7 viimeisintä työpaikkaani 31 October, Oct 2016 - 17:00

Kyselitte täällä paljon työstäni ja toivoipa joku 7 viimeisintä työpaikkaani -haastettakin. Päätin napata kaksi kärpästä samalla iskulla. Luvassa on siis meikäläisen työhistoria ja lopuksi vielä tarkemmin siitä mitä työni on tänäpäivänä!

Työ on ollut aktiivisesti läsnä elämässäni jo melko nuoresta iästä asti. Olen aina ollut kovin itsenäinen tässä asiassa. Haluan tienata omat rahani ja olen myös valmis tekemään hommia niiden eteen. 

1. Siivous

Ensimmäinen “oikea työpaikkani” oli yläasteikäisenä Kotkan kaupungilla, ammattikoulun siivoojana. Neljän viikon pestiin kuului kaikkea aina ikkunanpesusta lattioiden vahaukseen. Muistan vieläkin työtiimini ja sen kuinka useita tupakkataukoja noihin heinäkuisiin työpäiviin kuului. Minua ei saanut jättää yksin, vaikka useaan kertaan vakuutin, että voin hyvin pestä ikkunoita sen aikaa kun 100%:sti ketjupolttajista muodostunut työtiimini sauhutteli kerran tunnissa keskellä koulun pihaa. En voi sietää tupakansavua.

Erityisesti muistan koulun huoltomiehen Hemmon, joka vieraili aina röökitauoillamme. Hemmolla oli pitkä parta ja hän oli pukeutunut aina kaulasta varpaisiin farkkuun. Hän nauratti meitä hauskoilla jutuillaan ja puhui siitä, kuinka hänen takkinsa kuuluisi farkkutakkien hautausmaalle, mutta jostain tuntemattomasta syystä ei siellä kuitenkaan vielä ollut… Palkka oli 500 euroa ja veroprosentti nolla. Oi niitä aikoja.

2. Siivous pt. 2

Siivousurani ei suinkaan jäänyt tähän. Kasilla aloitin siivoamaan toimistotiloja. Vierailin ystäväni kanssa Kotka Control nimisessä yrityksessä kahdesti viikossa. Parasta oli, että meidät otettiin sielllä aina kaiken maailman vuosijuhliin ja pikkujouluihin mukaan. Saatiin kesä- ja joululahjat siinä missä kuka tahansa muukin työntekijä ja YO-kirjoitusten jälkeen meille oli kiikutettu 50 euroa kirjekuorissa siivouskärryihimme. Muistan, kun toimistolla oli aina eskimojädejä ja pussikaakaota.

Tämän lisäksi kävin kerran viikossa siivoamassa isän asianajotoimistolla sekä perhetutuillamme. Palkkaa kuussa kerääntyi 150 eurosta 200 euroon, joka oli yläaste-lukioikäiselle aika kiva käyttöraha. Muistelin juuri, kuinka minulla oli tuohon aikaan ecuadorilainen kummilapsi, jolle lähetin 40 euroa kuussa. 25 % palkasta ja vielä murrosiässä!?

3. Sihteeri

Kun olin saanut siivoamisesta tarpeekseni, siirryin lukion jälkeen kesätöihin it-alan firmaan sihteeriksi. Loppujen lopuksi jatkoin pestiäni vielä välivuoden. Vastailin puhelimeen, lähetin värikasetteja ympäri kaupunkia, huolehdin kokousten varauksesta ja niiden kestityksestä. Tein laskutusta ja kirjanpitoa. Muistan kuinka termi toimistopukeutuminen ei ollut tavoittanut minua, vaan saavuin mestoille milloin missäkin muotiluomuksissa, mm. revityissä minifarkkusortseissa, joiden alle oli puettu pyöräilysortsit 😀 Olin 18-vuotiaana yrityksen nuorin tyyppi, mutta tulin erittäin hyvin toimeen jopa tuplasti minua vanhempien kanssa. Vietettiin aikaa työpaikan ulkopuolellakin! Palkka taisi olla 1400 euroa. Muistan vielä kuinka yritin sinnikkäästi neuvotella itselleni parempaa diiliä, siinä kuitenkaan onnistumatta.

4. Bloggaaja/Suosikki

20-vuotiaana se sitten tapahtui. Puoli vuotta aikaisemmin perustetusta blogista oltiin valmiita maksamaan rahaa. Siirryttiin molemmat, minä ja Janni Suosikki-lehden alle hommiin. Ihan parasta aikaa! Blogin lisäksi meillä oli vakkariaukeama Suosikki-lehdessä. Haastattelin myös julkisuuden henkilöitä liikuntaharrastuksistaan vielä omalle Treeni-palstalleni. Aloitettiin tähän aikaan kotitreenivideoiden kuvaukset. Videoita tuli ulos aina kerran kuussa. Näiden lisäksi starttasivat Muotikiertueet (kuka muistaa?! :D), jolloin kierrettiin ympäri Suomea Onlyn liikkeissä stailaamassa. Kaupallisia sisältöyhteistöitä ei tähän aikaan blogeissa juuri tunnettu, vaan raha tuli puhtaasti bannerimainoksista. Lehtihommista, videoista ja stailauksista maksettiin erikseen. Tällä kokonaisuudella tienasi kuussa suunnilleen saman verran kun sihteerin hommissa. Parhaimmillaan yli parikin tonnia!

5. Vaatekaupan myyjä

Lopetettuani fysioterapeutin opinnot Lappeenrannassa, ja muutettuani Helsinkiin, en tuntenut täältä juuri ketään. Halusin tutustua uusiin ihmisiin ja hainkin blogin ja lehtihommien rinnalle töitä. Pääsin Vilaan kesätöihin, jotka tosin venyivät pariinkin vuoteen. Vaatekaupassa työskentely oli muodista kiinnostuneelle unelmien täyttymys. Sain todella hyvää asiakaspalvelukokemusta ja rohkaistuin parissa vuodessa ihan hurjasti. Tutustuin täällä myös ihan mahtaviin tyyppeihin, joista osa on elämässäni tiiviisti edelleen. Vilassa parasta oli kun pidettiin VIP-shoppailuiltoja kanta-asiakkaille. Jotain tämän tyylistä olisi kiva tehdä jatkossakin, mietin silloin. Vaatekauppa, blogi (+ sen ympärillä olevat hommat) sekä nykyinen kouluni olivat vaan vähän turhan paljon yhdelle tyypille. Joku näistä kolmesta joutui aina kärsimään, kunnes lopulta tajusin lopettaa vaatekaupassa. Täyspäiväisesti vaatekaupassa tienasi n. 1500 euroa, välillä enemmänkin. Opiskelujen ohella ilta- ja viikonloppuvuoroina 500 eurosta tuhanteen euroon.

6. Bloggaaja/Indiedays

Suosikki-lehden loputtua pysyin vielä Otavamedialla jonkun aikaa, kunnes vuonna 2013 siirryin uuteen blogiportaaliin. Blogimaailma oli tässä vaiheessa kehittynyt jo huimasti. Lehtien seuraajakunnat siirtyivät verkkoon ja sosiaalisen median applikaatiot aloittivat viimeistään räjähdysmäisen kasvunsa. Mainostajat ja yhteistyökumppanit olivat kiinnostuneita nousevasta alasta ja myös sisällöt alkoivat pikkuhiljaa kehittyä. Viihdyin Indiedaysilla hyvin ja tein firmaan harjoittelunkin. Palkkioni ovat näiltä ajoilta vielä salaisia, mutta niitä voi parhaillaan verrata esimerkiksi toimittajien palkkoihin.

7. Oma yritys & Lily

Oman yrityksen perustamisesta tuli juuri kaksi vuotta. Hullua kuinka nopeasti aika menee! Lilyyn siirryin yrittäjänä 1,5 vuotta sitten ja ra-kas-tan näitä tsemppaavia tyyppejä, joiden kanssa teen töitä omalta toimistoltani käsin. Parempia myyjiä, tuottajia ja pomoa saa hakea!! 

Tällä hetkellä työhöni kuuluu blogin lisäksi paljon muutakin. Myyn ja suunnittelen sosiaalisen median kampanjoita, teen yrityksille some-suunnitelmia, tuotan heidän sosiaalista mediaa, järjestän koulutuksia ja myös luennoin aiheesta. Näiden lisäksi mukaan on tullut tapahtumien järjestämistä ja pian toivon mukaan kuvauskurssejakin! 🙂

Siinä missä blogipostauksia kuvattiin ennen bussipysäkillä tai hennesin sovituskopissa, tuotetaan nykyään sisältöä varsin suunnitelmallisesti. Päivästäni kuluukin paljon aikaa suunnitelmien tekemiseen: mitä, missä, miten ja milloin. Esimerkiksi tavallisen mainoskampanjan toteutuksen jaan kuvauksen ja julkaisun osalta aina seuraaviin osiin: kuvauspaikan varaaminen, vision toteuttavan valokuvaajan lukkoon lyöminen, referenssikuvien etsiminen, teknisen toteutuksen suunnittelu, stailaustarvikkeiden hankkiminen, kuvauspäivä, valokuvien editointi, blogipostauksen kirjoittaminen, projektin julkaisu, sosiaalisen median päivittäminen ja raportointi.

Työpäivät ovat erilaisia, mutta ne koostuvat monesti näistä: kampanjasuunnittelu, viikkosuunnitelma, sähköposti, asiakkaiden kontaktointi, asiakkaiden tapaaminen, valokuvaus, kuvien editointi, moodboardien väsäily, tapahtumat, palaverit, showroom-vierailut, kuvauspaikkojen etsiminen, somen päivittäminen, kommentteihin vastaaminen, aikataulujen sopiminen, kirjanpito, laskutus ja raportointi. 

Palkkani riippuu tänäpäivänä hyvin pitkälti siitä kuinka paljon töitä olen valmis tekemään. Oma aktiivisuus on kaikki kaikessa!

xx Sara