DSC_9926.jpg

Vietettiin ihan huippuhauska vuorokausi Kööpenhaminassa bloggaajista ja vloggaajista koostuvan porukan kanssa. Maybelline tosiaan kutsui meidät Köpiksessä järkättyihin Strobing -bileisiin, jossa päästiin testailemaan uutta (huikeaa) Strobing Stick -korostuspuikkoa. Puikon vaikutukset näettekin meidän poskipäiltä! 😉 Paikalla oli paljon tuttuja naapurimaista, hyvää ruokaa ja juomaa, sekä livemusiikkia! Ihan mahtava ilta, kiitos tytöt ja Maybelline!

DSC_9887.jpg

DSC_9897-2.jpg

DSC_9900.jpg

DSC_9939.jpg

DSC_0008.jpg

DSC_9988.jpg

DSC_9968-checker.jpg

DSC_9913.jpg

DSC_9843.jpg

DSC_9838.jpg

DSC_9874.jpg

DSC_0004-5.jpg

DSC_9849.jpg

DSC_0016-3.jpg

DSC_9826.jpg

DSC_9977-2.jpg

 

// Yesterday’s Strobing party in Copenhagen with Maybelline and bloggers/vloggers ! We had a blaaast, thanks for having us! 🙂

 

xx Sara

DSC_1615.jpg

 

Vieläkö muistatte koulujen aamunavaukset? Meillä rehtori, opettaja tai joku oppilaskunnan jäsenistä aloitti päivän klo 8:15 tarinalla tai runolla, jonka jälkeen monesti soitettiin vielä biisi. Vaikka kolmena päivänä viidestä tähän keskusradiosta kantautuvaan päivän starttiin en mukaan ihan alusta asti päässyt ja monesti sen kuuntelinkin luokan ulkopuolella (myöhästeleminen on aina kuulunut huonoihin tapoihini), oli aamutarina päivän parhaimpia hetkiä. Siellä puhuttiin ystävyydestä ja toisten kunnioittamisesta. Välillä käytiin läpi ajankohtaisia juttuja ja välillä opettajat puhuivat ajasta, jolloin he itse kävivät koulua. Parhaimpina päivinä aamunavaus päättyi Shakiraan tai Black Eyed Peasiin. Se oli äärettömän siistiä.

Kuuluin koko kouluhistoriani ajan porukkaan, jotka heräävät 7.20 ja syövät aamupalan samalla kun pukevat takkia päälle (ja myöhästyvät koulusta). Aamut, etenkään tällä kyseisellä aikataululla toteutettuina, eivät koskaan olleet suosikkejani. Aamunavauksesta sen sijaan pidin. Se oli monesti se ensimmäinen hetki kun istuin alas ja rauhotuin. Sain uudelle päivälle jotain ajateltavaa.

 

DSC_1452-2.jpg

DSC_1599-2.jpg

 

Herääminen ei ole minulle vieläkään se helpoin juttu, mutta aamuja rakastan. Yrittäjänä minulla on harvinaislaatuinen mahdollisuus käynnistää päivä rauhassa omaan tahtiin, ja arvatkaa vaan olenko ottanut tästä mahdollisuudesta kaiken ilon irti. Alkoi aamu treenillä tai ei, varaan kahvin juomiselle ja aamiaiselle joka päivä vähintään 40 minuuttia. Tänä aikana katson uutiset ja pari haastattelua aamu tv:stä. Saatan selata meilit ja lukea blogeja sängystä käsin. Vain harvoin sovin palavereita tai tapaamisia ennen yhdeksää ja toimistolle ilmestyn ihan aikaisintaan ysiltä. Työpäivä sen sijaan kestää lähes poikkeuksetta kuuteen asti.

Arkirytmi on mun mielestä aina ollut jotenkin tosi mielenkiintoinen juttu. Juurikin syystä, että se on kaikilla vähän erilainen. Millaisia rytmejä teillä on? Nauttiiko kukaan muu meikäläisen tapaan rauhallisista aamuista?

 

DSC_1481-3.jpg

 

xx Sara

DSC_9503.jpg

DSC_9500.jpg

DSC_9546-3.jpg

DSC_9490.jpg

DSC_9538.jpg

DSC_9512.jpg

sweater Urban_a

shirt H&M

sneakers Nike

bag Céline

 

Eilen oli merkittävä päivä. Nimittäin Ensi treffit alttarilla, alttari-päivä. Edes pahimpien kauhuelokuvien katsominen ei aikaansaa kehossani sitä sairaalloista jännitystä, mitä tämä kyseinen jakso minulle tekee. Siinä hetkessä kun sulhanen seisoo alttarilla ja kuvataan sitä tiilinurkkausta, sykkeeni on valehtelematta 200 (vaikka huom, tiedän tasan tarkkaan kuka sieltä tulee?!)!

En voinut katsoa suoraa lähetystä, koska halusin kelailla uudestaan ja uudestaan parhaimpiin kohtiin sekä niihin kohtauksiin, joita en pystynyt jännityksissäni katsomaan 😀 Kiljuin tyynyyn, pompin sängyllä, potkin jaloillani, peitin kämmenillä silmiäni, itkin ilosta ja analysoin Champions Liigaa viereisessä huoneessa katsovalle kumppanilleni kovaan ääneen kunkin tilanteen tärkeimpiä pointteja makuuhuoneesta käsin.

Vitsi mä rakastan tätä ohjelmaa (pitää tänään ehkä katsoa uudestaan)! Ihan mielettömiä tyyppejä ja ihailtavaa heittäytymistäMiten hitto vie tässä jaksaa odottaa ensi viikkoon asti?!

 

Pictures: Elisa Lepistö

xx Sara