Friends don’t let friends skip leg day, right? Mulla se oli tänään, entä teillä?
Ihan rehellisesti kyykkääminen on kamalaa, en ole varmaan ikinä tavannut ihmistä joka oikeasti pitäisi siitä. Mutta miksi me silti kyykätään? No, koska sen jälkeen tulee voittajafiilis ja jossain edessä häämöttää se jokaisen naisen unelma, täydellisen lihaksikas takapuoli. Tässä neljä tehokasta liikettä kohti tuota edellämainittua.
Ihan ensinksi, kun alatte nostelemaan tankoon painoja, suosittelen vääntämään musiikkilaitteistanne aivan täysille esim tämän biisin. Kyykkypäivinä ja siinä vaiheessa kun voimat ja tahto alkaa horjumaan, otan mä ne takasin tolla biisillä (jonka btw osaan ulkoa) 😀
 
1. Syväkyykky
Nyt mennään ALAS. Pidä huoli, että selkä pysyy suorana ja polvet varpaiden takana. Pyri tekemään työ pepulla. Painoa ei voi olla ihan niin paljoa kun peruskyykyissä olet tottunut käyttämään, mutta muista haastaa itseäsi! Kuitenkin niin että asento pysyy kasassa.


 
2. Maastaveto
Jotta liikkeen saa tuntumaan takapuolessa, pyri pitämään jalat mahdollisimman suorina. Polvet kuitenkin pehmeinä ja selkä suorana. Alas mentäessä tuo takapuoli taakse. Jaloissa n. hartianlevyinen haara.


 
3. Lantionnosto painolla
Levypaino lantiolle ja nostoja. Simppeliä. Pidä peppulihakset jännittyneinä kokoajan. Mitä lähempänä jalat ovat peppua, sitä enemmän se siellä tuntuu, eli suomeksi: lähelle!
Ps. Voi luoja miltä mä näytän 😀 Huom. en ole darrassa enkä kuollut!

 
4. Askelkyykky
Jotta askelkyykyn saa tuntumaan pakarassa, auttaa kun pidät painoa etujalan kantapäällä ja keskityt tekemään nostot pepulla. Pidä polvi taas varpaiden takana ja jousta suoraan alas. Pidä selkä suorana.

 vaatteet Nike, (housut ja kengät saatu)

Hyvänä toistomääränä kaikissa toimii esim 3 x 15  🙂
 
T.Sara

1. Lähden postiin, mutta mulla tulee puolivälissä matkaa yksinkertaisesti niin kylmä etten vaan kestä enää, en tunne jalkojani. Pakko päästä johonkin sisään. Kappas, vieressä onkin sopivasti Makuuni. Muutos postireissulle, menenkin ostamaan karkkia. Kuudella eurolla. No, onhan tänään perjantai. 
2. Tajuan kaupassa appelsiineja valikoidessani ja siinä niitä kädessä puristellessani ja pyöritellessäni, ettei mulla ole mitään hajua minkälaisia näiden kuuluu edes olla. Silti mä teen aina näin, koska kaikki muutkin tekevät 😀 Enhän mä nyt voi vaan nappailla appelsiineja yhtäkään torjumatta jos muut samalla laarilla tunnustelee niitä kun viimistä päivää!! Ps. miltä tuntuu hyvä appelsiini? Mä en ainakaan taida tietää, selän taakse ilmestyneen poikaystäväni kommentit olivat nimittäin seuraavat: “Sara toihan on ihan raaka?”
3. Kuuntelen Spotifysta Sannia, niin että kirjoitan hakukenttään “Sanni” (voisin myös valita artistin ja laittaa sen levyn suoraan soimaan, mutta miksi en koskaan muista tehdä niin?). No niin, siinähän niitä biisejä on uudelta levyltä joten soimaan vaan. Ikävä kyllä seuraava biisi ei enää olekaan Sannilta, biisin nimi tosin kyllä on Sanni. Esittäjä sen sijaan Ripsipiirakka. Arvaa soiko tää järkyttävä kappale päässä nyt kokoajan. Oikein.
Aloin juuri leipomaan äidin ysärireseptillä semmosia velliryynisämpylöitä, jotka maistuivat aina junnuna ihan maailman parhaimmilta. Ikävä kyllä reseptistä uupuu kaikki mitat, ainoastaan aineet on ylhäällä. Mulla on vahva veikkaus, että joku menee pieleen…

 pipo H&M, neule H&M, takki H&M (saatu), housut Stradivarius, kengät Nike

T.Sara

Mä en tiedä MIKSI, mutta aina kun puen karvaliivin ja aurinkolasit, niin halusin tai en, nään peiliin katsoessani Claudia Even. Ai-na!! Etenkin tän otsatukan ja Sri Lankan auringossa vaalentuneen, tai no okei kellastuneen tukkani kanssa (varaa parturi!). Ja huom se ei ole vaan minä, vaan mun ympärillä olevat ihmiset sanovat myös samaa 😀

Mikä siinä onkin, että mun täytyy aina muistuttaa jotakin tyyppiä jokaisesta Iholla sarjan tuotantokaudesta. Ensin oli Heli Kajo ja nyt tämä. Heli Kajo look-a-like meni niinkin pitkälle, että multa, eli Heliltä, tultiin pyytämään nimmaria. Voitte kuvitella hämmennyksen kun 30-vuotias jäbä (teki mieli kirjoittaa perään leissön) tulee puistossa kesäiltana, pienellä rohkaisuhiprakalla varustettuna käsi ojossa kynän ja paperin kanssa mun eteen: “saisinko nimmarin ja yhteiskuvan?” Ensinnäkin tää tyyppi ei voi olla blogin lukija, eihän? Voiko kukaan tulla pyytämään nimmaria perusbloggaajalta? Ei ainakaan 30v täyttänyt?! Kun olin vaan hiljaa ja keskityin näyttämään hölmistyneeltä kuului jatko näin: “mä oon seurannu sua jo sieltä euroviisuista asti”. -Aaa, Kajohan se. Olisi pitänyt suostua siihen kuvaan mitään mukisematta. Viimeistään Facebookissa tarkkasilmäisimmät kaverit olisivat pistäneet kommenttia, että Masa hei muuten kiva, mutta toi ei kyllä oo se laulaja. TAI vaihtoehtoisesti olisin voinut antaa laulunäytteen. Jos mä kuolen nuorena olisi saanut uuden vivahteen ja biisin arvo olisi katsojien silmissä laskenut samalla yli 95%. Harmi ku nämä ei tule ikinä tilanteissa mieleen!

Jengihän myös aikoinaan Iholla sarjan mainoskampanjan alkaessa (mä en ollut tätä edes nähnyt, mikä teki koko hommasta entistä mystisempää :D) lähetteli blogin sähköpostiin viestejä, että miksi olen valehdellu nimeni siihen uuteen Iholla sarjaan? Mitä järkeä? Siksikö etten paljastuisi bloggaaja-Saraksi? No niin, kiinnihän tässä kuitenkin jäätiin, sehän se syy oli!

Eve tai Kajo, tällä mentiin tänään.

karvaliivi Gina Tricot, aurinkolasit 2hand, college Selected Femme, kaulaliina Vero Moda, nahkatakki Cubus, farkut Never Denim/Bik Bok (saatu), kengät Vagabond