Haettiin eilen lonkkarit varastosta ja lähdettiin rullailemaan ekaa kertaa tänä vuonna. Fiilis oli niin leppoisa ja ilma niin aurinkoinen, että päätettiin kuvata pieni video iltapäivästä. Toivottavasti fiilikset välittyvät sinnekin 🙂
T.Sara
Raitapaita saattaa olla menneen talven lumia, mutta kaipasin päälleni jotain vaihtelua. Housut vaihtuivat hameeseen ja perinteisen laukun sijaan valitsin äidin vanhan nahkalaukun opiskeluajoilta. Kotiruokakin vaihtui nepalilaiseen ravintolaan. Ja ainiin, lakkasin vielä kynnetkin (harvinaista) valkoisiksi (ennenkuulumatonta). En tosin malttanut antaa niiden kuivua, vaan onnistuin sohimaan valkoista lakkaa ympäriinsä ja lopulta käteni näyttivät siltä kun olisin just maalannut talon (tyypillistä).
Elämä on täynnä valintoja. Tosin asuvalintaani liittyvät sellaiset yhdistettynä tohon jäiseen tuuleen = fail. Lopputuloksena makasin sängyssä aivan jäätävän peittovuoren alla pipoineni ja kaulaliinoineni, vatsa tupaten täynnä tikka masalaa, seuranani ruutu.fi ja Mustat Lesket. Toisaalta, ei huono sekään.
takki Cubus (saatu), paita Vero Moda, hame Gina Tricot (saatu), laukku äidin vanha, kengät Din Sko
Kuvista kiitos Jannille <3
T.Sara
Hassua miten eilen kirjoitin blogiin, että oloni on pienen Itä-Suomi lomailun jälkeen levännyt. Olen mä kyllä nukkunut, mutta en kovin levollisesti.
Nään unta varmaan joka yö, tai tietysti nään, mutta myös muistan ne. Pystyn aamulla lähes aina kertomaan mitä unta olen nähnyt ja keitä siinä on milloinkin vieraillut. Unissani ainakin jokin asia liittyy aina jollain tavalla edellispäivänä puhuttuun asiaan, nähtyyn ihmiseen jne. Painajaiseni sen sijaan tulevat jostain ihan puskista. Ne eivät liity mihinkään eikä niille ole mitään selitystä.
Aloin nähdä painajaisia jo ihan pienenä. Silloin unissani esiintyi Riitta (:D). Riitasta on meidän perheessä saatu revittyä niin paljon huumoria, että tavallaan oon ihan ilonen, että semmonen on aikoinaan ollut. Mutta viisivuotiaana se ei ollut hauskaa. En tiedä mistä toi nimi on ikinä tullut, mutta unissa Riitta yritti aina tappaa mua. Välillä poltti, välillä hukutti, välillä työnsi piikkejä sisääni. Se teki sen aina niin, että äiti oli samassa tilassa, mutta jutteli selkä muhun päin jonkun Riitan luoman hahmon kanssa. Taustalla vahva fakta siitä, että äiti jää aina juttelemaan kaikkien kanssa, näköjään jäi jo 20 vuotta sitten 😀
Painajaiset ovat aina esiintyneet mun elämässä sykleinä. Välillä en nää niitä puoleen vuoteen, ja taas kuukauden ajan muutamana yönä. Sitten ne taas katoavat. Nyt ne ovat taas täällä, jo viisi yötä peräkkäin. Ei puhuta mistään ilman vaatteita kouluun tai juoksin koiraa karkuun -unista, vaan unet ovat todella raakoja. Ihan kun oisin saanu vaikutteita Hostel leffoista, vaikken oo kyseisiä elokuvia nähny vuosiin. Järkyttävää jahtaamista, telottamista, verta, kipua ja itkua. Herään öisin omaan itkuuni ja hiestä märkänä, jonka jälkeen en vaan suostu nukahtamaan enää. Mielummin vaikka alan katsomaan telkkarista raakaa trilleriä kun olen itse siinä pääosassa.
Painajaisten aiheuttajista yleisimmiksi luetellaan alkoholi, lääkkeet ja stressi, mutten koe kyllä olevani minkään noista alla. Painajaisiin ei oo varsinaisesti mitään parannuskeinoa, muuta kun psykologin sohva. Se tuskin on tarpeellinen ainakaan vielä tässä vaiheessa.
Sillä lähiympäristössäni ilmiötä ei esiinny, päätin kääntyä teidän puoleen. Näettekö painajaisia? Onko kellään kokemuksia jatkuvista paianjaisista? Entä keinoja niiden vähentämiseen?
-Sara
