*Kaupallinen yhteistyö: Suomen kansallisooppera

Voi vitsit kuinka mukava oli lukea tässä postauksessa teidän kommentteja suhteestanne balettiin. En todellakaan osannut kuvitella, että siellä ruudun toisella puolen olisi näin paljon balettifaneja! Mahtavaa!

Tosi moni mainitsi, että balettiin ei ole opiskelijana varaa, joten haluaisin heti alkuun vinkata teitä opiskelijalipuista, jotka kannattaa ehdottomasti hyödyntää! Opiskelijat pääsevät tosiaan balettiin/oopperaan edullisesti: saman päivän esitykseen on opiskelijoille tarjolla 15 euron lippuja paikkatilanteen mukaan, ja lisäksi opiskelijalipuissa on jatkuva 40% opiskelija-alennus (etu voimassa maanantaista torstaihin ja rajallisesti viikonlopun esityksissä).

DSC_3422.jpg

Vaikka meitä faneja paljon löytyykin, liittyy balettiin, kuten moneen muuhunkin taidelajiin tiettyjä stereotypioita. Helposti kuvitellaan, että Oopperatalon ovista astuu sisään pelkästään niitä hajuvesipöllyn keskellä seisovia, turkiksiin kietoutuneita rouvia ja kultturelleiksi itseään kutsuvia henkilöitä. Epäilemättä näin on varmasti joskus ollutkin, mutta tänäpäivänä totuus on kuitenkin jotain ihan muuta. 

Oopperatalon sali on täyttynyt suurimmaksi osaksi aivan tavallisista ihmisistä. Takanani istuu mm. isä ja 5-vuotias poika. Minun lookkinikin eroaa siitä stereotypisestä balettikatsojasta: tennarit, trikoot ja over sized villapaita. Olen tullut uppoutumaan iltapäiväksi baletin maailmaan ja ajattelin tehdä sen mahdollisimman mukavalla tavalla.

DSC_3125.jpg

Onegin pääroolissa oleva Salla Eerola Maskissa

DSC_3128.jpg

viiksiseinä!!

Esitys vie mukanaan. Baletin kohdalla käy se sama kuin elokuvateatterissakin: uuteen maailmaan vaan uppoutuu. Ajantaju häviää kun keskittyy orkesterin kylmiä väreitä aiheuttaviin sointuihin ja sulavasti liikkuviin tanssijoihin. Se on samaan aikaan kaunista ja kiehtovaa niin erikoisella tavalla, että sitä on äärimmäisen vaikea selittää. 

Bongaan lavalta paljon tuttuja naamoja treenivisiitiltäni. Osa liikkeistäkin näyttää tutulta. Ne ainoastaan näyttävät täältä ylhäältä katsomosta käsin huomattavasti helpommilta kuin aamulla salissa. Miten voikaan näyttää noin yksinkertaiselta?!

DSC_3425-2.jpg

Pääsin seuraamaan osan Oneginin näytöksestä lavan sivulta. Tämä oli ensimmäinen kertani baletin kulisseissa, jännää! Sitä harvemmin tulee näytöstä katsoessa ajateltua, että mitä verhojen toisella puolella tapahtuu.

Pimeässä erottui jättimäisiä lavasteita. Heiluvia taskulamppuja ja pukujen vaihtajia valmiina hyökkäämään lavalta tulevien tanssijoiden kimppuun. Venytteleviä ballerinoja, häikäiseviä spottivaloja, suputtelua ja lattia täynnä teipillä merkattuja alueita, jotka eivät sanoneet minulle mitään. Mutta mikä parasta, kulisseissa lensi myös huumori!

Tuottajaopiskelijana kaikki itse tapahtuman ja näytöksen taustalla tapahtuva kiinnostaa valtavasti. Tämä taisi näkyä myös ulospäin, sillä sain vielä esityksen jälkeen kattavan talokierroksen, jonka aikana tavattiin niin pukuompelijoita, suutari, lavastuksen rakentajia, koreografeja, maskeeraajia ja vaikka ketä! 

Ps. ehkä siistein kuulemani juttu oli, että pukuompelijoiden huoneessa järkätään koko henkilökunnalle aina kerran päivässä yhden biisin mittainen disco, jolloin jorataan se 3,5 minuuttia discopallon valossa!! 😀 Tekisi mieli vaihtaa alaa ihan pelkästään jo tämän takia!!!

Pps. Balettilippujen voittajiin on otettu yhteyttä! 🙂 Mikäli arpaonni ei suosinut, löytyy lippuja Oneginiin täältä!

 

 

xx Sara

Tykkään katutaiteesta. Se, että voit kokea kulttuuria matkalla bussipysäkille tai kauppaan, musta se on aivan mahtavaa! Rumia pintoja piisaa, ja niitä pitäisi ehdottomasti hyödyntää taiteessa. Peukutan siis todellakin katutaiteen puolesta, sikäli mikäli kohteina on harmittomia seiniä tai yksinäisiä karuja puita (ei siis mitään tussia puihin, vaan vaikkapa paperikoristeita) tms.
Se mitä mä en tajua, on “eipä” tai “haista paska” tekstit samaisissa paikoissa. Miksi? Tämmöset kirjoitukset julkisilla paikoilla ovat töhrineet itse katutaiteen ja graffitien maineen. Monet leimaavat kaikki nämä samaan lokeroon ja tuntuu että koko hommasta syntyy negatiivinen fiilis.
Ja toinen asia mitä en todellakaan arvosta on vessakirjoitukset. Jonotettuani ensin tuskalliset 15min julkiseen vessaan ja istahdettuani pöntölle nään lähes joka kerta punaista. Koko koppi on täynnä ilmoituksia siitä kuinka vessakävijöiden tulee painua helvettiin, kuka on huora ja kuka selkäänpuukottaja. Sanokaa ne painumisterveiset mulle vaikka siinä jonossa ja selvittäkää asianne näiden ihmisten kanssa urpot, älkää vessan seinän kautta. Älkääkä hitto ainakaan siinä vaiheessa kun minä pissahädissäni jonotan oven ulkopuolella!



Aiheesta kukkaruukkuun tai pikemminkin johonkin puutarhaan. Jalassa olevat Bik Bokin Never Denimit on varmaan parhaat farkut ikinä. Elastaania löytyy sen verran, että näitä voisi käyttää varmaan salihousuinakin. Aivan mielettömän pehmeät ja joustavat jalassa! Eli uskokaa tai älkää, kyllä meikäläisenkin jalkaan saa farkut vedettyä, mikäli ne tuntuu näin hyviltä 😉





farkut Bik Bok*, nilkkurit Din Sko, pipo Jack&Jones, koru Cubus, aurinkolasit ja t-paita Monki
 
T.Sara