Itsevarmuudesta 31 October, Oct 2013 - 12:13
Puhuttiin eilen iltateellä itsevarmuudesta. Miksi toisella se on korkealla ja toisella niin matalalla? Mistä se koostuu ja miten se näkyy ulkopuolisille? Entä miten siihen voi vaikuttaa?
Mitä mieltä te ootte? Itsevarmuus liitetään usein ulkonäköön, mutta onko se oikeasti niin?
Toki on yksittäisiä kertoja, kun oma ulkonäkö on ärsyttänyt tai sen sijaan fiilis omasta olemuksesta on ollut yllättävänkin korkealla. Kiva lookki, erilainen kampaus tai hyvä meikki vaikuttavat ainakin mun tilanteessa tämmöiseen ns. pinnalliseen itsevarmuuteen. Käytännössä naurettavan pienillä jutuilla voit saada lisää itsevarmuutta ja hyvän fiiliksen.
Musta tuntuu, että mulla on ollut elämässäni “itsevarmuuskausia”. Tämmösten kausien aikana varmuus omasta itsestään on ollut melko korkealla, tai vaihtoehtoisesti itsevarmuus on ollut todella hukassa. Viimeksi mainitut kaudet ovat usein seurauksia loppuneista suhteista, epäonnistumisista, laiskuudesta, lihomisesta, huonosta työ/koulumenestyksistä jne.
Vaikka itsevarmuus rengastetaankin helposti ulkonäköön, ei mun tilanteissa huonoon itsetuntoon ole varsinaisesti itse sen hetkisellä ulkonäölläni ollut vaikutusta. Pikemminkin niinä aikoina kun kituuttelin salaatinlehdillä ja juoksin päivittäin lenkkejä, ei itsevarmuutta juurikaan ollut. Tavoittelin jotain sellaista, mihin mulla ei yksinkertaisesti ollut resursseja. Pelkkiin ulkonäkötavoitteisiin pääseminen kiilasi itse elämän elämisen edelle ja sen ihannekropan tavoittelu ja pakonomaisen kehittymisen/laihtumisen tarve oli todella hajottavaa.
Itsevarmuus syntyy hyvän itsetuntemuksen kautta ja itsevarmuus kumpuaa siitä, kun hyväksyy itsensä ja rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on. Se mitä tän edellä mainitun lauseen lisäksi oon tässä viime vuosien kuluessa oivaltanut on se, että mun on pakko alkaa elämään tätä hetkeä. Tavoitteita saa, ja pitääkin olla, ne ovat älyttömän palkitsevia ja miltei pakollisia elämässä, mutta jatkuvassa tavoitteluvaiheessa eläminen ja “mikään ei riitä” -ajattelutapa ovat uuvuttavia. Mun on alettava arvostamaan itseäni juuri nyt ja tässä, ei vasta sitten kun olen saavuttanut seuraavan tavoitteen.
Nämä asukuvat eivät nyt juuri tekstiin liity, mutta tämmössissä olin liikkeellä eilen 🙂
nahkatakki Cubus, college Urban Outfitters, laukku Bik Bok, shortsit Zara, nilkkurit Din Sko
Heittäkää ihmeessä ajatuksia aiheesta! 🙂
T.Sara
emma
Posted at 13:01h, 31 OctoberMä oon huomannu että vatvon jatkuvasti menneisydessä tehtyjä typeriä juttuja ja hoen että “miten oonkaan voinut olla noin typerä”. Yritän kyllä päästä tavasta eroon, se on vaan niin ärsyttävää ! Tuli mieleen vaan tosta hetkessä elämisestä 🙂 Koska suurimmat typeryydet ja inhottavat ajatukset on tullut aina itsevarmuuden puutteesta, mmutta pitäisi varmaan yrittää iloita että ne on joskus tapahtunut, koska muuten en oisi just nyt tämä henkilö, vaan ehkä vieläkin pyörisin samanlaisten itsetunto-ongemien kanssa. Mukavaa päivää sulle Sara, tää postaus sai mut tosi hyvälle tuulelle 🙂
k
Posted at 13:03h, 31 OctoberHyvää läppää Sarkku. Monesti oon näitä juttuja itsekin miettiny. Se on aika kummallista miten on päivästä kiinni, että samatkin vaatteet tuntuu yhtenä päivänä aivan kamalan näköisiltä päällä ja toisena tuntuu kuin olisi suoraan muotilehden kannesta. Välillä on kollareissakin maailman omistajan olo. Mutta tietty jos on bad-face-day niin eihän sitä pelasta mikään.
Mutta jatkahan näitä juttuja, syvällisen pinnalista. I dig. Ja prinssille terkkuja, että vois tulla jo kotiin.
mianne
Posted at 14:22h, 31 OctoberJep, samoja ajatuksia oon hautonut päässäni kuin sä tässä postauksessa. Mulla itsevarmuus tuntuu yleensä riippuvan ihan pienistä asioista ja lähinnä tunnetiloista, tuun hyvälle tuulelle jos löydän jonkun uuden loistavan biisin ja sitten oon sen seurauksena itsevarmempikin, kun taas sadepäivät yhdistettynä pms:ään on niitä tajuttomia vitutus päiviä. Toki jos mulla on 6 uutta finniä naamassa kun herään niin ei hyvä, mutta yleensä senkin unohtaa kunhan ei ole peiliä lähettyvillä. Tavoitteet auttaa mua lähinnä jaksamaan arjessa, mutta oon päättänyt että ne on vaan suuntaviivoja eikä millään lailla kiveenhakattuja asioita jotka täytyy tavoittaa. Tälläsia postauksia lisää, saa ajattelemisen aihetta 🙂
Annika K
Posted at 14:52h, 31 OctoberAsiaa! Ihmisillä saattaa usein olla harhainen kuva “menestyksekkäistä” tyypeistä, jolla oikeasti itsetunto on nollassa. Just esimerkiksi noi loputtomasti liikkuvat ja syömiskontrolli-tyypit (joihin olen itsekin kuulunut), ovat kaukana tasapainosta ja tyytyväisyydestä omaan elämään. Parasta on tehdä asioita kohtuudella ja silloin on terve itsetunto, kun nauttii levosta tai herkuista ja voi todeta, että tekipä hyvää ja tämän kyllä ansaitsin!
Kati
Posted at 15:07h, 31 OctoberVoi luoja sä oot maailman paras bloggaaja! Päivä päivältä vaan parempaa 🙂
Anniina Kilponen
Posted at 15:14h, 31 OctoberOlet aivan oikeassa. Monesti sitä ajattelee, että pelkästään ulkonäkö liittyy itsevarmuuteen, mutta oikeasti ne itsevarmuuteen liittyvät seikat on jossain paljon syvemmällä.
Ps. Blogisi on aivan ihana 🙂
M
Posted at 15:17h, 31 OctoberÄlä kuitenkaan sekota itsevarmuutta ja itsetuntoa toisiinsa, niinku olit kirjoituksessa tuonut esille, ehkä vahingossa? Itsevarmuus voi nimittäin olla kiinni pinnallisista asioista ja oma varma käyttäytyminen voi kummuta pelkästä hyvältä näyttämisestä omasta mielestä.
Itsetunto on kuitenkin laajempi käsitys omasta itsestään ja siitä miten arvostaa omaa itseään. Ja miten arvostaa muita ihmisiä. Joten muiden ihmisten arvostaminen ja kunnioittaminen kertoo siitä, että itseTUNTO ei ole pelkästään ulkoista menestymistä tai pärjäämistä. Toisinkuin itseVARMUUS voi olla 🙂
Tiia
Posted at 16:06h, 31 OctoberTää oli mun mielestä tositosi hyvä postaus!:) Oon miettiny ihan samoja asioita. Mulla on itselläni itsevarmuus ihan matalalla ja se juurikin liittyy ulkonäköön. Joskus on päiviä, että saatan pitää omasta ulkonäöstäni, mutta niitäkin on harvoin. Mun pitäs juurikin oppia hyväksymään itseni. 🙂
paula
Posted at 17:33h, 31 Octoberainaki itse oon kokenu et muut ihmiset on tässä aika isona osana. se, että sulla on ympärillä hyviä ihmisiä, jotka hyväksyy sut, tsemppaa huonoina hetkinä, pysyy siinä vaikka olisit kuinka paska (ei toiki näitä ihmisiä kohtaan, u dont shit where u eat), iloitsee hyvinä hetkinä jne. perhehän tässä on aika isossa osassa, koska ne on todellakin (toivottavasti) koko elämän kattonu sun koheltamista ja silti jaksaa rakastaa. semmonen tunne, että mä en voi tehdä mitään niin pahaa, etten vois mennä kotiin, on tosi tärkeä.
no näistä “pinnallisista” (mitkä ei lopulta ainakaan itselleni oo niin pinnallisia, kyllä se menee syvällekin) asioista, oon huomannu yllätyksekseni, et ääneen sanotut kehut vaikuttaa oikeasti yllättävän paljon. mulla oli poikaystävä, joka kehui mua aina kauniiksi monilla eri sanoilla. kyllä siinä alkoi itsekin kattomaan peilistä että no ei se jätkä ihan väärässä oo.
pitäis muistaa kehua useammin ihmisiä ympärillä, varsinkin niitä läheisiä, ja usein. jokainen kehu (ja paha sana!) jää alitajuntaan, ja niistä pikkuhiljaa rakentuu hyvä itsetunto (tai sitten romuttuu, jos kovasti käydään haukkumaan)
Laurahooo
Posted at 19:22h, 31 OctoberSara vitsi sä oot kyllä huippunainen! Inspiroit mua ihan sairaasti joka päivä – jatka samaan malliin! 🙂 toivottavasti törmätään indiedaysin blog awardseissa!
Vilma
Posted at 19:34h, 31 OctoberHei ihan superi postaus! Oon lukenu sun blogia ihan alusta asti ku kirjotitte Jannin kanssa enkä oo vielä koskaa kommentoinu sulle mut nyt on aivan pakko 🙂
Kiitos tästä postauksesta, mä oon koko syksyn kamppailu tän itsetunto asian kanssa, kun sain puolessa vuodessa tiputettua painoa ja kiinteytettyä itteäni todella paljon ja nyt hirveet taistelua itteni kanssa ku haluan pysyä tässä kunnossa ja tuntuu että elämä on niii raskast välil miettii kaloreita ja ruokaa ja liikuntaa kokoajan mut täst pakkomielteestä pääseminen on sairaan vaikeeta. Hauskinta on ku päivittäin selailee netist ruokien ravintoarvoja ja lukee keskustelupalstoilta laihdutusvinkkejä ja koittaa ite noudattaa jotai diettiä ja raivostuttavaa ku se ei onnistu:D olis ihan mahtavaa jos pystyisit kertomaan enemmänki jossai postauksessa sun matkasta sun tän hetkiseen vartaloon ja itsetunto jutuista?:)
Vilma
Posted at 19:34h, 31 OctoberHei ihan superi postaus! Oon lukenu sun blogia ihan alusta asti ku kirjotitte Jannin kanssa enkä oo vielä koskaa kommentoinu sulle mut nyt on aivan pakko 🙂
Kiitos tästä postauksesta, mä oon koko syksyn kamppailu tän itsetunto asian kanssa, kun sain puolessa vuodessa tiputettua painoa ja kiinteytettyä itteäni todella paljon ja nyt hirveet taistelua itteni kanssa ku haluan pysyä tässä kunnossa ja tuntuu että elämä on niii raskast välil miettii kaloreita ja ruokaa ja liikuntaa kokoajan mut täst pakkomielteestä pääseminen on sairaan vaikeeta. Hauskinta on ku päivittäin selailee netist ruokien ravintoarvoja ja lukee keskustelupalstoilta laihdutusvinkkejä ja koittaa ite noudattaa jotai diettiä ja raivostuttavaa ku se ei onnistu:D olis ihan mahtavaa jos pystyisit kertomaan enemmänki jossai postauksessa sun matkasta sun tän hetkiseen vartaloon ja itsetunto jutuista?:)
ilo
Posted at 20:54h, 31 OctoberMukava ja ajatuksia herättävä postaus! JEE! Sain tästä postauksesta vaan vahvistusta siihen, mitä itsekin olen omassa pienessä päässä miettinyt. Sulla on hienoa ajatuksia 🙂 Itse oon ainakin huomannut, että mitä enemmän teen sellasia “omia juttuja”, kuten pukeudun niin kuten MINÄ ITSE haluan, teen sellaisia asioita, joita MINÄ ITSE haluan, syön niitä herkkuja ja niitä ruokia, joista MINÄ ITSE pidän ja silloin kun itse haluan, sitä enemmän tyytyväinen olen itseeni ja sitä onnellisempi olen. Vaikka on “hienoa” pukeutua klassisesti, syödä maitorahkaa fun lightiin sekoitettuna, kannella luikkarin veskaa ja suojata kaula mulberryn huivilla. Niin jos tekisin noin en olisi MINÄ. Vaan matkisin niitä tyttöjä, joita on Helsingin kaduilla joka toinen vastaantuleva typykkä! Enkä tarkoita sitä, että jokaisen tulisi olla niin persoonallisen näköinen, että mummot hyppisi seinille vastaantullessa. Mutta se persoonallisuus se se vasta sytyttää!! 😉
Noora
Posted at 21:10h, 31 OctoberSara oot edelleenki niin mun ykkösbloggari! Tää postaus; ei lisättävää! Täyttä totta joka sana. Mulla on kans kausia ku tuntuu että mihinkään ei oo tyytyväinen mut oon yrittäny oppia ettimään aina niitä positiivisia puolia itestäni ja muista – ja se helpottaa! Sun juttuja oon lukenu 4 vuotta ja en muute iha heti lopetakkaan 🙂 rakkauden täyteistä syksyä! 😉
Roosa-Maria
Posted at 22:00h, 31 OctoberTohon ulkoiseen itsevarmuuteen liittyen… Mulla ei ole kovin hyvä iho ja välillä se on aika pahassakin kunnossa (ainakin omasta mielstäni) ja tällä hetkellä mulla onkin todella huono itsetunto, koska ihoni ei ole niin hyvä nyt :/ Itsevarmuudella on kyllä todella suuri merkitys, siihen miten ihminen elää elämäänsä.
Embu
Posted at 07:03h, 01 NovemberHei Sara! Olen vanha vakkarilukija, joka ei koskaan kommentoi mitään, mutta nyt halusin vain sanoa, että huippu postaus!<3 Olet ihana!
camilla
Posted at 10:03h, 01 NovemberMä oon aikalailla kadottanut oman itsevarmuuteni, ja se johtuu siitä että olen lihonnut 10kg. Näin pienessä ihmisessä toi näkyy ja tosi selvästi. Lihominen alkoi kun aloin lukea pääsykokeisiin, mulla oli niin paha stressi että söin vaan kaikkea, enkä muka ehtinyt liikkua koska piti lukea 8-10h päivässä. Pääsykokeiden loputtua sama läskeily jäi päälle ja tällä hetkellä inhoan itseäni, eikä ole itsevarmuudesta tietoakaan.
Katson joka päivä peiliin että inhoan tätä kroppaa, mutten siltikää saa itseäni liikkumaan (vaikka olen alkanut syömään terveellisemmin).
En tiedä miksi en saa itseäni harrastamaan mitään liikuntaa, tiedän että nämä kilot lähtisivät suht helposti jos vaan saisin itseni liikkeelle… Eli aikalailla oma syy tämä itsevarmuuden puute. :/
Räyhis
Posted at 18:15h, 01 NovemberHei tosi kiva postaus! (: Sä oot maailman mahtavin bloggaaja mm. sen takia, että sä osaat käsitellä raskaitakin aiheita aika kevyesti ja hellävaraisesti, mutta saat silti jengin miettimään.
Itsekin jonkin sortin syömishäiriön läpikäyneenä huomaan, miten valtavasti itsetuntoni voi paremmin nykyään, kun syön hyvin, tarpeeksi ja fiiliksen mukaan joskus liikaakin (en siis tarkoita tunnesyömistä, vaan esim. tyttöjeniltaa jolloin kuuluu herkutella! (; ). Liikunta on on mulla myös vahvasti sidottuna itsevarmuuteen: kun liikun kunnolla, näytän tottakai paremmalta ja saan sitäkin kautta itsevarmuutta, mutta myös henkinen hyvinvointini paranee.
Pitäisi vain muistaa olla itselleen armollisempi niin liikunnan, ulkonäön ja menestymisenkin suhteen!