Hengähdystauko 17 February, Feb 2016 - 17:30

Laitumia, hiekkateitä, piikkilanka-aitoja ja auringonsäteitä. Tällaisissa maisemissa ollaan huristeltu skoottereilla viime päivinä. On hassua, kuinka erilaiselta järvellä sijaitseva Ometepen saari on Nicaraguan sisämaan kohteisiin (kohteisiin, joissa olemme siis tähän mennessä käyneet) verrattuna tuntunut. Täällä luonto on huomattavasti enemmän läsnä ja alue muutenkin vehreämpi. Aivan ihana paikka!

Saaren kaikki kylät ja nähtävyydet alkaa olla koluttu ja onkin aika siirtyä eteenpäin. Seuraava kohteemme on Laguna de Apoyo, jossa meinataan majailla seuraavat päivät! Mikäli on muuten heittää mitään vinkkejä tänne, niin niitä otetaan mielellään vastaan 🙂

Muut ovat jo syvässä unessa ja meikäläinenkin painuu pehkuihin nyt! Kuullaan pian! 🙂

xx Sara

Tulivuoren valloitus 17 February, Feb 2016 - 05:00

Aamulla klo 7.00 hypättiin paikallisbussiin suuntana Isla de Ometepen suurin tulivuori. Oltiin edellisiltana tehty päätös nousta 1600m korkeaa tulivuorta 1000m korkeuteen. Puurajan loppuessa 1000 metrin korkeudessa, emme selviäisi eteenpäin enää Fly kniteillä, vaan varusteet pitäisivät näillä korkeuksilla, etenkin tuulikauden aikana, olla oikeasti kunnossa.

Vuoria on valloitettu ennenkin, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun noustiin tulivuorta. Pöllyävää mustaa hiekka ja kiveä on koko reitillä. Myös elämää riittää polun varrella: törmättiin kiivetessä niin apinoihin, hevosiin kuin käärmeisiinkin. Itse nousuvaiheelta löytyi sekä haastavampia, että iisimpiä pätkiä.

Ryöstelyiden ja muutaman kuolemantapauksen jälkeen oppaan palkkaaminen reitille on tullut pakolliseksi. Saatiin meidän hostellilta mukava tyyppi matkalle. Hän kertoili reitillä hulluja tarinoita, piti meille espanjan tuntia, kutsui itseään eläinten pelastajaksi ja nosteli polulle eksyneitä toukkia ja koppakuoriaisia sivuun  <3

2,5h:n nousun jälkeen näkymät olivat jotain, mitä en osannut kuvitellakkaan. Aivan kun oltaisiin laskeudettu Marsiin tai jotain! Tuuli oli todella voimakas ja pilviä riitti. Vaikka oltaisiin poikaystävän kanssa molemmat haluttu kiivetä huipulle, oltiin ihan tyytyväisiä, ettei sitä tällä kertaa tehty.

Vaikka viiden tunnin jälkeen kroppa oli kauttaaltaan tulivuoripölyssä, kengät olivat entiset (ainakin tällä hetkellä näyttää siltä :S) ja räkä on edelleen mustaa, oli tämä homma todellakin kokeilemisen arvoinen! Mikäli keli ja varusteet vaan sallivat, suosittelen kokeilemaan huipulle nousua!

xx Sara

Pool view 16 February, Feb 2016 - 17:30

Ennen lomailu tarkoitti minulle altaalla makoilua, nykyään en pysy paikallani tuntia pidempään. En millään malta lojua toimeettomana auringossa (hankkimassa rusketusta, joka tulee meikäläisen kohdalla katoamaan sen viiden päivän kuluessa kotiinpaluusta…), kun samaan aikaan voin olla esimerkiksi patikoimassa, melomassa, pyöräilemässä tai tutkimassa uutta kaupunkia. Oikeasti tekemässä ja kokemassa jotain!

Patikointipäivän jälkeen vaihdettiin uikkarit ylle ja suunnattiin altaalle seuraamaan reilun tunnin päästä laskevaa aurinkoa. Altaalta avautuva näköala tuntuu siis niin epärealistiselta. Ollaan sen verran korkealla, että edessä möllöttää pilviä ja tulivuoren huippu (hullua, eikö!)?! Sanotaan, että näiden maisemien ansiosta en turhautunut 60 minuutin paikallaan olemiseen. Taidettiin istua lepotuoleissa peräti kolme tuntia. 

Not from every pool you can see the top of the volcano! Insane. I’m not really a pool-person (way too curious to see all the places when traveling), but if the pool-life is something like this I just might become one.

Pictures: Elisa Lepistö

xx Sara