Fiilisurheilijan seinä 07 September, Sep 2013 - 13:15
Blääh kun ärsyttää. Nilkka ja ulkosyjä kipeytivät pitemmällä lenkillä alkuviikosta ja koska sitä luulee tuntevansa itsensä ja oman kroppansa niin hyvin, ettei tajua pitää paussia, niin nyt koskee kahta kauheammin ja kävely on tämmöstä nilkuttamista.
Taito olisi osata tulkita omaa vartaloaan. Onko tämä ohimenevää lihasväsymystä vai oikeasti rasittavaa kipua? Olenko vain väsynyt vai onko tämä tunne alkava flunssa? Tuskin koskaan on haitallista pitää pari päivää lepoa jos epäilee jotain, mutta tää tuntuu olevan mulle vaan tajuttoman vaikeaa.
Olen niin fiilisihminen tässäkin asiassa. Urheilen mielen ja juuri sen fiiliksen mukaan, ja vähät välitän siitä, mitä kroppa siihen sanoo. Tässä mulla on iso oppimishaaste.
Hälyttääkö kelloja fiilisurheilijat? Tunnistiko joku itsensä tästä?
Nyt jätetään jalat rauhaan ja pysytään kaukana lenkkipolulta.
huppari Hoodiebuddie.com, muut Nike
T. Sara
Enna
Posted at 13:45h, 07 Septembermäkin rakastan urheilua!<3<3<3<3
Nanna V
Posted at 13:49h, 07 SeptemberTodella tunnistan itseni tosta! Mähän treenaisin vaikka 6 tuntia päivässä jos vaan se olis mahdollista, enkä osaa ottaa lepoa ennen kun kroppa laittaa tosissaan stopin. Mulla ei oo koko elämäni aikana ollu mitään ongelmia (oon urheillu aina), mutta viime keväänä onnistuin luultavasti reväyttämään takareiteni. Ne ei oo vieläkään kunnossa, koska en oo osannu levätä vaan oon vaan treenannu. Edelleen särkee. Nyt torstaina mulla meni sit polvi, joka on myöskin antanu merkkejä tän kesän aikana rasittumisesta, ja nyt en pysty pyöräilemään/juoksemaan/kyykkäämään ollenkaan. Täytyy toivoa, et tää on vaan väliaikanen rasitus.
Ehkä tässä joskus oppii kuuntelemaan kroppaansa! Nyt vedän sit tulehduskipulääkkeitä naamaan ja toivon, että menis mahollisimman nopeesti ohi ja pääsee taas liikkumaan täysillä. 🙂
Jozella
Posted at 14:19h, 07 SeptemberUpea treeniasu, niin ihanat värit! 🙂 Varmaankin jonkin asteen rasitusvamma taitaapi olla siinä jalassa. :/
xx
Jozella
http://jozellablog.blogspot.fi/
Aaa
Posted at 15:22h, 07 SeptemberJoo mä olen ite aika samanlainen.. Kauhee himo liikkua ja en osaa kuunnella kroppaa ja sen varoitussignaaleja. Keskiviikkona aamulla oli hieman heikko olo, iltaa kohti kuitenkin olo hälveni ja lähdin spinningiin. Heti treenin jälkeen tiesin että nyt tuli tehtyä virhearviointi. Torstaina heräsin sairaana ja kipuillessa meni mös perjantai, nyt lauantaina jo parempi olo ja omaan sairausjanani loppupäähän kuuluva “kylmä hiki” vaihe (:D) on päällä. Pitäisi vaan malttaa olla liikkumatta puolikuntoisena mutta tiukkaa tekee! Tuntuu että tulokset rapistuu ihan silmissä, lihas katoaa, paino putoaa ja rasvaa ilmaantuu..
endorfiinikoukussa
Posted at 15:36h, 07 SeptemberTutulta kuulostaa, tosin mä olen nyt vähän jo oppinut himmaamaan silloin kun tulee jotain tuntemuksia, niin vaihdan lajiin, joka säästelee kipeänä olevaa ruumiinosaa, ettei kipeä paikka mene kokonaan rikki. MIKÄÄN ei ota niin paljon päähän kuin pakollinen treeni tauko! Muutaman rikkinäisen ruumiinosan ja pakollisen treenitauon jälkeen tulee vähän varovaisemmaksi. Kantapään kautta. Aina.
Auttaisko tennispallon pyörittely jalan alla? Nilkan venytykset ja vahvistukset esim. tasapainolaudalla? Vai minkätyyppistä se kipu on?
Mössö
Posted at 22:14h, 07 SeptemberTulee välil kaikille. Väsyyneenä mahtava fiilis spottaa lanseeraamansa “nukkumaan meno aika” 😀
Roosa
Posted at 22:17h, 07 SeptemberMulla on tällä hetkellä ihan sama vaiva! Maanantaina salilla tuli kipeeks ja tiistaina menin juoksemaan ja sit sattu kans kahta kauheemmin! Nyt oon leputellu jalkaa ja ajattelin hommata uudet juoksulenkkarit jos auttais 🙂
Minttu
Posted at 00:38h, 08 SeptemberOman kropan kuunteleminen ja fiilisten tunnistaminen on kylä tosi vaikeaa. Joskus pikkuinen kurkkukipu häviää leppoisalla juoksulenkillä, joskus vetämätön olo kielii alkavasta massiivisesta flunssasta. Vaikka kuinka ajattelisi, että tekee vain sitä, mikä “tuntuu hyvältä”, ei aina voi olla varma siitä, onko haluttomuuden takana oikeasti flunssa tms, vai onko kysymys vaan siitä, että pitää patistaa itsensä baanalle… 🙂
Tuikku
Posted at 09:22h, 08 SeptemberKoska sä todella rakastat urheilua ja sen on “sun juttu”, niin kannattaa ehdottomasti opetella kuuntelemaan ja arvostamaan kehoaan! Keho on tajuttoman viisas – kyllä se kertoo (joko ihan “vain” siellä väsymyksen tunteella tai jopa ihan konkreettisella kivulla), kun se ei voi hyvin pyyttää ihmistä havahtumaan tähän. Miksi jatkaa juoksulenkkiä (kyllä niitä polkuja olet varmasti jo juossut ja tulevat taatusti jatkossakin juoksemaan, jos keho vain säilyy terveenä ja toimivana), jos se ilmoittaa sulle väsymyksestä ja ettei tästä lenkistä hyvin todennäköisesti saa edes kovin kummoista hyötyä itselleen? En halua mitenkään järkeillä tai viisastella, mutta ennen kuin keho tekee lopullisesti “tenät”, kannattaa jokaisella treenikerralla havahtua kehon kertomaan viestiin ja ottaa se tosissaan. Helposti ihminen rupeaa päässään järkeilemään “tämä on vain väsymystä, on sitä aikasemminkin menty lenkki loppuun kolotuksen kanssa” jne. Mielestäni pidemmätkään treenitauot tai yksittäisen, jo valmiiksi päätetyn ja suunnitellun treenin, väliin jättäminen on aina oikea vaihtoehto, jos oma kroppasi tai mielesi niin väittää 🙂
Hyh, tulipas kamalan pitkä ja järkeilevä teksti! 😀 Toivottavasti jotain ajatuksia tästä ja olisi mukava, jos kirjoittelisit joskus enemmänkin aiheesta: 🙂 Olisi mielenkiintoista joskus lukea esim. säännöllisesti urheilevan ja luonnostaan aktiivisen ihmisen tietoisesta “liikkunta breikistä”, joka on päätetty tehdä ihan mielenkiinnosta ja kokeilunhalusta.
jossu
Posted at 12:32h, 08 Septembermoikka sara! olen useasta paikasta lukenut siitä kuinka aktiivinen juoskuharrastus ja kova saliharjoittelu ei oikein kulkisi käsi kädessä ja että juokseminen estäisi huomattavasti lihaskasvua ja niinsanotusti nollaisi saliharjoittelun. sä käsittääkseni oot kuitenkin aktiivinen juoksija ja myös selvästi saanut saliharjoittelulla lihaserottuvuutta, joten olisin kiinnostunut sun mielipiteestäsi asiaan? toivottavasti esitin asian niin, että sait edes jotain tolkkua kysymyksestäni =D
Jennakaroliina
Posted at 17:58h, 08 Septembertodellakin tunnistan itseni! oon varmaan maailman suurin fiilisurheilija. En nouse sinne aamuaerobiselle jos tyyny on liian hyvin, enkä välitä vaikka joka paikkaan sattuisi edellis päivän treeneistä vähän liikaakin, vaan sinne salille mennään jos fiilis on semmoinen. Pitäis oppia tulkitsemaan ja hillitsemään itseään paremmin ja löytää se kultainen keskitie 🙂
http://jk-jennnn.blogspot.fi/
Marika
Posted at 10:25h, 09 SeptemberMinäkin rakastan urheilua ja liikuntaa ja aktiiviaikoina harrastaessani tosissaan seiväshyppyä tuli kyllä usein mentyä treeneihin puolikuntoisena. Itseään saa siis syyttää, että on yhden puolen vuoden aikana varmaan ainakin seitsemän kertaa kipeänä. En saa oikeastaan ikinä mitään kunnon tautia, vaan aina jotain ärsyttävää pientä kurkkukipua/nuhaa, joka kuitenkin jatkuu hyvän aikaa. Yritän kovasti opetella siihen, ettei puolikuntoisena menisi liikkumaan tai ainakin pitäisi liikkumisen kevyenä (kävelylenkkiä vain).. Sitä odotellessa. Tsemppiä ja pikaista paranemista! 🙂
Maya
Posted at 11:37h, 09 SeptemberKuulostaa niin tutulta !! Tällä hetkellä itellä kanssa treenitauko rankemmista lajeista menossa koska akillesjänne vaivaa 🙁 senkin alussa sivuutin kokonaan, sillä en oikeastaan tiennyt että se on juuri akillesjänne joka vaivaa.. Jatkoin vaan normityyliin, sitten vasta menin kysymään googletohtorilta ja sittenhän se paljastui ! 😀
Nyt jalassa ollut teippaukset (jotka oikeasti toimii suosittelen kokeilamaan!!) ja jalka on paljon parempi, mutta jotenkin ei uskaltaisi vielä liikkua normaalisti, koska pelottaa että kipu tulee takaisin..ehkä parempi antaa kunnolla parantua! 🙂 thank god että voi sentään jotain tehdä, pyöräillä, käydä salilla ja bodybalancessa.. 🙂
Herminica
Posted at 14:10h, 09 SeptemberAaaa mulla kävi siinä 16-17 kesäsenä muutamiakin vastoinkäymisiä; olkapään kiertäjäkalvosimen repeytymistä ja polvilumpioiden chondromalasiaa… Kyllä siinä oli kilpailevana tanssijana itkussa pidättelemistä kun ei voinut vuoteen kävellä enempää kuin 1000m/pv ja jo pelkkä oleminen sattui… N. pari vuotta sitten meni nilkka ja siinä oltiin pehmytkipsin kourissa 2kk kepin kainalossa yksin omassa ensiasunnossa… Kyllä se tuskanhiki mikä paikoillaan olosta tuli on ollut yhtiä kamalimpia asioita elämän “pienten murheiden” asteikolla… Onneksi olin fiksu ja tein kuten kroppa sanoi, myös vastoin lääkäreiden ohjeita. Jätin menemättä polvileikkauksiin ja nykyään on terveet jalat ja olka, ei vihlo 🙂 Kyllä se surusta aina iloksi muuttuu ! Akupunktio mulla auttanut ehkä eniten ikinä urheiluhierojan ja fysioterapeutin laatiman kuntosaliohjelman ohessa!
http://lolimte.blogspot.com
ROSE
Posted at 09:45h, 10 SeptemberTäällä vähän sama meininki… Nuorempana tuli harrasteltua niin kovasti että lääkäri määräsi kepit penikkataudin vuoksi. Nyt vuoden verran olen kärsinyt polvikivusta, vihdoin antauduin ja menin lääkäriin. Diagnoosi; polven kondromalasia, eli polvilumpion rustovaurio, rusto on jotenkin pehmentynyt ja siksi kipeytyy. Sain kaksi kuukautta liikuntakieltoa. Olin kuolla. Armeija lienee syynä kuitenkin tähän vaivaan, raskaat varusteet ja pitkät marssit eivät ole hyväksi, mutta sama vaiva voisi tulla mistä tahansa muualta. Siksipä valitsenkin aina oikeanlaiset kengät eri liikuntalajeihin estääkseni edes osan vammoista. Nyt taas olen alkanut urheilemaan polven kanssa ja tietenkin täysillä mennään kun on lupa. Nyt on kuitenkin taas alkanut penikka vaivaamaan. Täytynee kai itsekin pitää pieni tauko lenkkipoluilta vaikka en millään raaskisi.
Toivottavasti sun vaiva paranee nopeasti. Tsemit!