_MG_9891-2.jpg

 

Maanantai 12.2.2018 on kirjattu kalenteriini jo aikapäiviä sitten. Sen lisäksi, että Kaisa täyttää tänään 30 (!!), tehdään me poikaystäväni kanssa ihka ensimmäiset asuntokaupat!!

Muuttaminen on ehdottomasti alkuvuoden teema. Perjantaina tosiaan roudattiin bloggaajakollegoiden kanssa kamat uudelle työhuoneellemme Kruununhakaan. Ei jaksettu (lue uskallettu) vuokrata pakua, mutta saatiin kuin saatiinkin kamat sullottua Annikan autoon ja tilataksiin 😀 Uusi työtila oli upeampi kuin muistin ja vaikka 75% tavaroista edelleen puuttuukin, näyttää työhuoneella jo aika ihanalta. Jippii!

Viikonlopun aikana tilattiin materiaaleja uudelle asunnollemme ja pähkäiltiin uuden sohvan väriä. Eilen käytiin siskoni kanssa läpi koko huushollin kaapit ja molemmat häkkivarastot. Lopputuloksena kuusi jätesäkillistä kamaa, joista olisi tarkoitus päästä eroon kuluvan viikon aikana. Teki niin hyvää saada kaapit siivottua, etenkin näin muuton alla. Urakan päätteeksi leivottiin laskiaispullia ja pidettiin leffailta!

Lauantaina vietettiin ystäväporukalla Peru-iltaa. Teemailta oli osa tätä blogissakin vilahtanutta kilpailua. Kaikki olivat pukeutuneet ponchoihin ja lierihattuihin, ja pöytä oli katettu perulaisilla herkuilla. Kivettiin Machu Picchu vuorelle ja pistettiin huilubändi pystyyn 😀 Ihan huikea meininki! Se onkin sitten meidän vuoro houstata seuraava kerta, teemamaa on Intia.

Meidän perheessä urheilu ja sen katsominen ovat aina olleet aika kovassa roolissa, joten voitte kuvitella mitä mieltä olen juuri alkaneista Pyeongchangin Olympialaisista. Rakastan tänä kisapöhinää! Aamupala ollaan syöty olkkarin sohvalla edellisyön kisakoosteiden parissa ja iltapäivisin on tullut ainakin yksi laji, joka ollaan yhdessä katsottu. 

Asuntokauppojen ja olympialaisten lisäksi mieltä kutkuttaa viiden yön päässä häämöttävä reissu, jota on venailtu kuin kuuta nousevaa. Helmikuu on minulle ja poikaystävälleni perinteisesti yhteinen reissukuu. Tähän aikaan vuodesta molemmilla on ollut sauma lähteä käymään kauempana. Tämän vuoden kohteet ovat Belize ja Meksiko. Molemmissa tullaan viettämään reilu viikko – ensimmäinen töissä, toinen enimmäkseen lomalla! Espanjaa ei olla treenattu sanaakaan, mutta ehkä me pärjätään 😀

 

_MG_9895.jpg

_MG_9889.jpg

_MG_0075-2.jpg

_MG_9881-side.jpg

_MG_9927-2.jpg

Pictures: Kira Kosonen

 

xx Sara

DSC_3065.jpg

 

Olen saanut viime aikoina niin paljon kysymyksiä IG-storyyni Balin surffileiristä, että ajattelin omistaa sille oman postauksen. Päivitetyillä kuvilla ja kokemuksilla. 

Edellinen juttuni viime vuodelta löytyy täältä

Tämä leiri on kaikille, jotka haluavat kehittyä surffauksessa. Voit olla täysin aloittelija (suurin osa leiriläisistä ei ole koskaan edes pidellyt surffilautaa kädessään), tai sitten jo lajin handlaava. Leiri toimii monen tasoiselle!

 

DSC_3102.jpg

DSC_3084-4-side.jpg

IMG_0463-3.jpg

DSC_9905-2-side.jpg

DSC_1886.jpg

 

Tutustuin Asenne surfin ihastuttavaan porukkaan kuutisen vuotta sitten. Tehtiin ensin yhteistyötä, sittemmin meistä tuli keskenään hyviä kavereita. Tämä Balilta käsin toimiva, vaatteita, asusteita ja surffilautoja kauppaava suomalainen brändi järjestää surffileirejä yhteistyössä saksalaisen Kima surfin kanssa. Surffileireille pääsee Kiman kautta ympäri vuoden, mutta mikäli haluat suomalaiseen seuraan, kannattaa buukata leiri Asenne surfin kautta (täältä). Asenteen surffileirejä järjestetään marraskuisin Balin Canggussa, tänä vuonna suuren kysynnän vuoksi kaksi peräkkäin! 

Leiriin kuuluu majoitus Green Room -hotellissa (kuvia postauksessa), aamiainen ja surffaus – lennot ostetaan itse. Majoitusvaihtoehtoina on kahden hengen huoneet ja dormi. Mitä aikaisemmin varaat, sitä edullisempi leiri on. Sama pätee tietysti myös lentoihin. 

Päiväohjelma koostuu aamusurffeista, iltapäiväsurffeista sekä kahden session pidemmistä päiväretkistä (välissä lounas).Yhdelle sessiolle mahtuu aina 6-10 henkeä. Ideana on varata päivälle aina yksi aamu- ja yksi iltapäiväsessio, tai vaihtoehtoisesti päiväreissu. Toki omaa kehoa pitää kuunnella, välillä on hyvä pitää lepopäiviäkin. Surffispotteja on ympäri Balia ja ne ovat vaikeusasteeltaan 1-5 tähden välillä. 

Mikä parasta leirillä, sinun ei tarvitse selvittää mitään (tuulia, aallon korkeuksia, lasku-/nousuvesiä tms), kaikki tehdään puolestasi. Riittää kun buukkaat tunnit ja olet laudan kanssa valmiina hotellin edessä tiettynä kellonaikana. 

Myös lautaa voi vaihdella leirin aikana. Itse siirryin aina muutaman päivän välein pienempään! 

Jokaisella sessiolla on mukana 2-4 paikallista opettajaa (ihania tyyppejä!!), jotka tulevat veteen mukaan. Opettajilta voi kysyä mitä tahansa, he ovat hyviä antamaan rakentavaa palautetta. He kertovat millaisiin paikkoihin taitosi riittävät ja millaisia spotteja juuri sinun kannattaisi kokeilla! 

Surffauksen lisäksi pidetään videoanalyyseja ja teoriaopetusta. Joka päivä tietyillä spoteilla on mukana videokuvaaja (merkitty ohjelmaan), jonka materiaali käydään yhdessä läpi kolmena iltana viikossa. Videolta on helppo oppia esim asennosta, ajoituksesta yms. Helpottaa suunnattomasti kehittymistä ja virhestä oppimista kun näkee tilanteen videolta! Teoriatunneilla taas kerrataan mm. väistämissääntöjä, tekniikkaa ja kääntymistä. 

Leirin päätteeksi järjestettiin Balin surffileirien väliset surffikisat, joihin osallistuminen oli täysin vapaaehtoista. 

 

DSC_3114-side.jpg

DSC_9913.jpg

DSC_8319-side.jpg

DSC_0257.jpg

DSC_8008.jpg

 

Viime marraskuu oli toinen kertani samalla leirillä. Suurin osa meidän leirillä olleista ei ollut koskaan aikaisemmin surffannut. He aloittivat leirin kolmen päivän intensiivikurssilla, jossa harjoiteltiin perusjuttuja ja käytiin läpi kaikki olennainen. 

Tälläkin kertaa tutustuin mitä mahtavimpiin ihmisiin. Osa oli juuri päässyt lukiosta, osalla oli jo aikuisia lapsia – mutta kaikki samanhenkisiä ja surffita kiinnostuneita. Kaksi viikkoa meni hetkessä. Surffauksen ohessa käytiin porukalla lounailla ja illallisilla, hieronnoissa, joogassa, päiväretkillä (esim Uluwatussa ja Ubudissa) ja laskemassa jokea. 

Tuntuu, että opin uusimmalla leirilläni surffauksesta ihan hurjasti. Hahmotin selvemmin kokonaiskuvaa ja opin kääntymään teräväkärkisellä laudallani. Tuntuu, että palo lajiin vaan kasvaa kasvamistaan.

 

DSC_3101-3.jpg

DSC_4102.jpg

DSC_5027.jpg

DSC_5983.jpg

DSC_2832-side.jpg

 

DSC_7869-3.jpg

DSC_8721-2.jpg

 

Canggu, jossa Asenteen surffileiri järjestetään, on ehkäpä suosikkipaikkani koko Balilla. Täältä löytyy Balin parhaat kahvilat, ravintolat ja illanviettopaikat (vinkkipostaukset täällä ja täällä). Kylä on sopivan rauhallinen. Paljon samanhenkisiä turisteja, trendikkäitä putiikkeja, ihania kasvisravintoloita ja leppoisia baareja. Ja niin mielettömät auringonlaskut! 

 

xx Sara

D8X_1758-2.jpg

 

Kello oli 7:40 kun taksi tuli noutamaan meitä Åren kylästä eilisaamuna. Lastattiin Elisan ja Kiran kanssa kamat autoon ja hypättiin kyytiin.

Aamu alkoi hiljalleen valjeta.

Åre on talvisin ikuisen joulun kylä – tuntui ihan jouluaatolta. Valoja, lumisia kattoja ja söpöjä puutaloja riittää silmän kantamattomiin. Joulukalenteri on täydellinen sana kuvaamaan näkymää hämärällä.

Ajettiin tunturia alas. Taivas alkoi kääntyä vaaleanpunaiseksi ja edessä kohoavien vuorien huiput saivat violetin sävytyksen. Tuntui kuin oltaisiin oltu sadussa. Huurteisia puita, mutkitteleva tie, auton renkaiden alla narskuva lumi ja hiirenhiljainen kylä.

Katseltiin näkymää niin lumoutuneena, että kuski pysäytti pian auton tien laidalle. Hän kehotti meitä käymään ulkona. Åren auringonnousu on kuulemma vielä upeampi kun keuhkot saa täytettyä raikkaalla pakkasilmalla eikä ikkuna ole välissä häiritsemässä.

Kuski oli oikeassa.

Kun käännyttiin viimeisestä risteyksestä oikealle ja lentokentälle oli enää 20 kilometriä, ilmestyi auringonnoususta vaaleanpunaiseksi värjäytyneen autotien laitaan hirviperhe. Niin uskomattoman kaunis hetki, maaginen jopa. Hymyilin ja tunsin kuinka onnellisuus ja kiitollisuus valtasi koko kehon. 

 

D8X_1705.jpg

D8X_1791.jpg

D8X_1748.jpg

D8X_1742.jpg

D8X_1732-2.jpg

D8X_1790.jpg

D8X_1761-2.jpg

D8X_1788.jpg

Pictures of me: Kira Kosonen

 

xx Sara