tai loukata, arvostan kovasti tekemääsi työtä jne, mutta toivottavasti sait edes jollain tavalla kiinni pointista, jota yritin ilmaista 🙂
Lilamayi
Posted at 09:54h, 29 January

Hyvä Sara, sain tosi paljon muistutusta miksi taistelen “oikean työn” kiukuttelijoita vastaan tehdessäni elämästäni sen näköistä ja tuntuista joka minua inspiroi, eikä vaan hiljaa tapa minua sisältä päin. Jokainen työ oli se sitten sydämellä valittua taikka sitten sitä “oikeaa työtä” aika ajoin tuntuu raskaalta ja itse näen että ennemmin tuskailen hetken työn parissa jota teen rakkaudesta kun vaan siksi koska se on “oikeaa työtä”. Kiitos kun olet ääni muistuttamassa siitä mihin itse ainakin tahdon energiani käyttää. Voimia ja rakkautta kevääseen.
TuuliHnen
Posted at 10:23h, 29 January

Oikea työ tekee sut katkeraksi valittajaksi, kannattaa toki kokeilla. Niitä ei olekaan yhtään liikaa Suomen rajojen sisäpuolella. 😉
Vierailija
Posted at 11:40h, 29 January

Jokainen ei ole tämän hetken Suomessa oman onnensa seppä. Näin on. Nyt kuitenkin tämä vasemistohenkisyys yhteiskunnassa, muiden onnen kadehtiminen ja luulo, että se olisi pois omasta onnesta on asenne, joka tulee syvistä kansan riveistä ja tulee heikentämään Suomen kilpailukykyä ja kansalaisten omaa onnea ja hyvinvointia pitkälle pitkälle tulevaisuuteen.
Nähdäänpäs asia näin. Sara tekee töitä, joista hän nauttii. Sanotaan sitten, että hän tekee valetöitä. Hän ansaitsee palkkaa ja maksaa veroja pitääkseen tätä yhteiskuntaa pystyssä. Ainut tapa saada yhteiskunta nousuun on työpaikkojen luominen tai ihmisten kuten Sara, itsensä työllistäminen. Suomea ei saada kansainvälisesti kilpailukykyiseksi millään muulla keinoin kuin ihmisillä, joilla on intohimo tekemäänsä työtä kohtaan ja halu mennä koko ajan sen ‘extra mile’. Suomessa näitä ihmisiä on hyvin vähän. Ruotsissa asenne on aivan toisenlainen.
Suomalaiset systemaattisesti estävät positiivista kehitystä olemalla katkeria ja kateellisia ihmisille, jotka tässä ovat onnistuneet. Verrataanpa moto-jätkän elämää ja Saran elämää. Moto-jätkällä on huono päivä ja hän ei ole töissä tehokas. Hänelle palkka tulee siltikin. Sara ei jaksa tehdä blogihommiaan ja hän kärsii siitä välittömästi, sillä hänen oma aktiivisuutensa ja intohimonsa hommiaan kohtaan määrittää hänen toimeentulonsa.
Suomen työn tuottavuus, maassa, jossa ollaan totuttu mantraan, jonka mukaan Suomi on ahkerien ihmisten yhteiskunta, on järkyttävän häpeällisessä laskusuhdanteessa.
Onko täällä oikeasti ihmisiä, joiden mielestä mielekkään työn tekeminen on heidän onnestaan pois. Näemmä näin ja tervemenoa Suomi kohti sitä päätepysäkkiä minne typerällä kansallaan kuuluukin.
Sara – anna mennä ohi ja lujaa ;)! x
sinii
Posted at 12:04h, 29 January

Moikka Sara kiitos pienestä pohdiskelutuokiosta;) Ja nämä kuvat tässä postauksessa WWAU! <3
Vaikuttaa, että mitä raskaampi, henkisesti/fyysisesti kuormittavampi, 24h päivät oleva työ niin sitä parempi. Ja someahan ei saa käyttää. Se kuuluu vapaa-ajalle. Lounaspalavereista puhumattakaan. Somesta tulee koko ajan vaan tärkeämpi ja oleellisempi osa elämää, joten onhan se hyvä jos siitä nyt jo saanut hyvän otteen;)
On totta, että kaikilla ei ole mahdollisuutta siihen the unelmatyöhön, iän, elämäntilanteen yms vaikuttaen asiaan. Mutta kuinka monta vuotta töitä tehdään elämästä? Kyllähän työn mielekkyys on aika suuressa roolissa. Sun oma elämä rakentuu aika hyvin sen ympärille ja kyllähän se vapaa-aikaankin vaikuttaa jatkuva valitus kuinka perseestä on vklp päättyessä. Ehkä toiset eivät välitä onko työ pakkopullaa vai ei. Itse en kyllä kestäisi, miten ihmeessä jaksaisin raahata itseni itselle merkityksettömään työhön ja panostaa sellaiseen? Suomalaiset (ei kaikki tienkenkään) ovat kyllä niin kateellisia ja katkeria että huh! Jos ei osata iloita toisen puolesta, täytyy lykätä häntä vielä alemmaksi. Antaa hitto toisen ansaita elantonsa bloggaamisella ja toisen kaitsemalla konttorirottien lapsia. Bloggaaja jakaa meille hänen elämäänsä, ohjeita, vinkkejä, näkökulmia, mietteitä, iloa, surua, tapahtumia. Käyttää hänen omaa aikaansa ja tietämyksiä, ventovieraiden luettavaksi. Aika kiva:) Mitäänhän ei nykypäivänä ilmaiseksi saa;))
Oltaisiin enemmän onnellisia toisen puolesta, vaikka oma elämä ketuttaisi, niin kaikki olisi edes vähän paremmin 🙂
Toimitus
Posted at 12:19h, 29 January

Aijai, ihanaa, että säkin jaksoit nauraa sille Ilta-Sanomien jutulle! 🙂 Mietittiin täällä ihan porukalla, että onkohan ne lukeneet saman postauksen kuin me, kun se tuntui siinä IS:n jutussa aika… no, erilaiselta kuin sun kuvailu. Tsemppiä kaikkeen!
invisibleninny
Posted at 12:19h, 29 January

Kurjaa että saat tuollaisia kommentteja. Valitettavasti on ihmisiä jotka on epäonnistuneet uravalinnoissaan, eikä sen takia pysty nauttimaan siitä mitä tekee. Mutta älä sä kuuntele niitä vaan tee mitä rakastat, ja vaikka työ ois kuinka ihanaa tahansa ei se tarkota että se ei vois olla rankkaa. Ja mitä siihen tulee että toi sun homma ois “helppoa”, niin sitä en usko, ei kovin moni oo pystyny blogiurallaan samaan ku sä. Keep going!
Taloushaltuun
Posted at 12:48h, 29 January

Uusia asioita on vastustettu iät ja ajat. Totta kai työnteko voi olla hauskaa. Totta kai bloggaaminen voi olla työtä – samalla tavalla kuin joillekin jalkapallo on harrastus ja toisille se on ammatti.
Sadie
Posted at 12:57h, 29 January

Olen ihan samaa mieltä, että bloggaus on jo nykyään varteenotettava ammatti. Sitä ehkä miettisin hiukan, mihin se tulevaisuudessa valmistaa. Eläkeammati lifestyle-bloggaaminen tuskin on. Emme ole vielä nähneet, miten bloggaajat siirtyvät uralla eteenpäin ja eläkkeelle, on kyse nuoresta ammatista. En kuitenkaan usko, että moni enää elättää itseään päivän asukuvilla yli nelikymppisenä.
Essiiiiii
Posted at 13:12h, 29 January

Tuntuu, että alat, jotka palvelevat ihmisten vapaa-aikaa – viihde ja kulttuuri noin ensimmäisinä mieleen tulevina – mielletään vähemmän arvokkaiksi aloiksi työskennellä. Ylempänä joku kommentoikin jo sitä yhteiskunnan hyötyarvoa, josta olen myös saanut kuulla näin museoalan työntekijänä. Olen monta kertaa saanut kommentteja, että maksetaanko minulle oikein palkkaakin, enkö teekään tätä kokopäivätyötä ilmaiseksi? Kun minulla on noin mukava työ, ei kai siitä nyt vielä maksetakin? Ihmisiltä saattaa unohtua, miten paljon yksilö on nähnyt vaivaa ja panostanut asioihin päästäkseen siihen pisteeseen, missä on.
Oma alasi on todella vaativa monin tavoin. En koe, että kenelläkään on oikeutta väheksyä toisen työtä.
lllottiiiis
Posted at 14:16h, 29 January

Ilmeisesti tässä on sitten itsekin hakeutumassa valetöihin, kun palo hammaslääketieteeseen on järjettömän kova. Luulen myös että tässä tapauksessa ympäripyöreät pääsykokeisiin lukupäivät ovat täyttä valetyötä. Lukemista ei malta lopettaa, kun niin kiinnostaa, mutta kyllä sellaisen päivän jälkeen on aina ihan rätti poikki väsynyt. Näin ollen näyttää siltä, että vietän loppuelämäni valetyössä, jota rakastan, mutta myös valetyössä, joka uuvuttaa. Enkä kyllä pistä pahakseni lainkaan, kuulostaa vallan hyvältä diililtä!
Eläköön valetyöt!
JT
Posted at 15:58h, 29 January

Älä ota itseesi noita komentteja. Teet luovaa työtä mitä itse arvostat paljon. luova työ on prosessi mihin liittyy paljon ja tottakai lukijat näkee vain sen viimeisen vaiheen. Itse yritin alottaa blogin ulkomaille muuttaessa ja koska “oikeita töitä” en saanut tehdä ajattelin kayttää ajan bloggaamiseen…no 6kk päästä kamera melkein lensi ikkunasta juttujen vähyyden vuoksi eli ei todellakaan ole helppoa blogata. Näitten “normi duunareiden” mielestä voisi sanoa että taidemaalari, kirjailia,toimittaja,internetin sisältöä tuottavat henkilöt eivät ole töissä. Ihmiset tarvitsevat laidasta laitaan thöskenteleviä jotta elämä ei olisi täysin yksisuuntainen. Ps. Jos sinua tai muita blogareita ei olisi, ei näillä valittajilla olisi mitään luettavaa!
Kaika (marika)
Posted at 16:09h, 29 January

Hyvin kirjoitettu ! Itse olen töissä hyvinkin raskaalla alalla. Herään välillä töihin jopa neljän aikaa, tiskaan, palvelen asiakkaita, kannan raskaita tavaroita, teen ruokaa ja KIIRE sana on hyvinkin tuttu. Joskus kesäisin purskahdan jopa itkun työpäivän jälkeen. Kaiken tämän teen palkkanauhan ja mahtavan teamin takia. Pidän myös blogia harrastus muodossa ja voin sanoa puhtaalla omatunnolla tämänkin olevan raskasta. Lopetin yhteistyö postaukset juuri sen takia, etten kestänyt niiden aiheuttamaa stressiä. En tiedä kykenisinkö koskaan tekemään blogia työnä, mutta haaveissahan se olisi. Kuitenkin kaikki eivät pääse unelmatyöhön ja meitä muurahaisia tarvitaan tässä maailmassa. Ei se siltikään tarkoita, että meillä olisi oikeus pommittaa äyttömillä viesteillä niitä ketkä ovar päässet asemaansa kovalla työllä.
aer
Posted at 17:31h, 29 January

Moikka! Harvoin kommentoin mihinkään blogiin ylipäätään yhtään mitään, mutta nyt taidan sen tehdä (ja teenkin).
Maailmassa on olemassa ihmisiä, jotka eivät saa välttämättä tehdä työtä, josta haaveilevat. Mutta näistä ihmisistä osa on myös sellaisia, jotka asennoituvat työhönsä hyvin ja pyrkivät näkemään asioista enemmän hyvää kuin huonoa. Sitten, on olemassa ihmisiä, jotka eivät ole tyytyväisiä elämäänsä ja missä se näkyy? Toisten ihmisten, heidän asemansa, heidän unelmiensa tai heidän elämänsä lyttäämisenä.
Mikä oli pointtini? Mielestäni toisten onni, menestys tai ilo ei ole toisilta pois. Jos on, olisi syytä miettiä miksi? Olen itse kuulunut jossain määrin ihmisiin, jotka harmittelivat toisten menestystä. Olin kateellinen. Päätin kuitenkin tehdä muutoksia elämässäni, jotka tekisivät minut tyytyväiseksi. Opin asennoitumaan asioihin oikein. Ja nyt, en koe kateuden tunnetta (tietysti joskus, mutta hyvin harvoin) ja olen tyytyväinen.
Kaikella työllä on tässä maailmassa paikkansa. Kaikkea työtä tulee arvostaa. Uskon, että tämäkin blogi on antanut niin paljon hyvää useille ihmisille, ettei sen eteen nähtyä työtä voi mitenkään väheksyä. Ja tämä koskee kaikkea työtä. Amen.
kepa79
Posted at 17:53h, 29 January

Moi!
Joku sanoikin että lukijat hyötyvät. Siinä se tulikin: Jonkun täytyy tehdä myös sellaista työtä, joka mahdollistaa ihmisten vapaa-ajan. Aika moni ihminen lukee, kirjoja, kuuntelee musaa, käy teatterissa ja taidenäyttelyissä, urheilee jne. Myös blogeja luetaan, niistä saadaan vinkkejä ruoanlaittoon, terveyteen tai ne toimivat vaikka hyvien yhteiskunnallisten keskustelujen aloittajina. Eikö toisten ihmisten mielekkään vapaa-ajan mahdollistaminen ole oikeaa työtä? Hei haloo! Itse olen iloinen siitä että maailma tarjoaa puitteet ja mahdollisuudet mielekkääseen vapaa-aikaan. Mukavaa kun on piristäviä juttuja mistä valita. Anna vääräleukojen länkyttää. Ei kannata pahoittaa mieltänsä jos joku kritisoi. Kaikkia ei voi miellyttää. Täytyy muistaa että monet ihmiset ovat aivan eri ajan kasvatteja. Suomessa on myös paljon “oikeaa työtä” joka on suorastaan turhaa ja jopa haitallista ja vieläpä veronmaksajien rahoittamaa. Ja kyllä kaikkea työtä kritisoidaan ja arvostellaan. Itse olen päiväkodissa töissä ja saan kuulla jatkuvasti siitä kuinka helppoa se on ja kuka vaan ilman koulutusta voi sitä tehdä. Pahalta se tuntuu mutta kun tietää itse mitä tekee, mistä pitää ja näkee työnsä tarpeellisuuden niin asiasta tietämättömien kommentit kannattaa unohtaa.
katiepee
Posted at 18:40h, 29 January

Ja sitten ihmetellään, kun Suomalaiset firmat ei (o)saa huipputuotteitaan markkinoitua. Blogit ja sosiaalinen media on nykyään maailmalla kuitenkin ihan isossa roolissa markkinoinnin saralla. Vähän samaan tapaan kuin ennen sanomalehtiä varten toimitus (eiks ne kuitenkin tee oikeeta tyotä?) teki kovaa duunia lehden sisällön eteen, ja sinne sitten mainostajat osti näkyvyyttä. Nykyään bloggaaja on kuin toimittaja, jonka kautta myos mainokset saadaan jaettua kohdennetulle yleisölle.
Tsemppiä Sara!
PS. En jaksanut lukea kaikkia muita kommentteja, sori sori!
marikah
Posted at 19:57h, 29 January

Ikävää, ettei ihmiset osaa olla onnellisia siitä kun toinen nauttii työstään. Tuntuu, että aina ollaan uhrautumassa ja heiluttamassa lähihoitajakorttia. Maailmassa tarvitaan eri töitä tekeviä ihmisiä ja länsimaissa useimmilla on varaa valita uransa. En halua väheksyä kenenkään ammattia, mutta jos ei ole tyytyväinen siihen niin kannattaa ainakin yrittää muuttaa tilannetta. Niin ne monesti laiskoiksi haukutut yritysjohtajatkin on aloittanu pohjalta ja päässy kovalla työllä ja opinnoilla eteenpäin. Bloggaaja vaan ei voi näyttää hienoa diplomi vaan suosio ja lukijat täytyy ansaita. Arvostan sun blogia ja kirjoitat ihanan rehellisesti asioista 🙂
Randomi visitori
Posted at 20:34h, 29 January

Hei pakko kommentoida. Olen vaatemyyjä; niitä tyyppejä joiden työ on niinkuin joku mainitsikin sitä “vaatteiden hypistelyä”. Olisi vain hienoa jos ihmiset ymmärtäisivät miten paljon vaivaa vaatii yrittää muistaa useisen satoje tuotteiden nimet ulkoa, varsinkin kun kokoelma vaihtuu jatkuvasti. Lisäksi pitää osata aika helvetin monta järjestelmää mitä kaupassa käytetään, muistaa koot lähes ulkoa ja osata myydä. Miellyttää ihan kaikkia sillä yksikin tyytymätön asiakas voi viedä valittamalla työsi (tai vähintään antaa varoituksen). Ja hei, olen ollut lähihoitajan työssä mitä täällä mainostetaan niiiin raskaana. Työ oli omasta mielestä raskasta lähinnä sen takia että töissä valitettiin jatkuvasti siitä miten on niiiin rankkaa. Ihan vain tiedoksi; yhtälailla monilla muillakin aloilla ollaam jatkuvassa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa.
Leona
Posted at 22:06h, 29 January

Oikea työ on sitä mikä on laajemmalla mittakaavalla merkityksellistä. Poliisi,palokunta,opettaja,lääkäri,talonrakentaja jne. Smoothieiden kuvaaminen,käsityöt,taide,ne on näpräämistä. Siitäkin voi saada rahaa mutta ei niillä ole todellista merkitystä. Toki jokainen voi tehdä mitä haluaa rahan eteen,mutta työksi niitä ei voi kutsua. Se on vähän sama jos ensiapukurssin käynyt tituleeraisi itseään kirurgiksi.
hansssu
Posted at 08:11h, 30 January

Iso kiitos, että et tee oikeita töitä, vaan tällä “valetyöllä” piristät mun jokaista päivää! Oot mahtava<3
Riikka/KYH
Posted at 08:45h, 30 January

Luin tämän postauksen eilen ohimennen töissä kännykällä niin en ehtinyt kommentoida, piti tulla oikeen uudelleen kommentoimaan omia ajatuksia 🙂 Teen siis töitä, joiden aikana ei ehdi/voi somessa pyöriä, joten kommentointi jäi.
Mun mielestä on hassua sanoa, ettei bloggaaminen ole työtä. Pitkälti se on kuitenkin verrattavissa mm. toimittajan työhön (vaikkei sama asia olekaan). Jos saat siitä palkkaa ja jos maksat siitä veroa, se on töitä. Olet tehnyt paljon duunia sen eteen, että olet pisteessä jossa nyt olet. Olet ansainnut työpaikkasi. Digitalisaation ja somen myötä työelämä muuttuu, sille kukaan ei voi mitään – joten uusia työpaikkoja ja työnkuvia syntyy. Jokainen toivottavasti tulee löytämään oman paikkansa nykymaailman työmarkkinoilla, mutta se pitää ymmärtää että työ muuttuu vähemmän fyysiseksi ja enemmän digitaaliseksi. Kaikki työt muuttuu ja menee yhä enemmän nettiin, jopa tällaisen tavallisen sosiaalityöntekijän työ on yhä enemmän tietokoneen näpyttelyä. Asiakkaat siirtvät nettiin, joten palveluidenkin on siirryttävä. Okei, meni ehkä ohi aiheen, mutta pointtina se, että (työ)maailma muuttuu ja sille kukaan ei oikeastaan voi mitään. Se on kuitenkin totta, että monen hieman jo vanhemman ihmisen on vaikea ymmärtää nykytyömaailman menoa. Asenteita on vaikea muuttaa.
Pakko myöntää että itsekin tunsin hetken sellasta kateutta, kun luin sun bloggaajan työpäivästä kertovan postaukset – pystyisipä omassa työssäkin vaikuttamaan noin paljon oman työn sisältöön/tehdä työtä etänä jne. Mutta sitten tajusin, että miksi olisin kateellinen, en haluaisi olla ammattibloggaaja, enkä ehkä edes pystyisi siihen. On oikeasti rankkaa varmaan olla koko ajan ns. esillä ja arvostelun kohteena. Itse olen aina halunnut tehdä työtä, jolla on yhteiskunnallisesti merkitystä, siksi päädyin nykyseen työhöni. Ei kuitenkaan ole minulta pois, jos joku haluaa olla ammatikseen bloggaaja. Eihän toisen valinnat ole toiselta pois?
Verotuksesta kiinnostunut
Posted at 13:42h, 30 January

Moi Sara! Kun kerran toimit yrittäjänä, kirjaatko esim. saamasi vaatteet liiketoiminnan tuottoina ja smoothien ainekset liiketoiminnan kuluina verohallinnon ohjeen mukaan (https://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Verohallinnon_kannanottoja/Henkiloverotus_ja_ennakkoperinta/Blogikirjoituksista_saatujen_korvausten_(32554) )
Annieveliina
Posted at 18:52h, 30 January

Loistava kirjoitus Sara! Luin sen aiemman työviikko-postauksenkin ja jotenkin surullista miten ihmisten pitää olla hirveän negatiivisia kaikesta ja vaikka inhoankin kateuskortin käyttöä, niin kyllä se nyt vaan tähän kohtaan käy. Ehkä se on vaan niin kauheaa kun jotkut joutuu herään 5 siivoomaan tai ajamaan bussia, että heitä inhottaa ajatus susta tekemässä sulle itselle mieleistä työtä. Ja täällä käyty myös samaa vääntöä onko bloggaaminen työtä ja mun mielestä kaikki mistä maksetaan veroja ja joudutaan tekemään jotain sen rahan eteen on työtä. Sitäpaitsi kuinkahan moni noista “mene oikeisiin töihin” tyypeistä ylipäätään edes pystyis pitämään sun blogia, instagramia, snäppiä, blogin facea yms kuosissa vaikkapa viikon niin, ettei taso romahtaisi ihan hulluna? 😀 Tuskin kovin moni jos edes kukaan.. Syystäkin on aika harva blogillaan itseään elättävä ihminen Suomessa. Kyllä mää veikkaan, että sää pärjäisit viikon siivojaana tai bussikuskina aika kevyesti kuitenkin!
Oot ihan yksi lemppareista, hali sinne!!!!
Anonymous
Posted at 19:43h, 30 January

Siis tää mua ärsyttää niin paljon. Mikä on _oikeaa_ työtä? Työni, jota teen, luokitellaan yleisesti paskaduuniksi, mutta mikä taas on _paskaduunia_?
Olen tullut siihen tulokseen että paskaduuni on sitä, mitä teet vaikka et siitä nauti. Joku voi nauttia siivoojan työstä, joku voi nauttia nykyisestä työstäni, joku voi nauttia bussikuskin työstä. Pääasia on että nautit työstästi. Muuten se on paskaduunia.
Olen valmistunut ravintola-alalle ja vaikka tiesin jo koulun aikana ettei tämä ole nyt ihan se mun juttuni, niin jatkoin sen kuitenkin loppuun koska “alalle on töitä”. Juu, saan hurjat n. 20 000e/v rahaa, siitä, että teen henkisesti ja fyysisesti raskasta työtä, josta en edes nauti, paskoilla lisillä, paskalla palkalla, paskoilla työajoilla. Kaikki edellämainittu olisi täysin ok ja olisin tyytyväinen vaikka pienempäänkin vuosituloon, jos työ olisi sitä mitä nautin. (Alan vaihdos on ollut suunitelmissa vuosia, mutta tie kouluun ei ole auennut eikä ko. alalle ole kouluttamattomalle töitä.)
Uskon että bloggaajan työ on todella raskasta, eri tavalla kuin minun mielikuvani raskaasta työstä, mutta ei kai se raskauden määritelmä voi olla vakio? Jollekin painaa deadline toimistohommissa päälle, raksamies tekee paukkupakkasella työtään ulkona, itse saan paskaa niskaan asiakkailta ja pomolta ja paahdan niska limassa menemään, bloggaaja kestää vittumaisia kommentteja ja arvostelua päivästä toiseen, on varmasti oma haastavuutensa myös keksiä juttuja, ottaa kuvia, ja ylipäätään taltioida paljon elämäänsä. En minä jaksaisi!
“Jokainen ei ole oman onnensa seppä”. I beg to differ. Mahdollisuuksia on. Niiden eteen on ehkä tehtävä niska limassa töitä, mutta niitä on. Itse uskon että periksiantamattomuudella on mahdollisuus päästä edes “sinnepäin”, mitä tavoittelee, jos ei ihan juuri sinne minne haluaa. Me suomalaisetkin ollaan nykypäivänä niin totuttu siihen hyysäämiseen ja siihen että kaikki kannetaan meille kultalautasella eteen…
Pellavasydämen Mervi
Posted at 21:10h, 30 January

Jos joku ei pysty vaikuttamaan työhönsä – valitsemaan mieleistä työtä, niin ei kai se sitä tarkoita, ettei kukaan saisi valita työtään. Ettei kukaan muukaan saa nauttia työstään. Minä kirjoitan blogia mielelläni ja mielelläni saisin siitä palkkaakin, mutta on minulla toinenkin kiva homma ja siitä voisi odottaa palkkaakin.
Vierailija
Posted at 16:50h, 31 January

IS tais saada tuolla jutulla aikaan juuri sen, mitä halusikin; huomiota. Ihmiset provosoituu tuollaisesta tekstistä, minkä IS:n toimittaja kirjoitti. Kommentointi sitten olikin sen mukaista. Medianlukutaito on kova sana nykypäivänä! Ja ei jessus mitä paskajournalismia. Ihmettelen välillä, miten jotkut toimittajat voi olla niin epäkunnioittavia kirjoittaessaan juttujaan… Veikkaan nimittäin, että IS:n toimittaja kyllä tiesi, että jutusta taitaa hieman sataa paskaa Saran niskaan.
Hemmuli
Posted at 21:06h, 03 February

Itse en kyllä näe että ns. oikea työ on välttämättä mitään fyysistä “paskaduunia”, kuten moni tuntui asian käsittäneen. Tuskin kukaan väittää että vaikkapa juristin työ ei ole oikeaa työtä (no okei, varmasti joku on sitäkin mieltä). Toki jokainen voi sen “oikean työn” määritellä ihan kuinka haluaa. Kyllä minunkin mielestäni bloggaaminen on ihan oikeaa työtä jos siitä maksetaan palkkaa, mutta ymmärrän kyllä toisaalta miksi juttu bloggaamisen rankkuudesta saattoi ärsyttää.
Aika monessa kommentissa muuten oltiin sitä mieltä että bloggaaja=toimittaja. Bloggaajaahan eivät journalistin ohjeet sido, eikä bloggaaminen ole journalismia.
aina ei ole vaihtoehtoa..
Posted at 12:26h, 04 February

Olen tosi iloinen että sulla on sellainen työ mistä nautit! Olen samaa mieltä siitä että tuollaiset kommentit kannattaa, ja kuuluukin jättää omaan nojaansa, eikä mikään fyysisyys todellakaan määrittele työn käsitettä. Mutta on myös totta että kaikilla ei ole sitä valinnan mahdollisuutta, ja siksi monet ovat varmaan lähteneet kommentoimaan tätä asiaa negatiivisesti. Itse olen Prisman kassalla töissä toista vuotta enkä todellakaan pidä hommasta. Näillä näkyvin minulla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta vaihtaa työtä, ja todellakin olen hakenut ja etsinyt ja kysellyt. Lopettaakaan en voi vaikken työstäni välitäkään sillä muuten en niitä kuuluisia laskuja maksa.. Ymmärrän pointtisi siitä että jokainen itse vaikuttaa siihen miten ja mitä työtä tekee, ja usko itsekin niin. Mutta tämä ehkä pidemmällä aikavälillä kun on esimerkiksi säästänyt tarpeeksi opiskellakseen uuteen ammattiin. Mutta kuten sanoin, olen iloinen että olet työssä josta nautit, se on kallis lahja!
Opiskelija
Posted at 13:18h, 06 February

Toisen onni ei ole toisen epäonni. Maailma on muuttunut ja teollistuminen on muuttanut ammatteja, hävittänyt joitain ja tuonut paljon uusia. Oma valinnan niukkuus back in the day ei oikeuta hyökkäystä ihmistä kohtaan jonka työ on mukavaa. Tänä päivänä, nuorena naisena saan itse valita ammattini ja sen teen enkä kateellisten panettelusta ainakaan kovin voimakkaasti horju.
Pyjama
Posted at 18:51h, 10 February

Kiitos hyvistä postauksista! Tämä ja se alkuperäinen bloggaajan työviikko.

Ihmeen kapea maailma joillain.

Mietin, että olisinkohan minä se valetyöläinen ja inspiroiduin kirjoittamaan postauksen aiheesta. 😀
Työnvieroksuja
Posted at 18:39h, 25 December

Ihmiset eivät arvosta muiden tekemää työtä. Työskentelin vuosia sitten puhelinmyyjänä ja sain kuulla liian usein, että pitäisi mennä oikeisiin töihin. Lähdinkin lopulta sopimukseni päätyttyä, koska en pitänyt kyseisestä työstä, enkä aio palata takaisin sille alalle. En sanoisi kenellekään, että tämän pitäisi mennä oikeisiin töihin.
KukkaKuningatar
Posted at 12:00h, 26 December

Itse olen aina liputtanut mielekkään työn puolesti. Ja olenkin valintani tehnyt aina sen pohjalta. Minulla oli hyvä päästötodistus, jonka avulla olisin päässyt opiskelemaan mitä vaan. Valitsin kuitenkin pienen alan ja ammatin josta on kehittynyt suuri intohimoni. Tällä hetkellä opiskelen alamme korkeinta tutkintoa, jossa läpäisy prosentti suhteessa alottaneisiin opiskelijoihin on n. 50%:tin luokkaa. Palkka on koulutuksen haastavuuteen nähden surkea. Joskus tulee miettineeksi valitsiko oikein. Mieleekkyyden vai rahan? Tähän mennessä olen ollut tyytyväinen valintaani. Kuitenkin ottaa päähän kun seuraa avopuolison uraa. Raskas fyysinen työ, pelkkä toisen asteen koulutus. Tienaa tuplasti enemmän kuin minä. Ei kuitenkaan viihdy työssään. Että mieluummin minä sen huonopalkkaisen “valetyön” valitsen. Jostain on kuitenkin pakko tinkiä, joko rahasta tai mielekkyydestä.