Mikä minusta tulee isona? 12 June, Jun 2013 - 17:17
Tätä päivää on mun ja siskon pikkuperheessä yhdessä sekä odotettu, että pelätty koko kevät: pääsykoepäivä.
Mä en tiedä olisko musta tohon. Lukea koko kevät, joka päivä aamusta iltaan valmennuskurssia ja kirjastoa, ja todennäköisesti ensimmäisellä kerralla tulla hylätyksi. Lippa nousee todellakin niille, jotka tietävät mitä haluavat ja hitto soikoon yrittävät niin monta vuotta kunnes lopulta pääsevät sisään. Tää on pitkäjänteisyyden ja periksiantamattomuuden lisäksi just sitä itsensä ja oman tulevaisuuden tuntemista, jotka ovat mun kohdalla olleet aina melko epäselviä.
Oon aina ollu kateellinen niille, jotka ovat pienestä asti tienneet mitä haluavat tehdä työkseen. Poliisi, kokki, eläinlääkäri… (mä sanoin muiden mukana eläinlääkäri, koska eläimet oli ihan kivoja. Muistaakseni yhen eläinlääkäridokkarin jälkeen se tais muuttua aika nopeasti kaupantädiksi). No yläasteen jälkeen kampaajat ja kokit lähtivät omille teilleen, minä lähdin lukioon koska ei hajuakaan mitä seuraavaksi. Lukiossa porukka alkoi jo löytää niitä omia intressejään. Mä tykkäsin matikasta (sen takia koska lyhyt matikka nyt oli vaan niin helppoa :D) ja historiasta, mutten todellakaan nähnyt itseäni historian opettajana tai arkeologina.
Lukion jälkeen välivuosi it-alan toimistosihteerinä, laskutusta ja kirjanpitoa -terve, tää ei ainakaan oo meikäläisen juttu. NEXT. Välivuoden jälkeen opiskelin liikunnanohjaajaksi urheiluopissa ja aloitin heti perään fysioterapiaopinnot. Vuosi fyssaria ja seinä vastaan. En vaan yksinkertaisesti nähnyt itseäni Ecco terveyssandaaleissa kuntouttamassa reumapotilaita (huom tämä oli kärjistys. Olen katkera, ala ei vaan sopinut mulle, vaikka niin olisin toivonutkin). Tein puoli vuotta pelkästään toimittajan ja bloggaajan hommia, kunnes kaksi vuotta sitten aloitin kulttuuri-/tapahtumatuotannon opiskelut.
Nyt haaveena on päästä tällä alalla töihin liikunnan/muodin/musiikin/terveyden pariin, mutten halua sulkea pois toimittajan ja bloggaajan hommiakaan. Haaveena on myös jossain vaiheessa hankkia PT-koulutus ja ynnätä se jotenkin tähän samaan mössöön tai tehdä niitä juttuja jonkun aikaa erikseen. Kuulostaapa lupaavalta (:D), mutta nää on niitä mun haaveita!
Eli kyllä tässä on pääsykokeisiin päntätty, mutta kuten huomaatte, aika hakemistahan (kirjaimellisesti) tää on ollut. Jos olisin aina tiennyt tarkkaan mitä haluan, olisi lukumotivaatiokin varmasti ollu korkealla vaikeisiinkin kouluihin. Mä vaan nään sieluni silmin sen kun päättäisin hakea Helsingin oikikseen, pääsisin neljännellä yrittämällä sisään ja toteaisin vuoden jälkeen, että ei tää oo mun juttu, scoooreee!
Tän koko postauksen tarkotuksena oli alunperin tsempata teitä pitkäjänteisiä ja ihailemiani pääsykokeisiin pänttääjiä, eikä suinkaan kertoa tylsähköä elämänkertaani ja pelästyttää mun tulevaisuuden kuvioista jo ennestään huolissaan olevia vanhempiani, niinku tässä tais just käydä. Enivei, tsemppihaleja kouluun hakeville, tähdätkää kohti unelmia ja haaveita, älkääkä luovuttako!! <3
Ps. meillä on täällä Johannalle ansaitut yllätyskekkerit, kunhan hän vaan kotiutuu pääsykokeista, hähää 🙂
T.Sara
Tiiaaaaaa
Posted at 20:49h, 12 JuneMä ite oon nytte lukiossa ja oon haaveillu jo pidemmä aikaa toimittajan töistä. Jännittää jo kuitenki vähä ajatus siitä, että kun lukio on ohi niin minne oikeesti sitte meen. Tuntuu, et on nii paljo kaikkee mitä haluisin tehä ja jotenki oon vaa vältelly koko asian miettimistä. 😀
Ihana asu muuten! 🙂
Tiiaaaaaa
Posted at 20:49h, 12 JuneMä ite oon nytte lukiossa ja oon haaveillu jo pidemmä aikaa toimittajan töistä. Jännittää jo kuitenki vähä ajatus siitä, että kun lukio on ohi niin minne oikeesti sitte meen. Tuntuu, et on nii paljo kaikkee mitä haluisin tehä ja jotenki oon vaa vältelly koko asian miettimistä. 😀
Ihana asu muuten! 🙂
tttaru
Posted at 21:42h, 12 JuneTsemppiä sun siskolle, toivottavasti onnistaa! Oma luku-urakkani loppui viime viikolla Valtsikan pääsykokeeseen, joten tää on melko ajankohtainen aihe myös mulle 🙂 Rankka kevät takana ja ihan kamalaa nyt vaan odotella, että pääseekö sisään vai joutuuko pettymään. En mielellään vetäis samaa settiä enää uudelleen, mutta pakkohan se on, jos haluaa saavuttaa sen unelmiensa opiskelupaikan!
Ona
Posted at 21:51h, 12 JuneEi tosiaan kannata luovuttaa eikä varsinkaan omista unelmistaan! Mulla on ollu vähän samanlaista noiden koulujen kans, vuosi siellä vuosi täällä ja sit huomaa ettei kiinnosta… Jotkut aina kauhistelee miten oon 23 ja lopettanu lukion jälkeen jo kolme kouluu, mut mä en oo osannu päättää mitä teen, joten on pitäny vaan tehdä miltä sillä hetkellä tuntuu! Niinhän sen just pitäis olla- pitää kokeilla, tehdä virheitä ja oppii niistä, kyllä se oikee tie vielä löytyy! 😉 jos mäkin pääsisin taas syksyllä uuteen ja toivottavasti tällä kertaa viimeseen kouluun 😀
hannna
Posted at 22:09h, 12 JuneVoi, Johannalle tsemppiä, toivottavasti lukeminen tuottaa myös tulosta! 🙂 Ja olipa myös osuva teksti omaa elämääni ajatellen. Olin paniikissa kun lukion loppumetreillä kaikilla muilla oli selvät sävelet mitä haluavat tulevaisuudeltaan – ja itsellä ei hajuakaan että mitä seuraavaksi! Hakuja meni sinne, tänne ja vähän tuonne, ja sanomattakin selvää ettei lukumotivaatio riittänyt mihinkään. Ensimmäisen välivuoden jälkeen tuli toinen, sillä en vieläkään osannut päättää mitä todella haluaisin. Vasta nyt olen löytänyt ammatin, joka todella olisi “se mun juttu”. Harmi vain että se tuntuu olevan myös tuhannen muun ihmisen “juttu”, joten sisäänpääsy tuntuu mahdottomalta. 😀 Vaikka ei pitäisi luovuttaa, kuten tekstissäsi kirjoitit. Se laittoi todella miettimään, että ei, en hemmetissä luovuta! Haen sitten vaikka sata kertaa jos tarve vaatii. 😀 Mutta kyllä mä vielä sinne kouluun pääsen!
Oi voi, tulipa tekstiä. 😀 Mutta kiitos Sara huippu-blogista!
VLMA
Posted at 22:21h, 12 JuneOman yli puolivuotisen luku-urankan päätös oli eilen kauppakorkean pääsykokeissa. Pari välivuotta takana ja päätös kauppikseen hakemisesta kypsyi vasta viime syksynä. Paljon uhrauksia ja kovaa duunia ja kaikki näytti hyvältä kokeen viimeisille minuuteille asti, kunnes iski paniikki ja arvasin muutamaan kysymykseen. tämä sitten laski pisteeni sille rajalle millä viime vuonna pääsi sisään. Miten pienestä kaikki onkaan kiinni! Nyt oon aivan maassa ja toivon ettei raja nousisi! Tää postaus tuli siis juuri oikeaan aikaan! Kiitos!
Jonsuwww
Posted at 22:31h, 12 JuneJee, tää oli mun ikäsen silmissä tosi kiva postaus! Itse oon kirjottanu viime keväänä 2012 lukiosta ylioppilaaks ja lähdin turun ammattikorkean pääsykokeisiin fysioterapeutiksi. Oon aina tienny että musta ei oo toimistorotaks tai mihkää kaupanalan hommiin, joten sosiaali ja terveysala on aina ollu lähellä sydäntä. Turkuun en kuitenkaan päässyt, mutta sisuunnuin ja hain syksyllä uudestaan fysioterapiaan, mutta kuitenkin Metropoliaan Helsinkiin. Oon kotoisin pienen pienestä kylästä maaseudulta ja Helsinki on aina pelottanut. Aina tuli ajateltua, että sinne en tuu ikinä muuttaan edes opiskeleen! Mutta kas kummaa syntymäpäivänäni kolahti hyväksymiskirje kyseiseen kouluun ja alaan! Siellä oon viihtynyt tähän asti ja vaikka oon suhteellisen nuori, tuntuu ala tällä hetkellä maailman parhaalta valinnalta! 🙂
Emiiiilia1
Posted at 22:59h, 12 JuneIhan huippu teksti ja ihanaa että muillakin on sama ongelma!:D Oon nyt 21-vuotias ja ihan pihalla siitä mitä mä haluan. Ylioppilaaks pääsyn jälkeen hain vähä kaikkea, koska mulla ei ollu vaan yhtä unelmaa jota olisin halunnut lähteä toteuttamaan, joten hain vaan kaikkialla koska oli pakko johonki hakea. En päässyt mihinkään kouluun, mutta nyt jälkeenpäin kun oon ajatellu niin se oli vaan hyvä juttu, koska välivuosi oli yks parhaista ja avas edes vähä silmiä sen suhteen, että mitä haluan! Tein kouluavustajan hommia ja tulihan siinä haettua liikunnanohjaajaksi, mutta se jäi muutaman pisteen päähän. Vähän ehkä harmitti, mutta ei voi mitään! Keväällä oltiin tilantees, että halusin vaan luokanopettejaks, mutta niin halus ne 2000 muutaki jotka haki samaan kouluun.:D Pääsin sitten lukemaan sosiaalialaa ja nyt vuoden jälkeen oon sitä mieltä, että ala ei oo yhtään sitä mitä haluan. Luokanopettajaksi hain taas, mutta sairastuin pahasti just ennen pääsykokeita joten en päässyt edes yrittämään. Harmittaa kyllä ihan älyttömän paljon, mutta no aina voi uudelleen yrittää:D Oon kyllä ihan pihalla kaikesta mitä haluan, koska ideoita ja mielenkiinnon kohteita on niin paljon! Oon pohdiskellu ja stressannu asiaa valtavasti ja tuntuu, että vanhemmat on kans hyvin huolestuneita siitä mitä koulujen ja tulevaisuuden suhteen haluan:D Mutta ehkä mä vielä jonakin päivänä tiedän mitä haluan? Salaa oon kyllä kateellinen kaikille niille, jotka on jo ala-asteelta lähtien tienny mitä ne haluaa!:D
Karoliina100
Posted at 23:54h, 12 JuneTämä postaus ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Olen hakenut 3 kertaa luokanopettajaksi ja taas odottelen tuloksia. Epätoivo ja ikäkriisi alkaa iskeä tän opiskeluhomman kanssa vaikka olenkin vasta sun ikäinen 🙂
Jebujei
Posted at 00:38h, 13 JuneMihin siskosi haki? 🙂 ja tämän kommentin pointtina oli kehua sinua senkin ihanainen! Kirjotustaidoillasi toimittajaksi kyllä kiitos!
eliisaalisa
Posted at 09:29h, 13 JuneOon ite kans jälleen umpikujassa. Olen kolmesti hakenut kotsanopeks mut ei oo napannu piru vie! Välissä oon kokeillut vähän kaikenlaista mikä vähääkää liittyis opettaja alaan ja nyt ajattelin käydä kokki puolen amiksessa et saisin edes vähä suuntaa elämääni. Että tuntuu vaikeelta tää elämä 😀
lindalexa
Posted at 09:33h, 13 JuneMulla oli tänä keväänä pääsykokeet Humakin kulttuurituotannon koulutusohjelmaan, ja eniten siinä juuri kiehtoi se, kuinka paljon ovia koulutus avaisi! Itsekin aina kovasti sitä hakenut, että mitä haluaisi tehdä “isona” ja tämä tuntui ihanan yleispätevältä, kuitenkin painottuen siihen luovempaan puoleen, mikä on tuntunut omalta! Nyt jännäillään vielä kuukausi ja sitten katsotaan joutuuko pänttäysoperaation suorittamaan uudestaan….
Entiedämikämustatuleeisona
Posted at 09:43h, 13 JuneMäkin kuulun niihin, jotka ei ehkä tiedä mitä haluaa tehdä isona. Pänttäsin ja pääsin jo kerran yliopistoon. Opiskelin vuoden ja rupes tökkimään. Lähdin poikaystävän kanssa Aasiaan puoleks vuodeks, mentiin siellä naimisiin, muutettiin Suomeen tultua miehen opiskelujen perässä toiseen kaupunkiin, tein töitä pari vuotta, päätettiin tehdä lapsi ja vuoden vaihteessa lähdetään taas kiertämään maailmaa. Tässä välissä mulle on kertyny ikää 25v. Pikkuhiljaa alkaa olee noita kavereiden maisterijuhlia ja mulla ei oo hajuakaan haluanko sille alalle, jolle nyt hain yliopistoon. Onneks lapsen avulla pystyy tätä pohdintaa jatkamaan vielä pari vuotta, mutta ehkä sitä pitäis jossain vaiheessa joku ura kehittää. 🙂
sisiiiii
Posted at 15:02h, 13 Juneminne siskosi on hakemassa?:) mullakin on viikko pääsykokeista ja huh et masentaa kun yhtäkkiä ei tarviikkaan enää olla jokapäivä kirjastossa ja koulu loppu ja töitäkään ei vielä ole! tosi toimeton olo….? nyt ootan vaan kuukauden ahdistuneena tuloksia!!!! voi kunpa pääsisin, god! please!!
memmmi
Posted at 15:50h, 13 JuneMeikäki lähti lukioon just siks, etten tienny mitä haluun tehdä. Ja nyt ku se lakki viikko pari sitte munkin päästä löyty, niin en edelleenkään oo aivan varma mitä haluun. Hakupaperit kyllä keväällä lähti ja viimeset pääsykokeetki oli äskettäin, mutta silti en tiiä! Tää epävarmuus asian suhteen varmaa vaikutti myös siihen, et ei toi mun lukeminen nyt ollu ihan tota aamusta iltaan meininkii, joten ei toi sisään pääseminen kauheen todennäköstä edes oo:D Uskottelen itelleni et välivuosi varmaa selkeyttää ajatuksii, mut kuinka todennäköstä sekää on, jos ei vielä tähänkää päivää mennes oo saanu mitää selkeyttä tän homman suhteen hahah 😀
Laura_nen
Posted at 17:11h, 13 JuneMiulle tää on kanssa ajankohtainen aihe, kävin pääsykokeissa 3 viikkoa sitten ja lakki tuli päähän kuun alussa, nyt ensiviikolla saan tietää pääsenkö yliopistoon.
Menin lukioon koska tykkään opiskelusta ja arvostan yotutkintoa + sen tarjoamia mahdollisuuksia, ja koska meidän kaupungin amiksesta ei löytynyt mitään kiinnostavaa alaa.
Nyt viime syksynä koin valaistumisen kun selasin opintoluotsin kaikki mahdolliset koulutusalat läpi, ja vihdoin tuntuu että se oma juttu löytyi. Kuitenkin pelkään sitä etten vielä pääse sisään, ja jaksanko ensi keväänä enää yrittää samaa uudestaan? Välivuosi tuntuu myös hurjalta, entä jos en saa töitä? En osaa muuta nyt sanoa kuin että a-p-u-a! Toisaalta haluisin jo sen kirjeen, toisaalta haluisin ettei se päivä koskaan tulis. 😀
jomppuli
Posted at 18:04h, 13 JuneHakiko siskosi kenties oikikseen? 🙂 itse olin myös eilen kyseisessä pääsykokeessa. Hain jo neljättä kertaa eli se ehkä kertoo jotain motivaatiostani, että todella haluan sinne. Vaikka oikiksen lukuaika nyt onkin aika lyhyt verrattuna esim. kauppikseen ja lääkikseen, niin luulen että sitä urakkaa ei kyllä silti pysty kukaan muu ymmärtämään kun sellainen, joka itsekin on hakenut. Tälläkin hetkellä oon aivan poikki niinkuin viimeiset 4 kevättä tähän mennessä ja tuntuu välillä niin väärältä, että vaikka raataa kuin hullu, ei opiskelupaikka siltikään ole taattu. Toivon että nyt vihdoin tärppäisi, alkaa nimittäin pikkuhiljaa ahdistaa kun kaikki kaverit jo opiskelee. Vaikka oonkin nämä välivuodet ollu tosi kivoissa työpaikoissa töissä, niin haluaisin tällä hetkellä eniten opiskelijaelämän pariin ja tekemään oikeasti sitä mikä minua kiinnostaa eli opiskelemaan lakia.
Mikään muu ei ole kiinnostanut mua oikeastaan koskaan enkä aio luovuttaa ennen kuin tonne kouluun pääseen 😀 Ihan sama miten kahjona ihmiset mua pitää, mutta en luovuta.
!!!!!!!!!!
Posted at 18:43h, 13 JuneKieltämättä käy kateeksi välillä sellaisia ihmisiä, joilla on lapsuudesta tai ainakin nuoruudesta asti ollut selvillä se “oma” ala tai ammatti. Itse menin peruskoulun jälkeen kauppikseen, koska en tiennyt mitä halusin tehdä ja ajattelin, etten jaksa lukiota.. Nyt kolme vuotta valmistumiseni jälkeen teen työtä jota vihaan ja vain siksi, etten tiedä yhtään, mitä elämältäni haluan! On monia asioita, jotka kiinnostaisivat, muttei mitään mikä olisi se ylitse muiden.
En millään haluaisi huomata joskus kymmenen vuoden päästä, että teen edelleenkin samaa p*skaduunia, mutta toisaalta eipä ole kauheen motivoivaa yrittää päästä lukemaan mitään “ihan kiinnostavaa” alaa, ja huomata, ettei se olekkaan mun juttuni…
Yks ELL
Posted at 21:09h, 13 JuneMinä tiesin aina mitä halusin tehdä.. luin pääsykokeisiin useamman kerran – ja eläinlääkis avautui 3 kerralla.
Neljä vuotta eläinlääkistä ja tajusin että en ainakaan halua tehdä praktiikkaa.. kehitin todellisen asiakasallergian muutaman erittäin epäasiallisen asiakkaan tähden. =/
Mietin että miksi tekisin kaikkeni auttaakseni eläinpotilastani mutta valehtelevan naisomistajan johtaessa minua tietoisesti harhaan, tajusin että praktiikkaa tehdessä olisin aina kyseisten kaltaisten armoilla.
Valmistumiseni viimeiset 2 lukuvuoden opinnot veivät 8 vuotta lisää. Tein töitä siinä sivussa, mutta mielipiteeni ei muuttunut enkä edelleenkään ole varma että haluanko olla eläinlääkäri vaikka olen ollut valmis jo useamman vuoden. Nykyään teen aivan muuta kuin praktiikkaa, onneksi eläinlääkärin töihin kuuluu myös muutakin kuin sitä koirantassun tai lehmän hännän nostamista.
Että joo, sama ongelma.. mutta ikäkriisistä opiskelun suhteen pääsin sillä kun tutustuin itseäni pari vuotta vanhempaan yli 40 vuotiaaseen dippainssiin joka uudelleenkouluttautui kyllästyttyänsä aiempaan alaansa. Jos päätän vaihtaa alaa, niin teen sen vaikka se tarkoittaisi pääsykokeisiin lukemista uudelleen. Niin yksinkertaista se on.
Kun haluaa tarpeeksi, jos tietää mitä haluaa, voi uran suunnata uuteen suuntaan ihan minkä ikäisenä tahansa ennen eläkeikää.. muu on vain selitystä sille että antaa periksi omalle laiskuudellensa. =)
kohta liikunnanohjaaja
Posted at 21:48h, 13 JunePakko korjata liikunta-alan opiskelijana ettei liikunnanohjaajaksi voi valmistua vuodessa Urheiluopistosta. Liikunnanohjaaja (AMK) vie sen 3-3,5v korkeakoulussa. Liikuntaneuvojaksi voi sitten opiskella 2-3v näistä urheiluopistoissa. Olet varmaan välivuotenasi käynyt liikunnanohjauksen peruskurssin, sen maksullisen pääsykokeisiin valmistavan ja lisäpisteitä antavan 🙂 ?
Tulevaisuudessa pystyt varmasti yhdistämään toimittajataitojasi ja liikunnallisuuttasi. Terveys on kovassa kasvussa kaikissa medioissa 🙂
ssnn
Posted at 22:58h, 13 JuneTäytän tänä vuonna 28v ja odotan sitä päivää tulevaksi, että keksisin mikä musta tulee isona 😀 ..mulla on pari lasta ja super kiva työpaikka, mut olis ihanaa, ku olis se unelmatyö..unelma vaan puuttuu. Ei ressii, kai se joskus selviää, mikä meistä isoina tulee 🙂
Ihmettelijä...
Posted at 17:51h, 14 JuneHmm… en oikein ole koskaan ymmärtänyt sellaista ajatusmaailmaa, että ne jotka joutuvat hakemaan useamman kerran haluamaansa opiskelupaikkaan ovat niitä, joita ihaillaan. He ovat motivoituneita ja periksiantamattomia.
Itse ihailen enemmän ihmisiä, jotka jaksavat tehdä töitä niin paljon, että pääsevät ensimmäisellä kerralla sisään. Mielestäni ihminen, joka joutuu hakemaan esim. neljä kertaa oikikseen ei ole motivoitunut ainakaan oikeassa kohdassa, eli siinä kohdassa kun niitä kirjoja pitäisi lukea. Itse pääsin ensimmäisellä kerralla oikikseen ja niin on päässyt moni muukin. Se on loppupeleissä todella yksinkertaista, ja siksi ihmettelen sitä tapaa ihailla niitä ihmisiä, jotka eivät ole jaksaneet tehdä ensimmäisellä kerralla tarpeeksi töitä.
mömmeli
Posted at 19:24h, 14 Juneeii kyl yhtää sama olla arkeologi ku et jos vaan tykkää hissasta…
joicu
Posted at 00:45h, 15 JuneNimimerkille Ihmettelijä:
Hieno juttu, että olet päässyt ekalla tiedekuntaan. Oikkarina varmaan tiedätkin, että pääsykoekirjat vaihtuu joka vuosi ja myös joka vuosi on erilainen koe. Esimerkiksi viime vuonna jäin pisteen päähän sisäänpääsystä. Jos olisin vastannut yhteen monivalintaan eri tavalla, olisin sisällä. Joo, tietenkin kannattaa tavoitella niin hyviä pisteitä että ei “joudu” tuollaiseen tilanteeseen mutta silti: kyllä mä ainakin arvostan ihan älyttömästi ihmisiä, jotka jaksaa vaikka just pisteen päähän jäätyään taas ensi kevänä ruveta uudestaan samaan urakkaan. Olisitko itse pystynyt samaan, jos et ekalla kerralla olisi päässyt? 🙂 Oli se sitten oikis, lääkis tai mikä tahansa. Ei nyt mitään kymmentä kertaa, ehkä siinä vaiheessa pitäisi sitten tajuta, että ei ole oma juttu. Mutta keskimäärin todella harva pääsee oikikseen ekalla kerralla ja moni joutuu hakemaan juuri tämän kolme-neljä kertaakin. Ja mulle ainakin on tämän hakuprosessin aikana kasvanut arvostusta muita ihmisiä kohtaan jotka jaksaa tätä urakkaa useampana keväänä. Näköjään olis sunkin pitänyt hakea useamman kerran, että olisit saanu vähän perspektiiviä asiaan…
DreamComeTrue
Posted at 02:02h, 16 JuneYläasteen aikana tiesin tarkalleen mitä halusin. Hain kyseiseen kouluun,enkä päässyt. Maailma romahti oikeastaan sillä sekunnilla,olin suorastaan olettanut pääseväni ja sitten en. Vuoden kävin toista koulua johon pääsin,mutta tajusin,että eihän tästä tule mitään ja hain uudestaan. Pääsin sisään. Olen nauttinut sillä,vaikka vuosi meni eteenpäin valmistumiseen, (sillä aloitin alusta), niin saan ammatin ja en minkään tahansa ammatin,vaan unelmien ammatin,jossa tunnen olevani hyvä ja tärkeä. Nähkää vaivaa siis, kaikki eivät tule helpoimman kautta,mutta sitä fiilistä en ikinä unohda,kun sain tietää,että pääsen opiskelemaan sinne. Älkää koskaan lopettako unelmoimasta ja taistelemasta tärkeiden asioiden puolesta! 🙂
Elmunen
Posted at 14:16h, 17 JuneOon täysin samaa mieltä että suurieleinen hatunnosto niille pääsykokeisiin pänttääjille, jotka tekee kaikkensa että pääsee sisään haluamaansa kouluun. Mutta kyllä oon silti myös sitä mieltä että maailma tarvitsee myös tällaisia haahuilijoita, jotka ei ihan tiedä mitä elämältä haluaa. Kuhan on hauskaa ja on onnellinen! Itse kuulun näihin haahuilijoihin jotka katsoo kunnioittavasti niitä joilla on päämääriä koulun ja ammatin suhteen mutta samalla oon myös iloinen omasta tyylistäni elää ja haahuilla ja katsella mitä tulevaisuus tuo 🙂
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 00:34h, 19 JuneKiitos kaikille kommenteista!! Ihania tarinoita 🙂 Mua helpottaa aivan sairaasti lukea näitä läpi ja taas todeta, etten ole ainut tämmösen epätietoisuuden kanssa, samaa sitä on muillakin! Tsemppiä hakijoille ja niille jotka etsivät vielä omaa alaa. Iso kiitos kun jaoitte omia kokemuksia ja ajatuksia 🙂 <3
Tickle Your Fancy Sara
Posted at 00:38h, 19 Juneitse henkilökohtasesti oon sitä mieltä että oikikseen ekalla pääsy ei välttämättä liity siihen paljon työtä teet tai kuinka paljon luet. Ekakertalaiselle lakiteksti, vastaustekniikka, monivalinnat ja koko hakuprosessi on uutta ja läpipääsyyn tarvitaan vähän hyvää tuuriakin.