Terveiset Filippiineiltä. Elossa ollaan, vaikkei ihan heti uskoisikaan. Kuolinsyyt olisivat todennäköisesti ultimaattinen väsymys tai liikenne. Rakastan matkustaa, mutta en itse matkustamista. Neljä lentoa veti mut aivan piippuun. Olin eilen turvonnut, äkäinen ja nälkäinen = erittäin hyvää seuraa. Matka Helsingistä Palawanin pääkaupunkiin Puerto Princesaan vei yhteensä 30h ja kyllä, olo oli sen mukainen. Oon vuorokauden ajan nukahdellut eri paikkoihin. Välillä kesken lauseen ja välillä heti istahduttuani johonkin.
Tänään lähdettiin aamukasilta bussilla Puerto Princesasta. Määränpäänä 180km pohjoisempana oleva pieni ja rauhallinen, 4000 asukkaan kylä nimeltä Port Barton. Aasiamoden päälle virittely kestää aina jonkin aikaa. En millään tahdo muistaa, että täällä aikatauluja ei yksinkertaisesti ole. Ja eihän meilläkään nyt kiire ole, lomallahan tässä ollaan, mutta kulkuneuvoissa istuminen alkaa kieltämättä kyllästyttämään 😀 1,5h bussissa istuessamme olimme edenneet 150m. Venasimme jotain tyyppiä ja kohta venasimme taas jotain toista tyyppiä.
 

Bussimatkasta tuli elämys kun viimeiset 20km viidakkotietä muuttui mudaksi ja kuravelliksi. Täyteen ahdattu bussi jäi jumiin aivan rotkon reunalle ja pääsin todistamaan edessä avautuvaa pudotusta suoraan omasta ikkunastani, PANIIKKI. Hengattiin tunnin verran viidakossa, kunnes kulkuneuvo lopulta saatiin liikkeelle.



 
Kliseistä ehkä, mutta kaikki tämä säätö ja matkustaminen oli sen arvoista. Päästiin iltapäivästä perille rauhalliseen kylään, saatiin ihana bungalowi meren rannalta ja lilluttiin linnunmaitoa muistuttavassa merivedessä. Kolme yötä överirelailua täällä ja sitten matka jatkuu. Tällä kertaa veneellä, bussiin en enää nouse 😀



 
 
T. Sara (kirjoitettu 2.12.2014)

Tags:

coat Weekday / stripe shirt Zara / white shirt Gina Tricot* / pants Gina Tricot* / socks COS / sneakers Nike / beanie Cubus* / bag 2hand (*=saatu/gifted)
Mulla on joku juttu raitapaitojen kanssa. Etenkin löysien raitapaitojen kanssa. Aina kaupassa raitapaidat osuvat ensimmäisinä silmään ja kohta olen hypistelemässä niitä. “Tämmöstä mulla ei vielä olekkaan”, eipä! Ainoa ero on todennäköisesti 0,5 milliä kapeammat raidat tms yhtä mullistava eroavaisuus. No tämän paidan kanssa päästin tuon (teko)syyni aikoinaan läpi. Cropattu raitapaita toimi kesällä ihan pelkästään, mutta tähän aikaan vuodesta menee esim kauluspaidan kanssa!
 
T. Sara

Hihii. Vanhojen kuvien fiilistely on ihan parasta. Jokainen kuva muistuttaa minua kyseisestä päivästä, ihan käsittämätöntä. Muistan jokaisen tilanteen näistä ja sen, mitä samaisena päivänä tapahtui. Muistan myös kommentteja, mitä olette näihin postauksiin kirjoitelleet?! Muistankohan vielä mummonakin.
Ei ehkä mikään huippuluokan saavutus nämä vuoden takaiset kuvat, mutta sama pätee myös viisi vuotta vanhoihin blogikuviin. Valokuvaaminen todella auttaa yhdistämään pieniäkin muistoja. Mikäli en bloggaisi, en varmasti muistaisi tällä tavoin vuoden takaisia arkipäivisiä asioita.
Tätä menoa eläkepäivinäni luvassa sitten todella puuduttavia juttuja 50 vuoden takaa 😀 Ja mikäli ne jostain syystä pääsevät unohtumaan, niin täältäpähän löytyvät, hahaha. Pyydän jo nyt anteeksi tulevalta jälkikasvultani ja nimeän itseni jo valmiiksi sepostelija-Saraksi.

 Kuinka moni muistaa nämä kuvat/tilanteet?


 
 
T. Sara