Ei tehdä tästä liian monimutkaista

Tämä kirjoitus sai taas miettimään terveellisen elämän yksinkertaisuutta. “Ihminen lihoo liikaenergiasta ja kuluttaa ne liikkumalla”, tämän faktan täytyy tänäpäivänä tulla professorin/ylilääkärin suusta, jotta se menee kaaliin.

Olen melko vanhanaikainen kaikessa liikuntaan ja terveelliseen ruokavalioon liittyvissä asioissa. En seiso salilla yhdellä kädellä ja soita huuliharppua, vaan treenaan todella basic liikkeitä. En juo supermacagojinokkosraakasuklaa-juomia aamupalaksi, vaan syön puuroa. En vedä neljäätoista erilaista lisäravinnepilleriä, vaan omega3:sta, multivitamiinia ja magnesiumia. En kyttää sykemittaria ja kiroa vääriä sykkeitä, vaan nautin juoksusta, hyvästä musasta ja fiilistelen raitista ilmaa. Näin teen ja hyvin menee.

Liika stressi pilaa koko jutun. Mä en todellakaan jaksa miettiä mustikoita syödessäni, että nää on muuten hyviä kun näissä on niitä antioksidantteja, vaan syön niitä sillä ne on hyviä ja koska marjat ovat terveellisiä ja terveellinen ruoka saa minut voimaan paremmin.

Marjat, hedelmät ja vihannekset ovat tervellisiä ja kaikenlisäksi hyviä. Jos näiden osa-alueiden sisällä alkaa hifistelemään, että kummassahan on nyt enemmän kaloreita, parsakaalissa vai sellerissä, niin luovuta jo hyvä ihminen äläkä huijaa itseäsi!! Siinä siiderissä, jonka juot viikonloppuna, siinä on enemmän kuin pahvilaatikollisessa kumpaa tahansa!

Olen joskus teininä testannut jotain dieettejä, ihan vaan uteliaisuudesta, mutta tämmöinen joka toisella meneillään oleva trendikäs karppielämäntapa saa minut näkemään punaista. HALOO!!

“Karppaamisella, sen enempää kuin millään muullakaan dieetillä ei tutkimusten mukaan ole mitään erityisiä laihduttavia ominaisuuksia. Kaikissa niissä laihtuminen perustuu siihen, että ihminen saa vähemmän energiaa. Kalorit taas vähenevät siksi, että laihduttaja joutuu karsimaan ruokavalikoimaansa.” -Pertti Mustajoki

Tämmöset karut faktat saa meidät näyttämään ihan koerotilta. Itsensä huijaamista! Eikö olisi helpompaa vaan lisätä niitä kasviksia ja syödä pienempiä määriä ja vähentää sitä herkuttelua, kuin laihtua sillä, ettei keksi mitä voisi syödä?

Mä en jaksa enää sokeriton, mauton, hajuton, kaloriton, 56% vähemmän lisättyä rasvaa -meininkiä, näissä ei oo kaloreita niin näitä voi syödä vaikka kuinka (morot jalkapalloturvotukselle, se terveellinen hyvä olo on todella kaukana). En myöskään “pähkinät ja tumma suklaa on niin terveellisiä, näissähän on niitä hyviä rasvoja ja näitä voi vetää niin paljon kuin haluaa” -meininkiä.

Kohtuus on vaan se juttu. Joku vuosi sitten tuli tutkimus, jossa sipsit aiheuttivat syöpää. Kukaan ei osta enää sipsiä, nyt loppui. Minä en ainakaan halua sairastua syöpään!! Joo näin oli. Kehenkilöiden pitikin syödä ainoastaan n. vajaa 22 pussia viikossa, jotta syöpäriski nousi. Uusin tutkimus: “maitorahkat lihottaa”. Professori kertoi, että päivässä saatu liika energia (tässä tapauksessa siis proteiini) muuttuu kehossa rasvaksi. Nyt tuli muuten puuntakaa! Hetkonen hetkonen, mitä tämä on, nyt ei lähde muuten Ehrmannit enää kauppakoriin!

Hifistely kaikilla osa-alueilla on mun mielestä mautonta. Tuodaan omissa tupperware astioissa maustamattomat kanat illanistujaisiin ja ollaan supertarkkoja ruokavaliosta. Niin tarkkoja, että unohdetaan elää. Perutaan ystävien näkemistä, koska superkompensaatio vaihe menee sekaisin, pakko treenata tohon aikaan. 

Ihmiset huijaavat itseään. Miljoona kertaa oon kuullu jengin valitusta kipeistä nilkoista tai polvista. “Millaset olisivat mulle ne oikeat lenkkarit juoksuun kun noi paikat jatkuvasti kipeytyvät. Tarvitsen hyvän iskunvaimennuksen ja sitten ehdottomasti sitä pronaatiotukea juoksulenkkareihin. Mulla on ihan varmasti vääränlaiset kengät!” Niin onkin, ne korkkarit. 3x viikossa tunnin juoksulenkki versus paskat arkikengät 24/7. Mietitäämpäs hetki. 

“Kyykkyasento on väärä noissa toiminnallisissa hypyissä, polvet ei saa mennä varpaiden yli missään nimessä”. Mutta tilannehan on täysin eri arkielämässä. Nostat kolikon kadulta tai pyyhit kaatuneen vesilasin aiheuttamaa vahinkoa lattialta, oliko asento oikea? Mietitäämpäs toinen hetki.

Treenin aikana liikutaan täysillä ja siihen panostetaan kympillä, tsekataan sykemittaria ja vilkuillaan peilistä ryhtiä. Kaikki muu arjessa tapahtuva unohtuu, eihän sitä lasketa? Juoksumatolla ei ehtinyt olemaan kun 55min, voi paska, nyt jäi vajaaksi. Ärsyttää. Kuitenkin pyöräilit salille, kävelit kouluun ja ulkoilutit koiraa 45minuuttia. 

Sama juttu on artikkelin ylipainoisien “lihon vaikken syö juuri mitään” -väitteissä. Lasketaan ruoka-aikana syödyt määrät ja ne aterioiden kalorit, mutta poissuljetaan ja unohdetaan ne ylimääräiset napsimiset.

Se mitä mä tässä yritän sanoa on se, ettei terveellisen elämäntavan tarvitse olla niin samperin vaikeaa. En nyt väitä, että olisin joku malliesimerkki, en todellakaan, mutta elän terveellistä arkea ja osaan myös nauttia elämästä ja ottaa rennosti. Perus pohja kuntoon ja rento meininki, niin hyvä tulee.

Mä taidan lähteä nyt Stadikalle uimaan, vaikka mulla olisikin tänään “käsipäivä”, ihan vaan siksi, koska pystyn siihen. Moro!

 

T.Sara

151 Comments
  • Niipu
    Posted at 20:30h, 09 July

    Ihan mahtava kirjotus!! oon kans seurannu tätä fitness touhua ja miettiny sitä kuinka ihmiset unohtaa sen elämän? ei elämässä ole kuitenkaan ulkonäöstä pelkästään kyse vaan hetkistä, ystävistä, rakkaista elämisestä. Kultainen keskitie ja kohtuus kunniaan 🙂

  • Niipu
    Posted at 20:30h, 09 July

    Ihan mahtava kirjotus!! oon kans seurannu tätä fitness touhua ja miettiny sitä kuinka ihmiset unohtaa sen elämän? ei elämässä ole kuitenkaan ulkonäöstä pelkästään kyse vaan hetkistä, ystävistä, rakkaista elämisestä. Kultainen keskitie ja kohtuus kunniaan 🙂

  • MouMou
    Posted at 20:36h, 09 July

    Hyvä Sara! Totta turiset. 🙂

  • Emmij
    Posted at 20:40h, 09 July

    Todella hyvä kirjoitus Sara! Juuri näin, täyttä asiaa ja mielestäni annat oikein hyvää esimerkkiä omalla toiminnallasi 🙂 Kivaa kesää!

  • FaerieS
    Posted at 20:42h, 09 July

    Respect 🙂 Överidiettaaminen on pimeetä touhua. On vaan yksinkertasesti säälittävää, että joku kehtaa roudata illanistujaisiin omat safkat, ihan vaan ettei menis dietti vituiks. Pliis, ehkä olis vaan sitte kandenu jäädä himaan puputtamaan sitä parsakaalia jauhalihalla. Voi olla jossain vaiheessa aika surullista katottavaa, kun joku omien eväiden ikuinen syöjä kaivaa päänsä sieltä fitness perseestä ja tajuaa, että elämisestä on tullu suorittamista. Voiha fittu 😀

  • T123123
    Posted at 20:50h, 09 July

    JEs sara nyt on oikee meininki! oot ihan ykkönen ja näytät hyvää esimerkkiä, kiitos siitä!

  • Caseymoda
    Posted at 20:50h, 09 July

    Hei tosi hyvä juttu Sara! Eilen tuli A-studiossa pätkä siitä mihin tämä täysin käsistä riistäytynyt fitness-kisa buumi on pahimmillaan johtanut. Kannattaa tsekata, jos missasit 🙂
    Vaikka mulla ei nyt ole tapana linkkailla omia postauksia kenenkään kommenttiboxiin, niin nyt tuli heti mieleen tämä juttu http://simoda.indiedays.com/2012/03/01/ruoka-ja-treeni-trendeja-joka-lahtoon/ jonka joskus aikoinaan kirjotin ruoka-ja treeni-trendeistä 🙂 liippaa aika läheltä sun ajatuksia!

  • Suvppa
    Posted at 20:56h, 09 July

    Tämä kiteytti mun ajatukseni ihan täydellisesti, tosi hyvä postaus! Mä tykkään herkuttelusta ja rakastan ruokaa ylipäätään, ja saan tosi usein kuulla kommentteja siitä, kuinka mulla vaan on semmoset GEENIT, että mä en liho. “Kun mulla taas kaikki menee suoraan mahamakkaroihin!!” Se on p-puhetta; kyllä se ylimääräinen energia mullakin menee mahaan ja reisiin ja mihin vaan, mutta mä vain osaan tasapainoilla sen herkuttelun ja terveellisen ruuan välillä ja harrastaa sopivassa suhteessa liikuntaa niin, että paino pysyy kuosissa, mutta saan silti nauttia täysillä elämästä (ja vaikka siitä siideristä!). Se tulee aikalailla itsestään, kun kuuntelen vain kroppaani ja unohdan sen “pakon” ja ne kaiken maailman suorituspaineet.
    Kiitos vielä oikeasti tästä tekstistä! Tästä lähtien aina, kun joku alkaa selittää mulle jotain mun geeneistäni/ruumiinrakenteestani tai omista omituisista dieeteistään, niin mä käsken niiden lukaista tämän postauksen! 😉

  • Tulbis
    Posted at 21:01h, 09 July

    Hyvä Sara jee sulla on just oikee meininki tossa sun touhussa ! 🙂

  • Inka / alternatiiviurheilija.net
    Posted at 21:03h, 09 July

    Word! Just näin 🙂 Ei se oo niin kauhean vaikeeta jos siitä ei tee sellaista.

  • noraa
    Posted at 21:05h, 09 July

    Just oikea asenne Sara! 🙂

  • Mirkaa
    Posted at 21:09h, 09 July

    Aivan ihana teksti! Syömishäiriötaustaisena sitä sortuu aina valitsemaan sen vähäkalorisen, sokerittoman ja rasvattoman vaihtoehdon. On listoja kielletyistä syömisistä, kavereita ei uskalla nähdä, kun pelottaa mitä joutuu laittamaan suuhunsa. Ja tää kaikki on kaukana siitä elämästä, mitä mä elin ja mitä mä haluaisin elää. Oon kauan yrittäny taistella normaalien ja terveellisten syömisten pariin, mutta silti epäonnistun siinä aina uudelleen. Kun tieto normaalista on niin hajonnut, palasina muistoissa, eikä niitä saa enää kasattua pohjaksi uudelle elämälle. Sun blogia lukemalla mä oon kuitenki saanu edes jotain palasia kasaan, mä ihailen sua todella, sitä millanen sä oot, ja kuinka sä nautit elämästä. Sä tsemppaat mua todella paljon, kiitos siitä! 🙂 Vaikka tää mun kommentti ei ihan vastaa sun tekstiin, mut oli silti pakko tulla avaamaan sydäntä, ku en juuri kommentoi muuten 🙂

  • jensku7
    Posted at 21:09h, 09 July

    Todella hyvä kirjoitus! 🙂

  • ssara
    Posted at 21:11h, 09 July

    Moi!
    ihan totta puhut! tää kirjotus piristi mun päivää ihan sairaasti! vuosi sitten olin sohvaperuna joka ei liikkunu oikeesti mihinkään muualle kun kaverille ja sit taas kotiin. Nyt ku muutin uuteen kaupunkiin aloin ajatella että hei ei se ois pahaks alkaa urheilemaan, ja nyt huomasin et oho puol vuotta oon käyny ahkerasti salilla, syöny terveellisemmin ja vähemmän ja paino on pudonnu 22 kiloa! oon tosi ilonen ja ylpee itsestäni et tajusin ite alottaa urheilun ja mun elämä on parantunu vaan niin paljon. on parempi olo ja energiaa paljon enemmän. mäkin koitin sillo aikoinaa kaikennäkösiä dieettejä eikä mikään auttanu mut nyt tajuan että kunhan vaan urheilee niin voi syödä melkein kaikkea kohtuulla. Sun kirjotuksia on aina tosi mukava lukee 🙂 hyvää kesänjatkoa! 🙂

  • sekavaa tekstiä
    Posted at 21:13h, 09 July

    On ihan eri asia olla perus kuntoilija kuin tavoitteellinen urheilija. Ne ketkä katsoo tarkasti mitä suuhunsa laittaa ja treenaa kovaa päivästä toiseen on luultavasti niitä ihmisiä ketkä tekee kovasti töitä sen eteen, että mahdollisesti vois joskus saavuttaa lajissaan jotain. Oli ne sitten fitness-kisat tai kultamitali arvokisoissa.
    Tietyt asiat vaatii uhrauksia jos meinaa menestyä. Pitää “hifistellä”,eli toisin sanoen hioa jokanen osa-alue huippuunsa.

  • siiirpa
    Posted at 21:26h, 09 July

    Tämä kirjotus tiivisti just sen mitä oon ajatellut tässä viime aikoina! Oon niin samaa mieltä, että kohtuus pitää olla ja tärkeintä on rento asenne ja eläminen, vaikka treenaisikin täysillä ja söisi todella terveellisesti.
    Noudatampa nyt itsekkin tätä ja kunnon salitreenin jälkeen lähden syömään nounou vaaleaa patonkia ja super hyvää ja super sokerista jugurttia 😀

  • memmmi
    Posted at 21:29h, 09 July

    Aaaa oikeesti jos mahollista niin nyt oon entistä enemmä sitä mieltä että oot ihan hemmetin asenne mimmi isolla aalla! Tää tais olla paras teksti mitä oon hetkee aikaa lukenu. Oot niin oikeessa ku ihminen vaan voi olla:D Vaikka täytyy myöntää, että itelläkin kesti oma aikani tajuta tää. Oot melkei ku joku esikuva mulle, susta jos jostai näkee sen ettei todellakaa tarvii mitää erikois settii vetää treenin tai ruuan suhteen, jos haluu kehittyy! Onneks tällasii perinteikkään meiningin kannalla olevii löytyy vielä näitten kaikkien nykysten fitness juttujen seasta!

  • ouhjeah
    Posted at 21:35h, 09 July

    AMEN! Oon aina ollu “kohtuus kaikessa”-tyttö henkeen ja vereen ja naureskellu kaikelle hölmölle mihin ihmiset saakaan huijattua laihtumisen ja kauneuden nimissä. Tuntuu että kaiken tän terveellisyys stressaamisen keskellä itekkin kuitenki saattaa alkaa kyseenalaistamaan riittääköhän se sittenkään, kun kaikki muut ympärillä tuntuu miettivän pienintä murua myöten syömisiään ja liikkumisiaan. Sun blogista on kyllä aikasemminki tullu semmonen sopivan rento fiilis, mutta tän postauksen jälkeen oon entistä varmempi, että kun epävarmuus iskee niin Tickle Sara palauttaa maanpinnalle! Kiitos!!:)

  • emiliaaaaaa
    Posted at 21:38h, 09 July

    ihan mahtava kirjotus!!!! veit sanat suusta!! go sara 🙂

  • Laurahoooo
    Posted at 21:38h, 09 July

    hyvin kirjotettu teksti sara! 🙂 oot huippu!

  • tanjaaaau
    Posted at 21:43h, 09 July

    Ihan huippukirjotus ! Oot aivan loistava, susta pitäs ihmisten ottaa mallia!

  • Ssari
    Posted at 21:43h, 09 July

    JES!

  • Lissuliini
    Posted at 21:45h, 09 July

    Entäpä sellainen keissi, jossa nuoresta iästään huolimatta henkilö on pahasti alkoholisoitunut. Toipuvana alkkiksena hän tulee ystävien illanviettoihin omat sörsselit mukana, olkoon se vaikka spesial-mehukatti. Hän on niin innoissaan paremmasta elämästä ilman alkoholia, että on alkanut hifistellä omien mehukattiensa kanssa. Onko tyyppi “elämänsä menettänyt”, “kapeakatseinen”, “ilman todellista elämää” viettävä henkilö ja syrjisitkö sinä tällaista henkilöä illanvietoissa vain siksi koska hän hifistelee? Onko oikein tukea tätä henkilöä ja tsempittää jatkamaan valitsemallaan radallaan vai alkaa heittämään haters-kommenttia koska on erilainen? Sama versus sporttaus+normaalia tarkempi ruokailu. Jos on tavoitteita, eikö niihin pyrkiminen ole vain hieno asia eikä semmoinen että siitä pitää loukkaantua? Fitness, mihin nyt vahvasti viittaat tekstissäsi kaiken muun ruokapuheen seassa, saattaa olla nyt buumi kovimmillaan mutta toisaalta se ojentaa myös matalamman kynnyksen aloittaa tositoimet niille, ketkä sellaisesta ovat koko elämänsä haaveilleet. Sulla on hyvä meininki näissä postauksissa, mutta anna arvoa myös niille ketkä tosissaan tekevät! Eivät he ole yhtään sen kummallisempia ihmisiä, eikä heidän elämänsä yhtään paskempaa, kuin niiden jotka haluaa nojailla taakse ja vetää tsillisti ilman sen kummempia päämääriä.

  • rentomeininki
    Posted at 21:47h, 09 July

    Ensimmäinen kerta kun jaksan kommentoida mihinkään blogiin. Pakko sanoa, että ihan mahtava kirjoitus! Just oikee asenne hommaan ja näillä pärjää, kiitos Sara!

  • shazzzzzz
    Posted at 21:52h, 09 July

    AAMEN! 🙂

  • Riikka/KYH
    Posted at 21:55h, 09 July

    Amen, todellakin! Olisin voinut kirjoittaa tämän saman tekstin. Paitsi että aamulla syön ruisleipää, en puuroa 😉 Olen niiiiin samaa mieltä, kyllästyttää kaikki “trendikkäät” dieetit jne. En pysty ymmärtämään miten jotkut jaksaa hamstrata kymmeniä erilaisia siemeniä, jauheita, lisäravinteita, ituja, juuria jne ja syödä niitä tavallisen, terveellisen ruoan sijaan. Ja sitten valitetaan miten turvottaa ja maha ei toimi 😀
    Itse kirjoitin keväällä melkeen samasta aiheesta, jos kiinnostaa niin postaus löytyy täältä: http://www.kaksiyhdenhinnalla.com/2013/04/muutama-sana-ruoasta-treenista-ja.html

  • Empukka
    Posted at 21:56h, 09 July

    En voisi olla enempää samaa mieltä!

  • lurets
    Posted at 22:04h, 09 July

    nähtiin sut eilen lenkillä kun käveltiin rattaiden kanssa 😉

  • aaAlli
    Posted at 22:10h, 09 July

    AAMEN. Aivan naulan kantaan ostuit, Sara. Tykkäänkin sinussa siitä, että et näytä ottavan liikaa stressiä liikunnasta ja syömisestä – nauttiminen on tärkeintä.
    Kivaa kesää sulle ja jatka samaan malliin 🙂

  • tllli
    Posted at 22:10h, 09 July

    Ei voinut enää oikeampaan osua noi sun juttus! Olen aivan samaa mieltä kanssasi ja esimerkkisi on NIIIN totta. Tuntuu et “terveellinen elämä” menee niin yli hyvin monella!

  • Lilliee
    Posted at 22:19h, 09 July

    Sara <3

  • emmainkeri
    Posted at 22:43h, 09 July

    “En pysty ymmärtämään miten jotkut jaksaa hamstrata kymmeniä erilaisia siemeniä, jauheita, lisäravinteita, ituja, juuria jne ja syödä niitä tavallisen, terveellisen ruoan sijaan.”
    Eikö toisaalta ole hyvä että ihmiset innostuvat eri asioista ja löytävät uusia hienoja juttuja? Miksei siemenet, idut sun muut voi olla sitä tavallista, terveellistä ruokaa? Jos joku tykkää näin vetää ja jaksaa nähdä vaivaa ruokansa eteen, eikö se ole ihan jees? 🙂

  • jaujaujau
    Posted at 22:52h, 09 July

    Just näin Sara! Mikä siinä onkin että kaikki menee nykyään siihen suorittamiseen? Itsekin meinaan välillä ottaa vähä liikaa paineita eri asioista, mut sitten yritän vaan muistuuttaa itseäni siitä ettei nyt menis pelkän suorittamisen puolelle 🙂 Mun mielestä liikunnan päätarkotus on kuitenkin siinä, että siitä tulee hyvä olo ja jaksaa arjessa ja tietysti terveys pysyy parempana. Sulla on nyt ollu tosi paljo näitä hyviä kirjotuksia, sä vaan osaat ilmasta kaiken niin hyvin sanoiksi 🙂

  • peruskuntoilijajamppa
    Posted at 22:55h, 09 July

    haha, pakko kommentoida tohon kyykky juttuun ja oikeaan asentoon jne. On hieman eri asia kantaa niskassa kymmeniä kiloja painoa ja tehä sieltä tänne päin, kuin nostaa kolikko lattialta 😀 Siinä kun voi oikeasti teloa ittensä semmoseen kuntoon että sitä kolikkoa ei sitten “oikeassa” elämässä pysty edes sieltä lattialta nostamaan. Ja esimerkiksi ryhdin tarkkailu salilla on hyvä asia, jos ryhti ei muuten ole parhaimmasta päästä. Ei hyvää ryhtiä saa ellei sen eteen tee töitä ja muista tarkailla. Ymmärsin kyllä tekstin pointin, mutta nuo asiat nyt vaan pistivät silmään. Varmaankin sen takia että olen juurikin huonon ryhdin kanssa kamppaileva nainen, enkä halua vanhuksena näyttää quasimodolta tai kärsiä huonon ryhdin, tai väärän kyykkyasennon aiheuttamista vammoista 🙂 Hyvä ja ajankohtainen teksti muuten!!

  • Järki käteen
    Posted at 22:57h, 09 July

    Tämä oli nyt niin kaukaa haettu vertaus, että aivan päästä heittää. 😀 Ehkä alkoholista luopuminen alkoholismin takia ei kuitenkaan ole mitään “hifistelyä” (voin 100-prosenttisella varmuudella sanoa, ettei Sarakaan ajattele niin). En tiedä, luitko tätä Saran tekstiä ollenkaan, vai tartuitko vain johonkin ekaan pointtiin, jonka tuolta bongasit, mutta ideahan oli just se, että loppujen lopuksi laihduttamisessa kyse on ihan plus- ja miinuslaskuista, ja että nämä kaiken maailman dieetit perustuvat juuri noihin samoihin laskutoimituksiin. ELI voit syödä ihan normaaleja ruokia ja herkutellakin, kunhan vain muistat sen kohtuuden ja suhteutat syömisesi liikuntaan ja sitä rataa. “Hifistely” on siis usein turhaa.

  • christel
    Posted at 23:00h, 09 July

    Ai että mikä lenkkeily/pyöräilyfiilis tästä teksistä tuli! Koko teksti on ihan samoilla linjoilla omien ajatuksieni kanssa näistä “hömpötyksistä” (kaipa niitä voi noinkin kutsua :D). Itse olen nyt vain ollut kohta kuukauden sairaslomalla jalassa olevan tulehduksen takia, joka estää kipujen takia kävelyn/seisomisen kunnolla (=toisella jalalla pystyn liikkumaan vain päkiällä mikä taas alkaa näin monen viikon jälkeen tuntumaan muualla jalkaa).
    Muutenkin kun on sitten normaali opiskelu+työ-arki niin aika ei vain riitä liikkumiselle. Tiedän tehneeni monien mielestä liikaa töitä, mutta jotenkin itselle oli/on helpompaa luovuttaa liikunnan suhteen kuin työ/raha/opiskelu. Nyt kesällä oli tarkoitus saada liikunta sellaiseen vireeseen että siitä ei tulisi enää luovuttua, mutta typerä jalka päätti toisin. Toivotaan että ehdin vielä, sillä syksyllä odottelee hieman yli 40op plus työt, jotka kyllä saattaa nyt jäädä 😀 Onneksi itsellä ei ole painon kanssa ongelmia,että ihan vain yleiskunnon, -terveyden ja energian vuoksi olisi hyvä saada tuo liikunta mukaan. Hyötyliikuntaa on kyllä harrastettu paljonkin, mutta ihan joku kunnon lenkkeily/crossfit tms olisi vielä tarpeen!
    Huh, johan tuli jaariteltua, mutta tiivistettynä loistavaa tekstiä! 😀

  • Luetun ymmärtäminen
    Posted at 23:04h, 09 July

    emmainkeri: “Ja sitten valitetaan miten turvottaa ja maha ei toimi.” Tuo taisi olla se koko kommentin ydin, eli että ne siemenet sun muut eivät sellaisenaan aja samaa asiaa, vaikka niistä kuinka olisikin innoissaan. Ei saa valehdella itselleen tai kropalleen.

  • Lis111
    Posted at 23:15h, 09 July

    Tän takii mä luen tätä blogia! 🙂

  • Tuuulia
    Posted at 23:20h, 09 July

    Osuvasti kirjotettu! Mun mielestä Se, että peruspulliainen tuo omat safkat illanistujaisiin, on överiä. Mutta esim. Fitness-kisoihin valmistautumisessa, joka nyt ekans esimerkkinä tuli mieleen, ymmärrän että kaikki on tehtävä just ohjeiden mukaan. Sulla on kyllä niin oikee asenne liikuntaan ja elämään, ja Se paistaa blogista koko ajan 🙂 toi oli myös tärkee pointti, että ei tarvi olla miljoonia eri lisäravinteita. Mun mielestä perusterveellisellä ruualla Pitäis selvitä ja kehittyä 🙂 oon muuten niiiin iloinen kun postaat nykyään näin usein! Saan susta motivaatiota 🙂

  • mimmiiiii
    Posted at 23:36h, 09 July

    hyvä kirjoitus, täyttä asiaa! way to go

  • SaanaK
    Posted at 23:52h, 09 July

    Word! Täyttä asiaa, keep it up Sara 🙂

  • Sallaa
    Posted at 00:07h, 10 July

    Ihan mahtava kirjoitus ! Taas yks syy lisää miks sun blogi on ehdottomasti lemppari kaikista 🙂 lisää näitä !

  • LilliS.
    Posted at 00:22h, 10 July

    Voi video kuinka osasitkaan koota hienosti nää ajatukset paperille 😀 Just tästä on kyse! Naurattaa 😀
    Ps. En tiiä oisinko saanu kommentoida tätä koska oon entinen tiukka maustamattomien kanarintafileiden punnitsija, illanistujaisten välttäjä (koska saatan painostuksesta syödä pasteijan!) ja parsakaalin kaloreiden laskija, mutta nykyinen onnellinen lihava! Ja jos joku kysyy kuinka nää kilot on tähän vyötärölle kertynyt, niin ei muuten johdu geeneistä eikä lääkkeistä, mä olen onnellinen ja söin hyvällä ruualla nää!

  • miia k
    Posted at 00:35h, 10 July

    Aivan täyttä asiaa tää teksti! Tuli jotenkin tosi hyvä fiilis, niinku kyllä sun kaikista muistakin teksteistä 🙂

  • evss
    Posted at 00:49h, 10 July

    Kiitos ja kumarrus, täyttä asiaa tämä. Komppaan ihan kaikkea tässä, tää on niin oikein. Way to go!

  • -m
    Posted at 07:21h, 10 July

    Just näin. Itsekin taidan olla aika old school näissä terveysjutuissa, ja se on ihan ok 🙂

  • tmsdlaura
    Posted at 08:18h, 10 July

    Oot niin oikeassa! En ollut ylipainoinen, mutta siellä painoindeksin yläpäässä ja kropassa ahdisti. Liikuin hulluna ja “söin niin terveellisesti”. Mutta eipä lähtenyt paino. Sitten muutin puoleksi vuodeksi Tunisiaan. Laihduin n.8kg. En laihduttanut, vaan söin prosessoimatonta ruokaa, paljon kasviksia/hedelmiä ja ostin silloin jätskin kun teki mieli. Suomessa söin huomaamattani eineksiä ja herkkupäivinä kauheat överit.. Tunisiassa en miettinyt mitä syön ja paljonko syön, söin vain tavallista ruokaa, niin että olin kylläinen. Ei mitään karppausta, koska ruokakulttuuri siellä perustuu pastaan, vaaleaan leipään ja couscosiin 😀 varmasti monet muutkin asiat vaikuttivat laihtumiseeni, mutta eipä siellä noin muutenkaan ylipainoisia ollut… eikä ole kilot tulleet takaisin! Muutama tervekilo on tullut takaisin Suomessa liikunnan ja lihasten myötä. U go girl ?

  • dolo_
    Posted at 08:24h, 10 July

    Hyvä teksti ja täyttä asiaa Sara 🙂
    Tuossa linkittämässäsi kirjoituksessa ainoa ärsytyksen aihe on siihen ainaiseen BMI:iin tukeutuminen. 168senttinen on “lievästi lihava” kun painaa 70 kiloa – ihanko totta, lihava? Suomessa on liikaa ylipainoisia jne. mutta tuosta painoindeksistä olisi nyt hyvä päästä jo eroon sillä se ei kerro juuri mitään. Mieluummin mitattaisiin sitä rasvaprosenttia – monella lievästi ylipainoisella kun voi olla hyvinkin alhainen rasva%, etenkin jos on liikunnallinen elämä.

  • Järjenkäyttö sallittua
    Posted at 08:40h, 10 July

    Ärsyttää kyllä kieltämättä, kun esim. hääjuhliin tullaan vetämään niitä omia kanasuikaleita ja rahkoja muovikupista, vaikka tarjolla olisi terveellisiä herkkuja myös juhlien järjestäjien puolesta (lihaa, kalaa, salaattia ym.).
    Ja jos joku kysyy asiasta, pidetään ihan innoissaan vartin luento omasta fitneselämäntavasta. Ja kakkuahan ei voi ottaa edes pientä siivua, kun SE PILAA KOKO ELÄMÄNTAVAN JA LIHOTTAA SAMANTIEN VIISI KILOA! Joopa joo, ja juhlien järjestäjä kiittää.

  • shhh
    Posted at 08:49h, 10 July

    No KYLLÄ. Itelläkin on välillä paha tapa sortua tuohon elämän suorittamiseen ja aikatauluttamiseen siitä nauttimisen sijaan akselilla työ-ruoka-liikunta-uni-sosiaalinen elämä; onneksi huono itsekuri kavereitten pyytäessä ulos pussikaljalle ja rakkaus ruokaan yleensä vetäsee pois siitä oravanpyörästä aika helposti. Suorittamisen sijaan koitanki pyrkiä siihen, että syön musta hyvää (!), mutta terveellistä ja prosessoimatonta ruokaa ja liikun siihen malliin, että se pussikalja, illanistujaissafka tai satunnainen valtava ranukulho ei hetkauta suuntaan tai toiseen. Tää balanssi toimii meikäläisellä. Kummasti se painokin on alkanu pysymään aika vaivatta siellä, missä tykkään sen olevan sen jälkeen, kun alkoi ohittamaan sen eineshyllyn suurimman osan ajasta (suurimman osan ajasta, koska kalapuikkohimo nyt vaan välillä on valtava). Näinki simppelin asian kun ois tajunnu jo muutama vuosi sitte, ois säästyny monilta turvotuksilta ja itsetuntokriiseiltä 😀
    Point being: sulla on oikia meininki, mää tykkään!

1 2 3 4