Joka kerta sitä vaan yllättyy kun lentokoneesta löytyy toimiva netti! Woop, ilmaista työaikaa! Miksei näitä ole useammissa koneissa? Ja toinen kysymys, miksei lentokoneissa ole pistorasioita?! Voin kuvitella, että tällaisia asioita muistellaan huvittuneena 10 vuoden päästä: “Muistatteko kun 10 vuotta sitten lentokoneissakaan ei ollut wifiä. Mitä ihmeessä siellä oikein saatiin aika kulumaan?!”

Ehdin jo parissa vuodessa unohtamaan miltä maratonin jälkeinen jalkakipu tuntuu 😀 Aivan järkyttävää. Tuolille istuminen = tuolille rojahtaminen ja rappusia tullaan alas sivuttain, niin että jalkoja pystyy pitämään mahdollisimman suorassa. Tässä kunnossa sitä antaa kaikki sympatiat hitaasti kulkeville ja kolotuksista valittaville vanhuksille. Jos se kipu on yhtään mitään tämän kaltaista niin ymmärrän täysin.

DSC_5455.jpg

DSC_5448.jpg

jacket Monki* / pants Adidas / sneakers Adidas* / t-shirt Gina Tricot* (*=gifted)

 

 

 

T. Sara

Heti alkuun kiitos tuhannesti ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen! <3

Kaupunkia on nuuskittu tällä kertaa myös ydinkeskustan ulkopuolelta ja ei vitsi miten kivoja paikkoja ollaan löydetty! Voisin haahuilla näillä kaduilla ja kujilla tunti tolkulla. Kaikkialla on niin kaunista ja värikästä. Kaupunki on täynnä kivoja yksityiskohtia, jotka tekevätkin köpiksestä niin tavattoman mielenkiintoisen.

Miniloman viimeisiä viedään! Vielä tämä päivä aikaa tutkiskella paikkoja, illalla kotiin 🙂

DSC_5971.jpg

DSC_5872.jpg

DSC_5979.jpg

DSC_5895.jpg

DSC_5924.jpg

DSC_6051.jpg

DSC_5858.jpg

DSC_6110.jpg

DSC_6126.jpg

DSC_6370.jpg

DSC_6341.jpg

DSC_6395.jpg

DSC_6482.jpg

 

 

Lovely Copenhagen!!

 

T. Sara

HUH! Maraton ohi! Ja mitä vielä, alun takkuilusta huolimatta selvisin ja ylitin omat epäilykseni astumalla maaliviivan yli ajalla 3.39.14. Alkuperäinen tavoitehan oli alittaa neljä tuntia. Tavoite tosin päivittyi tuossa reitin varrella, muutamaankin otteeseen. Tämä oli jälleen kerran todiste siitä, että itseensä uskomisella ja oikealla asenteella päästään vaikka mihin.

Ensimmäinen 21 km taittui rauhallisemmin 1h 54 minuutissa kun jälkimmäisen kanssa meni 1h 45 minuuttia. Juoksu kulki hyvin, tosin ensimmäiset 5 km taistelin vatsapiston ja kolean kropan kanssa (ensi kerralla kunnon alkulämmittelyt!). Siitä selvittyäni päätin antaa vaan palaa, nauttia juoksusta ja hyvästellä kaikki pelot mahdollisista seinistä. Päätin etten anna yhdenkään seinän tulla tielleni.

Reitti kulki ristiin rastiin Kööpenhaminan keskustassa, joten jengiä oli juoksun varrella tavattomasti. Pilveettömältä taivaalta paistaneella auringollakin oli varmasti tekemistä asian kanssa. Tunnelmaa en pysty edes kuvailemaan. Meikäläinen heitti varmaan 300 yläfemmaa ja jorasi (ja lauloi… :D) soittolistalta korviin kantautuvaa musiikkia ilman minkäänlaista häpeän tunnetta 😀 Myös lentokonefiilistelyitä nähtiin useita, haha. Koska juoksunumeroiden alla luki kunkin juoksijan nimi, kannusti jengi meitä nimillä, niin huikeeta!

Ainiin ei pidä unohtaa yhtä juoksun kohokohdista. Se oli kiistämättä 35 km:n kohdalla kun liukastuin banaaninkuoreen 😀 Eli kyllä, sitä tapahtuu mustavalkoelokuvien ulkopuolellakin.

DSC_6455.jpg

DSC_6391.jpg

Iso kiitos teille ihanista tsempeistä tääällä! Ja jättimäinen kiitos meidän juoksuvalmentajalle Aki Nummelalle tästä ihan huipusta juoksukeväästä ja niistä lukemattomista pk-lenkeistä, joiden tempoa on tullut kiroiltua ihan muutamaan otteeseen, haha. Ja meidän tiimille! Alitettiin kaikki 4h ja pojat vielä ekalla maratonillaan, huh!! Ja Elli oli maailmankaikkeuden paras huoltojoukko!

Jalat superhellinä ja naama + olkapäät auringosta hieman (=todella) punottuneina totean, että juokseminen, se on IHANAA. Tällä hetkellä hotellihuoneessamme pohditaan, että pitäiskö osallistua HCM:lle? 😀

 

Copenhagen marathon DONE! The day was super and I made my new record: 3h 39min 14 seconds!! 

 

T. Sara