• Lopettaa Benjamin Peltosen Underdogs biisin kuuntelun. Ihan oikeesti se loppuu nyt!! (miks mä oon kuunnellu sitä repeatilla?)
  • En närpi enää. En närpi enää yhtään. Sitä paitsi poltin näppini eilen keississä jauhelihakastike, ja se oli ihan oikein!
  • Torkuttaminen! Se loppuu myös. Tänä aamuna meni 6 torkkua.
  • Hakea pyöräni vanhan taloni pihalta. Siihen on ilmestynyt remontin pakotteista joku teippi, jossa lukee, että 13.10 se hävitetään, ellei sitä ole noudettu. En vaan ole jaksanut hakea, vaikka matkaa on huimat 300 metriä.
  • Ostaa uusia ponnareita. Mihin kaikki juuri ostamani 20 hävisivät? Olen elelly kuminauhoilla oikeesti pelottavan monta päivää 😀

 

  • Varata hierojan. Niskat aivan juu-mii-ssaaa.
  • Lopettaa vähissä vaatteissa kotona hillumisen, silloin kun sälekaihtimet ovat auki. En millään meinaa muistaa, että asutaan katutasossa. Oon jo pelästyttänyt liian monet ohikulkijat suihkun jälkeisillä lookeillani.
  • Ottaa ensi tiistaina starttaavan kahdeksan viikon Cocovi-haasteen tosissani!
  • Alkaa venyttelemään. Oi kyllä! Olen varmasti maailman laiskin venyttelijä. Ja tällä kertaa tämä ei sitten kuulu niihin “vois muuten alkaa venyttelemään iltasin telkkarin ääressä”, jota on tapahtunut öö, ei ikinä!!!

 
T. Sara

Eurolavat sisustuksessa on jotain mistä olen haaveillut jo pitkään. Muutto oli oiva tilaisuus toteuttaa unelmani!
Tämän sisustusidean voisi toteuttaa ihan nollabudjetillakin. Etenkin nyt  asiaan on alkanut kiinnittämään huomiota: vapaita eurolavoja lojuu ihan joka nurkalla! Firmojakin voisi pyytää säilyttämään muuten hävitykseen meneviä eurolavoja. Eli ei kun keräämään ja kyselemään.
Me kuitenkin haluttiin päästä helpolla ja saada sänkymme alle tietyn levyisiä ja varmasti hyväkuntoisia eurolavoja. Päädyttiinkin piipahtamaan Espoon Kauklahdessa siajaitsevassa J Woltter Oy:ssä, joka myy eurolavoja yksityisille sisustuskäyttöön. Herrat Woltterilla olivat tosi symppiksiä ja saatiin vapaasti valita mitkä lavat otetaan. Kaksi lavoista taisi olla uusia ja kaksi käytettyjä. 2 x 80×100 ja 2 x 80×120 maksoivat muistaakseni 46 euroa. Lavat mitotettiin sopiviksi tätä vähän leveämpään sänkyyn, joka saadaan loppukuussa.


Harjasin lavat niin puhtaiksi kun ikinä sain. Tarvittaessa ne voi vielä käydä läpi santapaperilla ja vaikkapa maalata! Puhdistuksen jälkeen liimattiin huopatassuja pohjaan. Neljään lavaan meni suunnilleen kolme isoa huoparullaa.
Irrotettiin sängystämme jalat ja asetettiin se lavojen päälle. Vielä olisi tarkoitus ostaa helmalakana peittämään sängyn sivut.
Huom. yöpöytä ja sängynpohja samassa. Kätevää!

 Mitäs pidätte eurolavasängystä?

T. Sara

skirt H&M  / shirt H&M / coat 2hand / shoes Zara

Kuvaustilanne on asia, mikä harvemmin välittyy valmiista kuvista lukijalle. Saatan itse vihata jotain asukuvia, vaan koska ne otettiin kamalassa kiireessä ja valinnanvaraa oli kaiken kaikkiaan ruhtinaalliset 20 otosta (joista niistäkin puolet heilahtaneita). Toinen yleinen kuvaustilanteen pilaaja: turvonnut vatsa. Kameran edessä liikkuminen on ärsyttävää kun vatsa näkyy ja tuntuu jalkapallolta.

Välillä spurgut ovat tulleet huutelemaan viereen/astuneet mukaan kuvaan. Tosinaan juniorit huutavat huomiota lastenrattaissa kun kuvaussessioita pidetään äitien kanssa. Välillä tuulee niin tavattomasti, ettei hame pysy alhaalla. Joskus ohikulkijoita on niin paljon, ettei koko kuvaamisesta tule yhtään mitään.

Välillä ihmiset kerääntyvät seuraamaan tilannetta huvittuneena ja toisinaan jotkut tarjoutuvat ottamaan kuvaa minusta ja kuvaajasta yhdessä. Bloggaaminen ja kaupungilla kuvaaminen on siis edelleen osalle vierasta touhua. Aluksi se oli todella ybernoloa itse bloggaajallekin, mutta nykyään en enää ujostele siinä. Oikeastaan ujostelu tekee koko hommasta vaan tyhmemmän näköistä. Julkisilla paikoilla kuvaamista on tehty vuosien varrella niin paljon, etten enää keskity ohikulkijoihin lainkaan.

Yksi hauska asia on se, että nuo “epäonnistuneet kuvaustilanteet” ovat yleensä niitä, jotka blogiin päätyessään keräävät loppujen lopuksi eniten kävijöitä ja kommentteja?? Ja toisinaan kun julkaisen blogissa asukuvat, joiden ottamiseen ja paikan valintaan käytettiin kunnolla aikaa, eivät ne tunnu herättävän lukijoissa juuri mitään 😀 Osaako joku minua fiksumpi kertoa mistä tämä johtuu?

No mitenkäs tämän päivän kuvauksista sitten selvittiin? Kolmessa minuutissa ja vesisateessa kuuluu vastaus 😀 Onneksi meikäläisellä oli sukelluspukukangasta sekä paita, että hame. Vielä kun tukkakin olisi vettä hylkivää…

T. Sara