Ensiloska ja typerä juna-asema

Ai mä olinki just varautunut tähän lumeen, nimimerkillä esittelin uuden syystakkini tossa kaksi postausta takaperin.
Ensilumi/ensiloska on kyllä ihan kiva joo, mutta hetkinen, lokakuun puolessa välissä? Miks musta tuntuu että tää yllättää mut joka vuosi. Mä en koskaan taida olla tyytyväinen ensilumen ajoitukseen 😀 Tänä vuonna se tulee suunnilleen kun Mamba on juuri edellisellä viikolla lopetellut surullisen kuuluisan biisinsä soittamisen ja viime vuonna sitä taisi tulla heti ekalla kerralla semmoset 70 cm just sopivasti muuttopäivänä. Damn you pakkasherra.
Tämä luminen juna-asema sijaitsee tosin Joensuussa, jonka jätin taakseni pari tuntia sitten. Lasketaanko ensilumeksi vasta se, mikä on tullut omaan asuinkaupunkiin?

Samaan aikaan rakastan ja vihaan juna-asemia. Viime maanantaina vielä rakastin, tällä kertaa tunne oli jälkimmäinen.
Vihaan hyvästejä, etenkin niitä joita joudun jättämään melko usein poikaystävälleni. Maailman paskin ikävän hallitsija ilmoittautuu täällä o/. Taas viikko erossa, blääh.
Aina Lappeenrantaan asti jatkuneiden epäonnistuneiden itkunpidättelyjen jälkeen sainkin kuulla, että poikaystäväni hyppäsi äsken seuraavaan Helsinkiin tulevaan junaan. Ei sittenkään viikkoa erossa, eikä ehkä sittenkään niin typerä juna-asema 🙂 <3
 
T.Sara

28 Comments
  • mimmu
    Posted at 18:52h, 18 October

    No onneksi kaikki päätty hyvin : blogisi on ihana!! 🙂

  • matildanna
    Posted at 18:59h, 18 October

    Äää, ihana tuo vika kappale? Tuli niin hyvä mieli sun puolesta <:

  • Laura
    Posted at 19:12h, 18 October

    Sun poikaystävän olemassaolo on jotenkin ihan täysin menny multa ohi 😀 Oon luullu et oot sinkku 🙂

  • iraaa
    Posted at 19:15h, 18 October

    Apua miten ihana ele sun poikaystävältä! Ihan pääsi se kuuluisa “oii”-huokaus 😀 ?

  • Bella
    Posted at 19:29h, 18 October

    Ohhoh multaki on menny kyllä kans aivan ohi tää poikkis 🙂

  • sanniii
    Posted at 19:30h, 18 October

    Sama tunne juna-asemien suhteen, vaikka itse pääsen poikaystävää näkemäänkin ehkä kerran kuukaudessa 🙁 mutta heti sen ensimäisen päivän ikävän jälkeen juna-asema muuttuu taas siks paikas, johon menoa voi taas alkaa odottamaan 🙂

  • mie
    Posted at 19:43h, 18 October

    Opiskeleeko poikaystäväs täällä joensuussa? 😀

  • jonssi
    Posted at 20:31h, 18 October

    voi ei miten ihanasti tehty siun poikaystävältä!! :””)

  • Hanna
    Posted at 20:36h, 18 October

    hyi hyi hyii!!! ei yök loskaa yök eieieii vielä ei!!! D;

  • Aino
    Posted at 20:43h, 18 October

    Mun naamalle leves just järjetön hymy – ihanasti kirjotettu <3 huippua viikonloppua!!

  • Sssss
    Posted at 20:54h, 18 October

    Täällä ilmottautuu toinen samanlainen. Mä niin tiedän ton tunteen.. Meidän kohdalla tota kaukosuhdetta kesti kolme vuotta, ja sinä aikana juna ja ne kauheet juna-asemat tuli todellakin tutuks.. Mut joskus se on sen arvosta ja sitten vihdoin kun se päivä koittaa että sitä JUNAILUA ei tarvitse enää sietää, se on ihana tunne!

  • Tuulia
    Posted at 20:56h, 18 October

    Sun kuvista onkin jotenkin voinu arvata, että joku mies sulla on, mutta onnea vielä 🙂 ikävä sen sijaan ei oo kiva juttu :/

  • veeraa
    Posted at 21:07h, 18 October

    Vitsi, mikä yllätys tuo poikaystävä uutinen! Tuli ihan mieleen tämä sun kesäinen postaus http://tickleyourfancy.indiedays.com/2013/06/20/ystava-joka-ei-koskaan-tuntenut-minua/. 😀 Eniveis nyt kun kerrankin sain aikaiseksi kommentoida, niin voisin samaan syssyyn todeta, että olet ihanan piristävän positiivinen ja aito ihminen. Tulee aina hymy huulille, kun tätä blogia lukee. Kiitos siitä ja jatka samaan malliin! 🙂

  • mira
    Posted at 21:10h, 18 October

    Siis eikäääääh miten söpöä <3<3 oon erittäin iloinen puolestas 🙂 kylläpä tuli hyvä mieli tästä postauksesta <3

  • Mill
    Posted at 21:45h, 18 October

    Ääää, ihana ihana ihana Sara ? Sä olet niin aito ja symppis tyyppi

  • Jasmin
    Posted at 21:48h, 18 October

    Toi vika kappale sai täällä melkein onnenkyyneleet silmiin, koska voin kuvitella vaan kuinka ite olisin seonnu onnesta aikoinani samassa tilanteessa! :”’) <3
    Olin meinaan kans 9kk etäsuhteessa nykyisen suhteeni alussa ja tasan kerran pääsi oikein kunnon itku, kun hyppäsin Riihimäeltä Tampereelle vievään junaan maanantaiaamuna.
    Nyt jo onneks asutaan ton pallopään kans yhdessä ja ens viikolla tulee 2 vuotta yhdessäoloa täyteen <3 eikä sitä etäaikaa pahalla muistele vaan päinvastoin se tuo mun mielestä vähän viä lisää arvoo tähän meidän suhteeseen, niitä aikoja on välillä ihan kiva muistella ja iloita siitä kuinka sitä ikävää ei tartte enää potea <3

  • Emmi
    Posted at 21:54h, 18 October

    Voi, mä niin tiedän ton tunteen kun hyppää junaan ja tietää, että ei nää toista viikkoon tai kahteen. Itku pääsee meikäläiseltäkin vielä näin kolmen vuoden jälkeenkin 😀
    Ps. Tuli tosi onnellinen olo tästä postauksesta – ihana kuulla, että seurustelet!

  • sonja
    Posted at 22:06h, 18 October

    wää tuli niin mieleen mun tilanne, meidän välillä on 250km ja nään tätä yhtä ihanaa max pari kertaa kuussa 🙁 <3 mutta parasta on vaan kun vihdosta viimein koittaa taas se päivä kun voin hypätä junaan ja saan oottaa että koska ollaan jo perillä 🙂 onnea sulle ihana, tykkään sun blogista!

  • Isa
    Posted at 22:19h, 18 October

    Whaaat, miten J nyt tollee päätti tehä? Eks sil ollukaa jotain menoo nyt viikonloppuna? Mut ihanaa, vitsi tuli hyvä mieli ku luin ton<3 Olit niin 🙁 puss<3

  • Nelli
    Posted at 22:25h, 18 October

    Voi kun mulla levis levee hymy huulille vikasta kappaleesta! <3

  • esmis
    Posted at 09:13h, 19 October

    täällä kans yksi lukija jonka suusta pääsi että ”ooooi” 😀 <3 ihanaa 🙂

  • jjane
    Posted at 11:44h, 19 October

    Onnea paljon sinulle ja poikaystävällesi : ) ihana juttu 😀 tuli kyllä puskista, vaikka niin, sanoitkin,että et ole maininnut asiasta ennen ja niin kiva silti oli kuulla : ) ihana juttu : ) kaukosuhteet on hirveän raadollisia just ton ikävän kannalta. Ehkä mä sitten romantisoin hirveesti näitä juttuja,mutta mun mielestä juna-asemissa on sitä tiettyä kaihoa ja kaipuuta, paljon ihmisiä jotka tapaa pitkän ajan jälkeen ja aina itselläni tulee mieleen,että mihin he kaikki mahtavat olla matkalla? Keitä tapaamaan? Työ-vai huvimatkalle? Kauas vai lähelle? Hyvää syksyn jatkoa sulle,oot ihana : )

  • iisa
    Posted at 18:22h, 19 October

    Oiiii tulin iloseks kun luin tän postauksen! <3 🙂 Onnea teille!!

  • Neiti Punahilkka
    Posted at 18:54h, 20 October

    Mulla ei ilmeisesti oo elämää ku oon niin salapoliisi että oon jo ainaki kuukauden verran epäilly että sulla on joku tietty! 😀 Mutta ihanaa, onnea teille kovasti! 🙂 <3

  • julia
    Posted at 20:52h, 20 October

    Täällä myös yksi surullinen “kaukosuhteilija”, kyseessä kuitenkin tuo ikävä velvollisuus. Armeija. Heinäkuussa alkanut viikonloppu vaimoilu jatkuu vielä tuonne juhannuksen puolelle. Jokaikinen sunnuntai sielä samalla asemalla ja taas pitäisi jaksaa viikko. Tänään sai vaihteeksi hyvästellä kahdeksi viikoksi. Huoh. 🙁

  • Hepa
    Posted at 03:24h, 21 October

    Kuulostaa tosi tutulta, meillä on vaan se 600 km välissä. Onneksi lentää tunnissa matkan Oulusta Helsinkiin. Lentokentällä odottelu sit molemmissa suunnissa on sit kauheaa. Tsemppiä sulle! Kyllä me pärjätään! <3

  • Herminica
    Posted at 14:04h, 21 October

    Voi että, täällä on yksi joka vuoronperään vihaa ja rakastaa juna-asemia… Jo yli 2 vuotta olen elänyt maailman ihanimman miehen kanssa kaukosuhteessa. Itä- ja länsi… Pyritään kuitenkin näkemään vähintään 2-3 viikon välein aina. Monesti niin että toinen viipyy toisen luona vaikka kerralla viikon, vähän pidemmän viikonlopun tai parhaimmassa tapauksessa joka kuukauden 🙂 Kun on molemmat vaan yhtä tosissaan toistensa suhteen niin homma toimii paremmin kuin hyvin 🙂 Tsemppiä sinnekkin rakkausrintamalle :)!
    http://lolimte.blogspot.com

  • malja
    Posted at 19:28h, 28 October

    Sillon vasta itku tulikin, kun poikaystävä asui eri maassa ja nähtiin ehkä 2 kuukauden välein. 🙁