Minun tarinani yrittäjäksi

 

Muistan hetken hyvin. Istuin keväällä luennolla Haagassa. Juuri alkanut AMK-kurssi oli nimeltään Yrittäjyys ja tuotteistaminen. Ensimmäinen luento oli loppumaisillaan kun lehtori esitti kysymyksen: kuinka moni voisi kuvitella itsensä yrittäjänä?

Tajusin, etten ollut koskaan ajatellut asiaa. Kukaan ei ollut koskaan kysynyt tätä minulta aikaisemmin. Joku on joskus sanonut, että yrittäminen kulkee suvussa. Meidän perheestä kukaan ei ollut yrittäjä. En oikeastaan edes tuntenut yhtäkään yrittäjää, eikä minulla ollut selkeää kuvaa siitä miten yrittäjä eroaisi palkkatyöläiseen verrattuna.

Kurssilla kävi luennoimassa menestyneitä yrittäjiä, joiden palo työtään kohtaan tartutti pienen kipinän minuunkin. He olivat luoneet omasta intohimostaan työn, ja se kuulosti aika mielettömältä. Se, että töitä tekee itselleen, omaan pussiin kiinnosti erityisesti. Tämä ajaa minua itseasiassa edelleenkin eteenpäin. Kaikki aika minkä työhöni käytän, edistää omaa yritystäni, ja se jos jokin motivoi.

 

 

Blogi oli ollut minulla opiskelujen rinnalla aina. Vaikka siitä rahaa ihan hyvin sainkin, se oli minulle edelleen se väliaikainen tapa tienata koulun ohessa. Ajattelin, ettei minun kannata alkaa rakentamaan uraa blogin ympärille, koska se ei olisi kovin pysyvä ratkaisu. Ajatustani vahvisti ulkopuolelta tulevat mielipiteet.

Saan edelleenkin paljon kysymyksiä siitä, että mitä myöhemmin, meinaanko kirjoittaa blogia vielä 50-vuotiaana? Ja juuri tähän kompastuin minäkin aikaisemmin. Fakta on, ettei tällä alalla mikään ole pysyvää. Alustat ja työnkuvat vaihtuvat, se kuuluu pakettiin. Oma työnkuvani on muuttunut pelkästään jo kahdessa vuodessa ihan hurjasti.

Tällä alalla menestyminen vaatii moniosaamista ja jatkuvaa tiedon päivittämistä. En tiedä kirjoitanko lifestyle blogia 50-vuotiaana, tuskin, mutta voin hyvin kuvitella, että minulla on media, joka tarjoaa kiinnostavaa sisältöä/palveluita kanssani samaan tahtiin ikääntyvälle yleisölleni. Ehkä teen töitä valokuvaajana tai ehkä mainostoimistossa? Ehkä opiskelen kokonaan uuteen ammattiin, kuka tietää. Sen kuitenkin tiedän, ettei liian pitkälle kannata miettiä. Kukaan meistä ei varmuudella voi sanoa, mitä tulee tekemään 50-vuotiaana.

 

 

Yrittäjä on sanana aika luotaantyöntävä. Hassu jopa. Että no josko tässä nyt sitten yritettäisiin. Ja ihan rehellisesti, siltä se alussa tuntuikin. Kaikki oli uutta oman firman pyörittämisessä. Jännitti, kauhistutti jopa. Mitä jos rahavirta loppuu? Millaisia vakuutuksia tulee hommata? Alvit, ennakkoverot, EU-myynnit? Kirjanpito? Verot? Laskujen tekeminen? Laskujen karhuaminen?

Yrittämisessä, kuten monessa muussakin asiassa, aloittaminen on vaikeinta. Hyvä suunnitelma kannattaa olla valmiina, tosin sillä on tapana päivittyä matkan varrella. Yrittäjyyteen liittyy paljon byrokratiaa ja vastuuta, se on totta. Mutta yksin ei tarvitse olla. Yrittäjäverkosto, jolle voi jakaa huolia ja iloja, ja joilta voi konsultoida esimerkiksi hinnoittelusta on ehdottoman tärkeä. Samoin pätevä kirjanpitäjä on pelastus.

Loppupeleissä kaikki on ollut hurjan paljon mutkattomampaa kuin mitä oletin. Kaikkea ei todellakaan tarvitse itse hallita ja apua on aina saatavilla.

 

 

Aloin yrittäjäksi puoli vuotta kyseisen koulukurssin jälkeen. Tänä syksynä takana on 5 vuotta yrittäjänä. En kadu päivääkään, päinvastoin. Rakastan joustavaa arkea, monipuolisia työpäiviä ja mahtavia tyyppejä joiden kanssa saan työskennellä. Sytyn projekteista, joiden kehittämisessä ja suunnittelussa olen mukana alusta asti. Nykyään myös niistä projekteista, jotka vievät minut mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Haaveilen, että saan valokuvata koko loppuelämäni ajan, enemmän tai vähemmän. Haaveilen, että voin palkata itselleni joku päivä työntekijöitä. Ja, että tulen toiminnallani muuttamaan maailmaa parempaan suuntaan, edes murusen verran.

Hyvää yrittäjän päivää kaikille teille rohkeille yrittäjille! Ja teille, jotka haaveilette omasta yrityksestä: ryhtykää hommiin – you will love it!

 

kuvat: Kaisa Turunen

 

xx Sara

4 Comments
  • Veequ
    Posted at 14:32h, 06 September Reply

    Millaisia yrittäjäverkostoja voit suositella eibloggaajalle nuorelle naiselle? 🙂
    Tuntuu että yrittäjän työ on todella yksinäistä…

    • Sara
      Posted at 19:57h, 10 September Reply

      Verkostoja kannattaa luoda alan tapahtumissa, ihan niissä pienimmissäkin! Kuulutko jo kaikkii yrittäjien fb-ryhmiin? Siellä aktiivisuus kannattaa! 🙂

  • Susa
    Posted at 15:13h, 08 September Reply

    Itsekin olen seurannut keskustelua esim. Tuure Boeliuksesta, miten aikuiset ihmiset kommentoivat, että eikö hänen nyt pitäisi nuorena ihmisenä opiskella itselleen kunnon ammatti ja jättää vlogaaminen pois, että se ei tule kantamaan pitkälle ja kohta ollaan tyhjän päällä.
    Ihan naurettava ajattelutapa. Nyt somesisällön tuottaminen on oikeasti kannattavampaa kuin koskaan, (siis niille, joilla on paljon seuraajia) niin miksi ihmeessä sitä ei tekisi? Sehän olisi suorastaan typerää uuvuttaa itsensä opiskelulla ja koittaa samalla tehdä jotain sisältöä. Mielestäni ehdottomasti kannattaa tehdä sitä mikä nyt tuntuu hyvältä, opiskella ehtii vaikka vielä silloin viisikymppisenäkin. Ja juuri tuo, että pitäisi miettiä mitä sitten 50-vuotiaana tekee kun ”ei tuollainen kestä kauaa”, on todella masentava ajatus 😀 eihän me edes tiedetä eletäänkö sinne asti, ja vaikka aloittaisi nyt ”oikeissa töissä”, ei kukaan voi olla varma että se yritys olisi edes kahden vuoden päästä enää pystyssä. Digitaalisuus nyt tuskin on enää täältä häviämässä.
    Ei todellakaan kannata kuunnella epäilijöitä.

    • Sara
      Posted at 19:56h, 10 September Reply

      AMEN! En voisi enempää samaa mieltä olla. Sairaan väsynyt tohon keskusteluun. Niin kauan kun paloa tekemiseen riittää, niin eiköhän se yleisö siellä toisella puolen ruutua pysy. Ja ikään kuin se tekeminen ei voisi muuttaa muotoaan? Digitaalisuus ei ihan heti oo häviämässä 😀 Sillon kun rauta on kuumaa, kannattaa takoa.

Post A Comment
Your comment will be visible after approval