DSC_0872.jpg

 

Kyllästyin roudaamaan arkena painavaa käsilaukkua ja päätin hankkia repun. Vaatimukseni olivat seuraavat: aito nahka, läppärin mentävä, ei liian leveät hihnat, tyylikäs. Sellainen, joka sopii kaiken kanssa!

Kohdista jokainen täyttyi Jim Rickeyn mustassa nahkarepussa, johon alkukeväästä törmäsin. 

Pelastaja etenkin niinä päivinä kun tavaraa on mukana paljon. Ja hulluinta on, ettei se edes näytä jättikokoiselta, vaikka olisikin pullollaan kamaa! Sinne saa sullottua kameran ja läppärin lisäksi takkia ja välipaitaa (tämä kesä kun on ollut pikkusen arvaamaton). Meikkipussi ja sateenvarjokin istuvat joukkoon. Oikea olkapääni on kiittänyt kun kamat ovat kulkeneet tänä kesänä selässä.

Reppu on ykkönen!

 

DSC_0899.jpg

DSC_0914-side.jpg

DSC_0877.jpg

pictures taken Elisa Lepistö // edit by me

 

Jim Rickey backpack

Zara shirt

Weekday jeans

Vagabond sandals

Rayban sunnies

 

 

xx Sara 

Tags:

DSC_1078.jpg

 

Tulen onnelliseksi, kun saan viettää aikaa minulle rakkaiden ihmisten kanssa. Yhteiset hetket ja uudet kokemukset tutuissa, tärkeissä paikoissa tai vaihtoehtisesti täysin uusissa, kiinnostavissa ympäristöissä ovat parasta mitä tiedän. Tämä on syy siihen miksi ylipäätään lähdin aikoinaan opiskelemaan tapahtumatuotantoa. 

Kamera ja kuvaaminen ovat minulle osa kokemusta. Valokuvauksen kautta olen oppinut arvostamaan näkemääni ja kokemaani ihan älyttömän paljon enemmän. Se, että pääsen päivän päätteeksi pläräämään ja editoimaan aikaisemmin kuvaamiani hetkiä (joista blogiin päätyy vain osa) ja saan editoida noista tilanteista vielä enemmän omannäköisiäni, silloin olen saanut koko elämyksestä kaiken irti. Tämä on minun tapani nauttia kokemastani.

Ystäväni kysyi minulta vastikään kyllästyttääkö kameran mukana kantaminen tai koenko koskaan feikkaavani asioita blogiini. Arkiset asiat kun kuulostavat välillä niin hienoilta blogistani luettuna tai katseltuna.

 

DSC_1237.jpg

DSC_1367-side.jpg

DSC_1133.jpg

DSC_1383.jpg

DSC_1307.jpg

DSC_1743.jpg

 

Rakastan J.Karjalaista. Bändi on toiminut innoittajana minulle jo pitkään. Heidän lyriikoistaan huokuu yksittäiset aidot hetket, jotka on saatu kuulostamaan erityisiltä. Ja tämä siitä syystä että nuo arkiset hetket on todellakin koettu erityisiksi. Roihuvuorilaisen kerrostaloalueen takapihalla puhalletut voikukat ovat voineet näyttää kenen tahansa silmään aivan tavalliselta lasten ajanvietolta, mutta hetki on jäänyt Jukan mieleen. Ja siitä on tehty mieletön biisi. Sama homma on puliukon tapaamisella tai yleisöstä mieleen jääneen naisen silmillä.

Valokuvaus on minulle eräänlaista tilanteeseen pysähtymistä. Kuvien ja tekstien kautta haluan jakaa hetkiä, joista teen aina omannäköisiäni. Kuvien rajaukset ja kuviin valitsemani filtterit kertovat parhaiten sen, miten minä olen minkäkin tilanteen kokenut. 

Ei, en koe, että feikkaan tilanteita tai pyrin tekemään niistä jotenkin spesiaalimpia. Arkiset hetket ovat spesiaaleja, niin minä ajattelen. Jos ne tuntuvat tylsiltä, pyrin tekemään niistä erityisiä. En kaikista, mutta osasta kyllä. Mikäli aamukahvin juominen ei tunnu kivalta, tee se keittiönpöydän sijaan sängyssä tai parvekkeella lempibändisi laulaessa kaiuttimista. Tai juo vaikka viltillä etupihalla. Tai laita joukkoon kardemummaa. Tai mikset vaahdottaisi kahvimaitoasi tai kokeilisi vaikkapa jääkahvia! 

Koen, että bloggaaminen on parhaimmillaan sitä, että saa lukijansa katselemaan ympärilleen ja miettimään omaa elämäänsä. Arkiset asiat, ne mitä pidämme monesti itsestäänselvyyksinä, ovat yleensä juurikin niitä spesiaaleimpia juttuja.

 

DSC_1401.jpg

DSC_1378.jpg

DSC_1416.jpg

DSC_1550.jpg

DSC_1099.jpg

Kuvat: Minä ja Elisa

 

Tänään fiilistelin ystäväni toissapäivänä valmistamaa vesimelonisalsaa ja kirjotin reseptin kauppalapulle. Samoin sitä kun istahdin treenin jälkeen TFW-kavereideni kanssa aurinkoiselle lastauslaiturille inkiväärioluelle vaihtamaan viideksi minuutiksi kuulumisia. Juuri nyt ollaan matkalla Ikaalisiin mökille (taas, I know, mökkeily on parasta!) ystäväpariskuntien kanssa. Haettiin juuri cittarista vichyä ja karjalanpiirakoita. Kohta alkaa autopelien numero yksi, eli musavisa!

Mahtavaa viikonloppua. Nauttikaa hetkistä <3

 

xx Sara

DSC_0608-5.jpg

 

“Sä näytät ihan mun äidiltä, 70-luvulla!!” oli Elisan kommentti kun tavattiin viime viikolla keskustassa. Toteamuksen jälkeen hän ikuisti lookistani kuvan puhelimeensa ja lähetti sen äidilleen. Vastaukseksi tuli muutaman nauruemojin ohessa vanha valokuva, jossa pöydän ääressä istuva henkilö näytti hyvinkin tutulta. Oli valkoinen polkka, keltaiset lasit ja kaikki! 

Juuri nyt tekisi mieli mennä vanhempien vintille koluamaan aarteita. Äidin vanhat printtimekot ja sandaalit (jopa ne räikeät uimapuvut) näyttävät juuri nyt omaan silmääni paremmilta kuin koskaan aikaisemmin. Onkohan ne vielä tallessa? Tai sitten jos kävisinkin Elisan äidin luona lainaamassa muutamaa helmeä. Meillä kun tuo tyyli näyttää selvästi osuvan yhteen 😉

Ps. Tukka lyheni 10 sentillä. Mitä ootte mieltä?!?

 

DSC_0584-side.jpg

DSC_0597.jpg

DSC_0592.jpg

DSC_0615-2-side.jpg

DSC_0633.jpg

Pictures: Elisa Lepistö // edit by me

 

2hand jacket

Weekday jeans

Ivana Helsinki sunnies

Vagabond sandals 

top from Vietnam

 

xx Sara