Sinä aamuna en jäänyt sänkyyn 29 October, Oct 2013 - 14:12
Olen aamuihminen. Tai ainakin haluaisin olla. Rakastan rauhallisia aamuja ja sitä fiilistä, että koko päivä on vielä edessä. Istua vaan rauhassa aamupalalla ja kuunnella hyväntuulen musaa. Se ainoa pikkiriikkinen miinuspuoli tulee tässä: olen onneton herääjä. Vähintään kolme torkkua ja kasa kaikenmaailman tekosyitä päälle.
Kesällä herääminen on ihan fine. Jätän tarkoituksella verhot auki, joten herääminen ennen kahdeksaa on ihan helppo keissi. Samaa ei voi sanoa parhaillaan elettävästä vuodenajasta, voi luoja.
Mä olen saattanut löytää pelastajan pimeisiin aamuihin, ainakin hyvin potentiaalisen sellaisen. Kyseessä on Philipsin Wake-up Light. Herätyskello/-lamppu, joka 30 minuuttia ennen herätystä alkaa pikkuhiljaa kirkastumaan ja herätyshetkellä loistaa hyvin kirkkaana sekä alkaa soittamaan lempi radiokanavaasi. Valo ja musiikki, juuri se mun tyylinen herätys.
Philipsin Wake-up Light -kampanja haastoi mut kertomaan aamusta, jolloin en halunnutkaan jäädä enää nukkumaan.Jos lentokentälle lähtöjä ei lasketa, tulee mieleen yksi aamu loppukesältä.
On lauantai, kello näyttää kuutta, ulkona on valoisaa ja mua ei väsytä yhtään, what? Teen nopean päätöksen. En todellakaan jää tähän odottamaan, että nukahdan uudestaan ja herään seuraavan kerran perinteisen väsyneenä, vaan vedän lenkkarit jalkaan, Good Morning soittolistan korville, morjestan meidän talon remppamiehille, jotka näköjään painaa duunia viikonloppunakin ja suuntaan rantamaisemaan aamulenkille.
Hyvin kulkeneen kympin jälkeen poikkean lähikaupan kautta, haen lehtiä ja aamiaistarvikkeita, ja väsäilen kotona kattavan aamupalan. Kello on 8.45 kun istun suihkun raikkaana selailemassa aikakausilehtiä, kuuntelemassa Norah Jonesia ja hörppimässä aamukahvia. Ei mitään kummempia suunnitelmia päivälle. Josko sitä suuntaisi puistoon tai rannalle. Ihana fiilis!
En ole koskaan omistanut minkään näköistä Wake-up Lightia, joten odotukset ovat korkealla. Oon testannut tätä vasta parina aamuna, mutta nyt edessä on kahden viikon koeaika. Koeajan jälkeen siis lisää fiiliksiä! Sitä ennen mä pyydän teiltä jotain 🙂
Kerro oma muistosi sinun parhaasta aamustasi. Paras tarina palkitaan Philipsin Wake-Up Lightilla (arvo 89 ?). Voit osallistua tarinallasi kaikkiin Philipsin Wake-up Light kampanjassa mukana oleviin Indiedays blogeihin. Kilpailuun osallistuneiden tarinoista kivoimmat tullaan kokoamaan Indiedaysin toimituksen blogissa julkaistavaan artikkeliin.
Odotan innolla tarinoita teidän aamuista! 🙂
T.Sara
sanniiiii
Posted at 14:19h, 29 OctoberParas aamu oli varmaan yksi niistä monista sunnuntai-aamuista kun päätin jäädä tunneiksi sänkyyn. Syötiin poikaystävän kanssa aamupalaa sängyssä, keskusteltiin ja väiteltiinkin (eli mä suutuin :D) sitten taas keskusteltiin fiksusti, katsottiin elokuva eli kun ensimmäisen kerran nousin sängystä kello oli 4 😀 mutta ite usein ajattelinkin etä viikonloppuaamuissa ei parasta oo se miten pitkään nukkuu, vaan ehkä se että voi jäädä lämpimän peiton alle ajattelemaan asioita sitten kun on saanu silmät auki vaikka kuinka moneksi tunniksi ! 🙂
IdaSofia
Posted at 15:02h, 29 OctoberViime kesänä mökillä aamulla heräsin usein siinä 8-9 aikaan. Urheilukamat, jotka odotti sängyn vieressä päälle koira mukaan ja eikun juoksemaan. Kauniit peltomaisemat, ihana luonnon tuoksu, ja aurinkokin jo lämmittää samalla kun maisemat vaihtuvat. Lenkkiäni siivitti suomalainen musiikki. Juoksen lenkiltä suoraan mökkirantaan vaatteet pois ja uinti meressä. Ahh se tunne tän kombon jälkeen on voittamaton. Aamupalaks smoothie ja ruisleipä ja sen jälkeen ohjelmassa, ei ookkaan mitään erikoista. Tulipas ikävä kesää näitä muistellessa!
huuugo
Posted at 15:03h, 29 OctoberSen aamun muistan,kun… Edellisen päivän tein täyttä työtä hyvän asian eteen. Sinä päivänä hiki valui, syke nousi ja laski, mies sai juosta pää kolmantena jalkana toimittamassa asioitani ja päähän pistoksiani. Sinä päivänä jännitti ja pelottikin hieman. Se päivä oli odotusta täynnä. Mutta seuraavan aamun muistan tarkkaan. Heräsin hätkähtäen, mietin hetken tapahtunutta, käänsin katseen viereeni ja siinä hän oli, pieni, rakkaudella odotettu poika lapsi, meidän valomme. <3
Sonja
Posted at 15:26h, 29 OctoberOlin kaksi viikkoa englannissa . Kaikki oli kurjaa, oli kylmä,oli koti-ikävä ja mitä viellä. Kun vihdoin pääsin kotiin oli ihana herätä kotona omasta sängystä. Sain pötkötellä lämpimän peiton alla koko aamun ilman huolen häivää!
päivi
Posted at 15:30h, 29 OctoberHaluaisin kans olla aamuihminen, mutta todellisuudessa oon sen aivan vastakohta. Kesälomalla torkuin helposti 11-13, ja kun herää niin tuntuu, että päivä menee kauheen nopeesti ohi eikä kerkee tekemään mitään. Lomalla keskiviikko oli poikkeus. Sillon mä heräsin aina klo 7, puin valmiiks tuolille asetetut reenikuteet niskaan, hyppäsin fillarin päälle ja kävin vetää salilla spinning+pump tunnit. Herääminen oli joka kerta hirveen tuskallista. Mutta se sit palkittiin kun pääsi hyvän reenin jälkeen polkasemaan kotiin, ihanassa auringonpaisteessa, suihkus raikkaana ja lemppari musiikit korvissa!
Ai että tuli muuten ikävä kesää ja noita aamuja!
Miims
Posted at 15:35h, 29 OctoberHerään ilman herätyskelloa ennen kuutta ja pohdin, että mitä hittoa, kiva herätä lauantaiaamuna tähän aikaan. Väsyttänyt ei kuitenkaan yhtään, joten kimpsut ja kampsut kasaan ja eikun kävellen salille. Aurinko pilkisteli pikkaisen ja oli jotenkin niin seesteinen ilma (voiko ilmaa sanoa seesteiseksi?:D). Salilla sain olla yksin ja ähistä ja puhista niin paljon ilman minkäänsortin “häpeää”. Tulikin tehtyä yksi parhaista jalkatreeneistä sinä aamuna ! Jalat tutisi ihan kamalasti kun kävelin salilta kauppaan hakemaan aamupalatarvikkeita. Kotiin kun pääsin, niin kävin kuumassa suihkussa ja sen jälkeen nautin ihanan aamupalan katsellen samalla lempparisarjaani eli Salkkareita. Koko päivän olin pirteä ja energinen. Kunpa näitä lauantaipäiviä olisi enemmänkin !:)
Tämä tapahtui siis alkukesästä.
Katriina
Posted at 15:39h, 29 OctoberTämä aamu tuli ensimmäisenä mieleeni: Edellisenä iltana olimme riidelleet poikaystäväni kanssa ja erosimme vähän huonossa ilmapiirissä illalla. Menimme molemmat siis omiin koteihimme nukkumaan, emmekä tainneet olla loppu illasta muutenkaan yhteydessä. Seuraavana aamuna heräsin vielä hieman apealla tuulella. Pakkasin kamat, heitin koululaukun selkään ja lähdin kohti autoa. Auton tuulilasiin oli kiinnitetty lappu: “Hyvää koulupäivää kulta <3<3<3"
Laura
Posted at 15:45h, 29 OctoberYhtä aamua en ikinä unohda. Olin ehkä 14 vuotias, nukuin kerrossängyn ylä sängyssä ja heräsin kun aurinko paistoi kasvoihini ja kahvinkeitin porisi. Ei tehnyt yhtään mieli enää nukkua vaan menin keittiöön, jossa äiti jo teki aamupalaa ja pullia. En osaa kuvailla sitä tunnelmaa ja sitä hyvää oloa, mikä kaikesta siitä auringon lämmöstä, kahvinkeittimen porinasta ja pullan tuoksusta tuli.
Sanni
Posted at 15:56h, 29 OctoberSama juttu aamujen kanssa! Rakastan aamuja ja oon niin ihmistyyppiä “runsas aamupala ja aamukahvi” (..luokittelinko tämän juuri ihmistyypiksi), mutta herääminen on ongelma sekä (itsehän tätä en myönnä) pienehkö aamukärttyisyys. Taidan siis olla aamuisin jossain omassa “rakastan aamuja” maailmassa, kun muut joutuvat kestämään nyrpeää naamaani ja tyytymään keskustellessa murahduksiin.
Muutama kesä sitten asuimme kaverini kanssa hänen veljen kämpässä viikon hoitamassa veljen koiraa ja pitämässä kämppää pystyssä. Viikko oli mennyt aika lailla pitkään nukkuessa, roskaruokaa syödessä ja koiran hoitaminenkin tuntui tosi isolta taakalta aamuisin. Yhtenä aamuna heräsin sattumalta jo yhdeksän aikoihin ja päätin viedä koiran ulos ennenkuin kaverini ehtisi heräämään, hain siinä samalla myös lähikaupasta aamupala tarvikkeita ja tullessani takaisin kaverini oli harmikseni jo hereillä, hieman hämillään mihin minä ja karvakamu olimme lähteneet. Tämän jälkeen valmistimme jätti aamupalan, jonka söimme parvekkeella aamuauringossa. Voivoi, näitä aamuja lisää..
essi
Posted at 16:27h, 29 OctoberMun parhaita aamuja on kaikki lauantaiaamut, kun saan pitkän yksin vietetyn viikon jälkeen herätä poikaystävän kainalosta eikä kummallakaan ole kiire mihinkään. Pötkötellään pitkään sängyssä ja sitten tehdään yhdessä kunnon aamupala; puuroa, sämpylöitä, marjoja ja hedelmiä. Tää on jo meijän perinne 🙂
Paula
Posted at 16:29h, 29 OctoberSitä aamua kun nykyinen aviomieheni kosi minua, muistelen varmasti vielä vanhana mummona keinutuolissa :)!
jenni
Posted at 16:40h, 29 OctoberMulla on maailman ihanin pikkunen poika ja mulla tuli mieleen kun rupesin tätä miettii niin yks aamu kun poika oli vasta oppinu istumaan ja heräsin aamulla huonosti nukutun yön jälkeen ja kun avasin silmät näin ekana mun pikkusen pojan istumassa (!!) mun tyynyn vieressä ja kun hän huomas että äiti avas silmät , tuli oikein leveä hymy ja oikein kuolanen pusu äitille (yleensä tän pojan herätys ei oo todellakaan pusu vaan purasu:D) ! ?
Bansku
Posted at 17:18h, 29 OctoberOlin ollut yli kuukauden siellä täällä reppureissaamassa ympäri Eurooppaa. Siellä nyt oli tullut nukuttua välillä juna-aseman penkillä ja erilaisissa hostelleissa dormeissa, joissa oma rauha saattoi välillä kärsiä. Matkalla en ollut kuitenkaan moksiskaan välillä huonosti nukutuista öistä. Kuitenkin,matkan
ensimmäinen aamu omassa kodissa oli ihana. Oma sänky, mielessä kymmeniä ihania muistoja matkasta. Jääkaapissa ei ollut mitään, mutta sekin tuntui vain huojentavalta etten ollut unohtanut mitään mädääntymään.Aamupalan hakeminen lähikaupasta oli parhainta ikinä, sillä suomiherkkuja olikin ollut jo ikävä. Kaikki tuntui kotona taas uudelta ja jännittävältä. Ihan parhautta!
stiina
Posted at 17:25h, 29 OctoberOlimme juuri muuttaneet, oli ihanan raikas ja kirpeä talviaamu. Joka puolella oli valkeaa kuuraa ja lunta. Aurinko oli juuri noussut, eli ei ollut liian aikainen aamu. Vedin kaikki mahdolliset villapaidat ja villahousut jalkaan ja lähdin koiran kanssa nuuhkimaan uusia maisemia. Uuden kodin lähettyviltä lähti ihana lenkkipolku, joka oli niin kaunis yöllä sataneen lumen peitossa. Tämä aamulenkki olikin tavallista pidempi kun jokainen kaunis lumihiutale ja talvimaisema oli ikuistettava. Kotiin päästyämme oli ihana käpertyä takaisin viltin alle, koira kainalossa.
veera
Posted at 17:31h, 29 OctoberKoko kesän mun työt oli alkanut klo. 7.00 ja herätä piti siis viimeistään kuudelta. Ensimmäisenä lomapäivänäni kesän lopulla heräsinkin samaan aikaan, vaikka mulla ei ollut herätyskelloa soimassa. Olo oli heti energinen ja hyväntuulinen, joten lähdin pienelle juoksulenkille. Lenkin jälkeen kävin viileässä suihkussa ja väsäsin itselleni kunnon aamupalan, jonka söin ulkona järven rannalla. Se oli mahtavaa se!!! Aamut on useinkin mukavia jos saa olla rauhassa, mutta tämä on jäänyt erityisesti mueleen 🙂
Risu
Posted at 17:37h, 29 OctoberParas aamu on varmasti jokainen lauantaiaamu. Ei kiirettä, saa nukkua pitkään ja aamiaisen saa syödä rauhassa.
inqu
Posted at 17:52h, 29 OctoberParas, tai oikeastaan oudoin, aamu oli viime kesänä. Ihminen joka inhoaa urheilua, vaihtaa busseja päästäkseen lähemmäksi kotia, heräsi kello 5.10. Ei auttanut muu kuin vetäistä lenkkarit jalkaan. Muistan vieläkin kuinka hullulta tuntui rämpiä hellepäivän aamuna hikihatussa eteenpäin. Kaiken kruunasi jääkaapin perältä kaivettu rahka, jonka parasta ennen päivämäärä oli aika lähellä kiviaikaa. Se oli aamu, jonka voisin kokea uudestaankin kaikessa hulluudessaan 🙂
Katah
Posted at 17:55h, 29 OctoberEräänä aamuna viime kesänä heräsin sattumalta klo 5.05. Ensimmäinen ajatus oli tietysti, että yes, vielä saa nukkua. Kun suljin silmät uudestaan tuntui, ettei oikeastaan nukutakaan. Vaihtoehtona oli jäädä sänkyyn selailemaan blogeja kännykällä (piti hommailla jotain hiljaista, koska koko muu perhe nukkui) tai lähteä lenkille. Ihan hullu ajatus, mutta päätinpä kerrankin laittaa lenkkarit jalkaan ja lähteä juoksemaan.
Ilma oli vielä sopivan viileä, eikä missään kulkenut ketään muuta. Juoksin ensimmäisen kerran 6km putkeen ja kävelin vielä pari. Oli kyllä niin voittajafiilis, kun tulin kotiin ja menin suihkuun. Blogien selailullekin jäi vielä aikaa, ennen kuin lapset heräsivät 🙂 Koko päivän oli tyytyväinen ja reipas olo.
suvimaria
Posted at 17:59h, 29 OctoberHeräsin 15. marraskuuta (kyllä, päivämäärällä on väliä) kello 6.30 siihen, ettei muuten väsyttänyt lainkaan. Koulu alkoi 9.35. Voi paska, miks mä nyt jo heräsin??? Äkkiä muistinkin päivämäärän ja sen, että tänään on mun synttärit! Päätin tehdä jotain järkevää, ja pyöräilin mummolle. Mummo keitti synttärikahvit ja tarjoili kakkua, ja kertoi kaikkia hauskoja tarinoita mun lapsuudesta. Ihana aamu, ja vielä ihanampi synttäripäivä! Aion kyllä tänä vuonna toteuttaa saman – kunpa mummo olisi läsnä vielä monilla seuraavilla synttäreilläni 🙂
Susse
Posted at 18:22h, 29 OctoberVielä asuessani ulkomailla eräänä aamuna heräsin todella aikaisin ja silmien sulkemisen sijaan vedin lenkkarit jalkaan ja suuntasin lenkille tarkoituksenani juosta aamupala ostoksille. Juoksin pitkin rantakatua aina läheiselle torille joka oli juuri aukeamassa. Ostin mukaani tuoreita mansikoita, hedelmiä, sekä konvehteja. Palasin asunnolleni, kävin suihkussa, heitin hellemekon ja aurinkolasit päälle ja suuntasin läheiseen kahvilaan hakemaan kahvit. Sitten aamutuimaan hiivin poikaystäväni asunnolle, katoin piknik aamiaisen parvekkeella ja herätin hänet syömään. Siinä viltillä makoillessamme aamu taivasta tuijotellen ei voinut olla muuta kuin onnellinen.
j
Posted at 18:26h, 29 Octoberyksi parhaista aamuistani on ollut muutama kesä sitten.
Aamuyöstä neljän viiden aikaan polkiessa pyörällä kotiin yötyövuorosta leipomolla, ihana auringonnousu ja se ihanan levollinen fiilis, kun oma työurakka on jo takana ja koko muu kaupunki vasta heräilee uuteen päivään. Ei ole kiire minnekkään, kotona saa rauhassa lukea aamun lehden, nauttia jättimäisen kahvikupillisen kera tuoreen leivän ja herättää poikaystävänkin valmiiseen aamupalapöytään. Mikä parasta, seesteisen aamun jälkeen saa käpertyä omaan sänkyyn peittokasan alle nukkumaan hyvällä omalla tunnolla, kun muu maailma kiiruhtaa oman aikataulunsa mukaan.
iines
Posted at 18:47h, 29 OctoberOli itsenäisyyspäivän valoisa aamu. Olimme sopineet mieheni kanssa, että nukutaan aamulla niin pitkään kuin unta hiukankin vain riittää. Heräilimme yhdentoista maissa ja köllöttelimme sängyssä miettien, että mitä kaikkea tekisimme sinä päivinä. Päätimme aloittaa aamun rennosti ja laitoimme saunan lämpeämään. Löylyjä odotellessa keitettiin kahvit ja syötiin aamupalat. Ihanan aamusaunan jälkeen kömmin vielä uudestaan sänkyyn peiton alle lukemaan hyvää kirjaa. Muistan kuinka rauhallinen olo siloin oli. Ei ollut kiire minnekään vaan sai vaan nauttia olostaan. Olisipa niitä kiirreettömiä aamuja enemmänkin!
mariiy
Posted at 19:03h, 29 OctoberEräs aamu oli kello soimassa aikasten, koska halusin kerrankin saada aikaiseksi jotakin. Lähdin kahdeksalta kohti uimahallia veljeni kanssa jossa uimme ja saunanraikkaina käytiin uimahallin kahvilassa aamupalalla. Sen jälkeen oli kyllä niin ihana fiilis jota en ole mistään saanut 🙂
Tiia
Posted at 19:05h, 29 OctoberMun paras aamuni on ihan tässä parin kuukauden takaa, kun mulla oli keskellä viikkoa vapaapäivä. Usein mun vapaapäivät menee siihen, etten pääse ylös ennen kymmentä ja sittenkin vaan hengailen sohvalla vähintään pari tuntia ja päivä on jo iltapäivän puolella kun vihdoin oon “valmis”. Kuitenkin tona aamuna mä heräsin jostain kumman syystä jo kuuden jälkeen, eikä mua väsyttänyt yhtään. Päätin nousta, keitin aamukahvit ja kokkailin kerrankin kunnon aamupalan. Istuskelin sohvalla, katsoin aamu-tv:tä ja uutisia ja meikkailin. Olin valmiina päivään jo ennen kahdeksaa. Tällä aamulla aloitettu päivä oli kokonaisuudessaan tosi onnistunut! Kävin salilla, kaupassa, siivosin ja sain pari koulujuttuakin tehtyä! Vaikka päivässä ei periaatteessa ollutkaan mitään erikoista, oli se silti niin erityinen. Ihana arki. ?
Kata
Posted at 20:05h, 29 OctoberOlin vaihdossa viime vuonna. Vaihtovuosi oli mitä parhain ja huippu kokemus, mutta noin puoli välissä joulun alla alkoi tulemaan kova ikävä jo kotiin. Lensin jouluksi kotiin. Ensimmäisenä aamuna heräsin ennen kuin koko muu perhe oli herännyt. Avasin huoneeni verhot ja näin lumisen maan, lumisen kotipihan. Se oli valtavan onnellinen tunne, olla lumisessa Suomessa rakkaiden ihmisten kanssa. Sama tunteen tunsin tänä vuonna ensi lumen aikaan.
Juuliainen
Posted at 20:29h, 29 OctoberIhanin aamuni on aamu, jolloin heräsin virkeänä juuri ennen kellon sointia, vaikka kello olikin vasta 04:40. Juna oli lähdössä täältä Joensuun perukoilta viiden jälkeen Helsinkiin ja odotin reissua ystäväni kanssa kuin kuuta nousevaa. Helsingissä oli tarkoitus suunnata heti aamulla junan perillä oltua Ravintola Kiilaan brunssille, jonka jälkeen pitkä shoppailupäivä sai alkunsa. Päivän kruunasi lempparilaulajan keikka.
Ja ei, tänä aamuna ei nukuttanut yhtään, kun maha oli perhosia täynnä mukavasta päivästä. Viiden tunnin juna matka loistoystävän seurassa höpöttäessä, ravintolavaunusta haettua aamukahvia hörppiessä ja pullaa mutustaessa, sekä Karjalaista selaillessa oli mitä mukavin tapa rentoutua. Lisäksi tieto loistavasta päivästä piti hymyni huulilla koko aamun. Huippua!
Hensku
Posted at 20:34h, 29 OctoberTämä tapahtui kuusi vuotta sitten, kun koitti päivä jolloin oli aika sulkea peruskoulun ovet ja kääntää uusi lehti elämässä. Menin tyytyväisenä edellisenä iltana nukkumaan. Koko yön näin painajaista, että myöhästyisin todistustenjaosta. Aamu sitten koitti eikä herätyskellon ääntä kuulunut, ponnahdin vauhdilla ylös kun huomasin kellon olevan jo sen verran että koululla täytyisi olla puolen tunnin sisällä! Olin unohtanut laittaa kellon soimaan, enkä koko peruskoulun aikana ollut myöhästynyt koulusta. Tietenkin se tapahtuisi tärkeänä päivänä. Paniikki iski ja taisi tulla itkut samalla ku yritin tälläytyä, no juhlavaatteet sain päälleni ja kouluun kerkesin ajoissa. Päivä on ikimuistoinen, ja huvittanut jälkeenpäin.. En muista laittaneeni itseä niin nopeasti juhlakuntoon!
Tickle Your Fancy
Posted at 20:35h, 29 OctoberVÄLIHUOMIO!! Vitsi miten ihania muistoja täällä! Mun ilta on yhtä hymyä kun lueskelen näitä!!! 🙂 Ihan mahtavaa!
Milla
Posted at 21:08h, 29 OctoberParhaan aamuni olen kokenut Amerikassa, Floridassa. Matka Floridaan ei sujunut lainkaan suunnitelmien mukaan. Ensin Helsingin lentokentällä myöhästyimme ensimmäiseltä lennolta, jolloin jo luulimme Floridan matkamme menevän pilalle. Monien keskusteluiden ja soittojen jälkeen saimme lennot Lontoon kautta New Yorkiin ja sieltä aina Floridaan. Isoisämme ole vastassa lentokentälle ja koko perhe oli aivan uupunut mutkille menneestä matkasta. Pääsimme kuitenkin lentokentältä Isoisäni asuntoon nukkumaan ja hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme innokkaana ja toiveita täynnä. Ja se oli vasta alkua, koska Floridan reissu se vasta huikea olikin!
helmika
Posted at 21:22h, 29 OctoberAamut ei todellakaan oo mun lemppari juttu. Voisin sanoa, että lähes joka aamu päässäni ääni huutaa “VIHAAN AAMUJA. MÄ NIIIIN VIHAAN NIITÄ” vihaan sitä herätyskellon ääntä. Vihaan pimeyttä. Vihaan herätä ekana ja vihaan jos muut on hereillä samaan aikaan 😀
Kuitenkin vietin viime talvena viikon ihan vaan kauniin Mallorcan auringon alla ja mä voin kertoo että rakastin jokaista aamua siellä! Rakastin sitä kun aamulla sai ekana levittää arskarasvat jalkoihin ja kävellä rannalle ihan superlyhyen matkan. Rakastin niitä ystävällisiä turisteja. Rakastin sitä meren tuoksua ja lintujen ääniä ja fiilistä. Aamulla hyvin aikaisin kävelin hymyni kanssa rannalle ja se oli vaan parasta. Se fiilis, kun sulla oli kiire nousta ylös, mutta vain sen takia että se oli parasta!
annjope
Posted at 21:31h, 29 OctoberParas(tai ainakin hauskin) aamuni tapahtui, kun kelloja siirrettiin kesäaikaan. Luulin, ettei kännykkäni tee sitä automaattisesti, joten siirsin kelloa tunnilla eteenpäin(yöllä kännykän kello olikin automaattisesti siirtynyt vielä yhdellä tunnilla eteenpäin).
Heräsin aamulla kännykän hälyyn klo 6(oikeasti kello oli kesäaikaa klo5 ja talviaikaa klo4). Olin harvinaisen väsynyt, tein aamutoimet ja poljin kouluun 10km. Ihmetytti vähän, miksi liikennettä ei ollut kovin paljoa.
Koululla todellisuus valkeni ja odottelin tovin, kunnes kiva siivoojatäti avasi oven. Koulun alkua sain odotella vielä tunnin, joten menin torkkumaan käytävän sohvalle puoleksi tunniksi. Kyllä nauratti kertoa kavereille, miksi oon niin hilpeällä(ja hiukan väsyneellä) tuulella.
Aina ei tarvitse tietää kellonaikaa, kunhan on hauskaa. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun rutiinit menee ihan vahingossa mullinmallin:D
Embo
Posted at 22:02h, 29 OctoberVuosia sitten olin ensimmäistä kertaa lapsuudenkodissani yötä muutettuani pari viikkoa aikaisemmin omilleni. En halunnut sitä kenellekään tunnistaa, mutta olin yksinäinen ja ikävissäni.
Aikaisin aamulla kuulin isän heräävän ja astelevan narisevan lautalattian poikki alakertaan aamukahvin keittoon. Tunnistin hänen askeleensa, tutut äänet hänen huuhdellessaan kahvipannua ja vesipisaroiden sihinä kuumalla levyllä.
Hiljalleen kahvin tuoksu hiipi yläkertaan ja seurasin sitä keittiöön. Ulko-ovi oli auki, tiesin isän istuvan pihakeinussa ja seurasin hänen askeleitaan aamukasteisella nurmikolla. Siellä isä oli kahden kahvikupin kanssa.
Oli niin turvallinen olo ettei tosikaan.Niin monta kertaa ennenkin olimme istuneet aamuisin hiljaa vieretysten, mutta juuri tuo aamu on arvokkaimpia muistojani. Vaikken enää asunutkaan kotona niin tuttu tapa oli ja on edelleen meidän juttu. En ollut enää ikävissäni, tiesin että kotiin voi aina tulla.
Voi mikä ikävä tuli isiä.. <3
mm
Posted at 22:15h, 29 OctoberParhaimpia aamuja on yleensä kiireettömät aamut kun saa heräillä rauhassa, syödä hyvän aamupalan ja juoda aamukahvin ilman kiirettä mihinkään 🙂
Yksi spessu aamu tuli mieleen: otimme kaverini kanssa pari kuukautta sitten äkkilähdön etelään. Ensimmäisenä aamuna herätyskello soi aikaisiin, vaikka edellisen päivän matkustus jne. painoivat vielä vähän päälle. Päätettiin kuitenkin nousta ylös ja mennä aamupalalle. Aamupalan jälkeen suunnattiin uima-altaalle, uimaan ja auringonpalvontaan. Ihana fiilis kun tiesi että kokonainen viikko kiireetöntä hengailua ja auringosta nauttimista. Ikävä lomalle!
Laura
Posted at 22:22h, 29 OctoberParas aamu oli ehdottomasti rankan koeviikon jälkeinen lauantai, kun sai nukkua pitkään ja nauttia aamupalan sänkyyn tuotuna. Ja se tunne kun tiesi, ettei koko päivänä tarvitsisi hyvittää sekuntiakaan koulujutuille. 🙂
Antsa
Posted at 22:33h, 29 OctoberTällä hetkellä ollaan munkin poikaystävän kanssa kaukosuhteessa. Nähään parin viikon välein, ja välimatkana on 400 kilometriä. Muutamia viikkoja sitten olin käymässä Stadissa, ja poikaystävä lähti illalla kavereidensa kanssa saunomaan tai jotain ja mä menin nukkumaan, olin niin väsyny pitkän viikon jälkeen. Ku aamulla heräsin niin siinä se oli se mun poikkis – vanhalta viinalta haisevana, kuorsaavana ja aika aamuisena. Kuulostaa typerältä, mut vitsi miten ihanaa, tällasta sen kuuluiski olla, mun kuuluiski herätä ton yhen vierestä tällasinakin aamuina! Sillon mä nousin ylös ja rupesin tekemään sille apinalle aamiasta, eikä nukuttanu enää yhtään. :))
Julie
Posted at 23:53h, 29 OctoberMun paras aamu pitkään aikaan oli pari viikkoa sitten kun olin päässy stressaavan viikon jälkeen aikasin nukkumaan ja tiesin et kaikki hommat on tehty ja saa viettää täysin vapaan päivän. Heräsin siihen, että maailman isoin unikekokoirani oli ryöminy mun jalkojen päälle enkä saanu peittoa hyvin! Vietettiin pitkä aamu koiran ja poikaystävän kanssa sängyssä makoillen ja olin nii helpottunu stressin loppumisesta ja onnellinen noista kahesta :).
wuuh
Posted at 00:01h, 30 OctoberOlin lomailemassa kotikotona ja menin joka ilta ennen 11 jo nukkumaan. Eräänä aamuna heräsin kahdeksalta tuoreiden sämpylöiden tuoksuun ja vietin pari tuntia mukavasti sämpylöitä syöden ja sarjoja katsellen. Kävin vielä lenkillä ja kello oli vasta 12! Loistavasta aamusta seurasi loistava päivä 🙂
Ellu
Posted at 00:32h, 30 OctoberKun herää aamulla teltasta, aivan liian aikaisin, on kuuma ja aurinko paistaa silmiin ja väsyttää, luulisi ettei aamu voi mitenkään olla loistava. Mutta jos tämä kaikki tapahtuu festareilla niin todellakin voi! Väsyttää, koska edellinen päivä on hypitty ja laulettu ääni käheäksi loistavilla keikoilla ja koska keikkojen lopuksi on juhlittu muun festariporukan kanssa ja aamuyön pikkutunneilla vielä parannettu maailmaa ja juteltu syvällisiä. Tämän kaiken jälkeen oli ihana herätä parin tunnin yöunien jälkeen, ryytyneenä/väsyneenä/likaisena mutta silti onnellisena ja tietoisena siitä että tuleva festaripäivä tulisi olemaan aivan yhtä loistava ellei jopa parempi kuin edellinen 🙂
viivi
Posted at 08:29h, 30 OctoberMä rakastan aamuja, ehdottomasti mun lemppari aika päivästä! Mut ekana tuli mieleen tää yks tietty aamu, kun parhaasta aamusta puhuttiin 🙂
Olin hakenu opiskelemaan ja mua jännitti ihan törkeesti että pääsenkö vai en. Olin odottanu sitä tulosten julkistamispäivää ku kuuta nousevaa, ja kävin edellisenä iltana jo ajoissa nukkumaan (tai ainaki yritin..) et aamu tulis nopeemmin. Heräilin sitte kuitenki koko aamun ihan naurettavan ajoissa (tyyliin neljältä ekan kerran) ja tsekkailin onkohan ne tulokset jo tulleet. Näin myös unta, et tulokset tuli ja olin jäänyt jollekkin 30. varasijalle. Lopulta sit nukahdin taas ties kuinka monennen kerran, ja yhtäkkiä heräsin tekstariin joka alkoi sanoilla “Onneksi olkoon…” voin kertoa että ei paljoa pidemmälle tarvinnu lukea sitä viestiä ku hymy oli jo mitä levein ja helpotus ihan valtava! Ihana herätys!:)
Laura
Posted at 08:33h, 30 OctoberParas aamu on tietenkin jouluaattona 😀 Vaikka saisi nukkua pitkään, niin nousen mielelläni ajoissa ja pistän telkkarista joulupukin kuuman linjan taustalle pyörimään. Aamupalaksi tietenkin joulupuuroa ja ei ole kiire mihinkään. Parempaa aamua ei ole ja se säilyttää ainutlaatuisuutensa olemalla vain kerran vuodessa 🙂
MinnaK
Posted at 09:57h, 30 OctoberOOh, paras aamu olisi tottakai herätä oman puolison vierestä. Ja molemmilla olisi vapaa päivä sekä täysin kalenterivapaa päivä. Istuttaisiin aamukahville, ja käytäisiin juoksemassa yhdessä kevyt lenkki. Saunan jälkeen voitaisiin katsella leffa omalta sohvalta, käpertyä vilttiin. Iltapäivän puolella ruokahalu on valtava ja mentäisiin toki lemppariraflaan syömään. Ruoan jälkeen pari huippuihanaa pariskuntaa tulisi meille pelaamaan lautapelejä :)) ja sillä olisi taattu RENTO, MUKAVA ja IKIMUISTOINEN päivä.
Kaisu
Posted at 09:59h, 30 OctoberParas aamu on ehdottomasti kerran vuodessa, ja se on tietenkin jouluaattoaamu!
On ihana herätä ilman herätystä kaikessa rauhassa puuron tuoksuun ja äitin pieneen mekastamiseen keittiössä.
Sängystä ylös nousun jälkeen puuron kanssa telkkarin ääreen ja joulupukinkuumalinja päälle, tätä ei voita mikään! 🙂
jutta
Posted at 11:03h, 30 OctoberMuistan hyvin aamun jolloin heräsin ennen kellon soittoa pirteänä aamuaurinkoo joka kurkki verhojen takaa, makoilin vielä hetken sängyssä ja suunnitelin päivän tekemisiä. No nousin ja puin lenkki kamat päälle,eikun musat korville ja ulos kesäiseen auringonpaisteeseen.Lenkin jälkeen sauna päälle, kahvin keitin porisemaan ja eikun suihkun kautta löylyihin. Löylyjen aikaan poikaystäväni oli valmistanut minulle aamupalan mikä onkaaan parempi tapa alottaa aamu, kunnon lenkki, sauna ja herkullinen aamupala 🙂
maikkim
Posted at 13:31h, 30 OctoberParhaat aamut on niitä, kun herää ilman herätyskelloa poikaystävän pusuihin, ilman kiirettä herätä <3
marine
Posted at 13:46h, 30 OctoberIkimuistoisin aamuni viime sunnuntailta. Meidän perheessä yleensä minä käytän koiran viionloppuaamuisin. Olin sunnuntaina menossa messuille töihin. Heärilin vähän ennen yhdeksää, koirakin malttoi siihen asti nukkua. Pyysin miestäni että voisiko hän käyttää koiran. Hän lupautui ilman sen ihmeempiä pyyntöjä käyttämään koiran, Siitä tuli tosi hyvä mieli kun sai hetkeksi jäädä sänkyyn pötköttelemään.
Meri.H
Posted at 14:42h, 30 OctoberParas aamu… Vaikeeta niitä on tullut tässä viimeaikoin niin monta, mutta vois kertoo siitä mistä nää parhaat aamut nykyäänkin johtuu: nykyisestä poikaystävästä ja entisestä ystävästä. Monta kuukautta tuskailin asian kanssa ja päätin sitten nukkumaan mennessäni, että aamulla aikaisin ennen kuin lähden töihin laitan viestiä kyseiselle henkilölle jossa “kerron tunteistani” ja toivon, että välit ei mene siinä hötäkässä:”D Aamulla kun vilkaisin puhelimen näyttöä, niin siinä oli ihana viesti kyseiseltä ihmiseltä, jossa hän kertoi, että ei pysty esittämään enää ystävääni, koska haluaisi niin paljon enemmän. Työpäivä meni yksin virnuillessa, ja selvyys asiaan tuli kun törmäsin häneen kadulla, oli muuten vaivaannuttavin hetki ikinä 😀 siitäpä tuli romaani, mutta en ole ollut niin onnellinen sitten sen jälkee kun äiti herätti minut puuhamaahan lähtöön kun olin 5 vuotias 🙂
Riikka
Posted at 16:02h, 30 OctoberParas aamu oli se, kun pääsin kesällä kuukauden tauon jälkeen salille.
Sairastuin kesällä ja jouduin sen vuoksi pitämään kuukauden taukoa treeneistä. Olin jo merkannut kalenteriin päivän, kun pääsen taas treenaamaan.
Kyseisenä aamuna heräsin kuudelta ja päätin keittää kaurapuuron aamupalaksi. Normaalisti en saa kaurapuuroa alas kuin pakottamalla, mutta tuona aamuna kuorrutin puuron vadelmilla ja hyvin maistui!
Puin ylleni uudet treenihousut, jotka olin ostanut sairastelun aikana ja lähdin kipittämään salille. Aurinko paistoi, ihmisiä ei näkynyt juuri missään.
Salilla ei ollut kuin yksi ihminen lisäkseni ja sain tehdä treenini rauhassa. Silmäkulmatkin siinä pääsi kostumaan, niin rakasta saleilu mulle on 🙂
Treenin jälkeen rentouduin vielä infrapunasaunassa ja kotimatkan kävelin leveä hymy kasvoilla.
K
Posted at 16:44h, 30 OctoberMoi taas. Pakko hieman masentaa tuon lampun kanssa. Itsellä on tuollainen ollut pari vuotta ja olin sen saadessani äärimmäisen innoissaan, että nyt on aamut helppoja. Ja niinhän ne olikin. Mutta piru vie, ainakin mun kroppa ja silmät tottui tuohon melko nopeasti ja aloin jatkaa taas niitä muutaman torkkukerran herätyksiä 😀
R
Posted at 17:13h, 30 OctoberOllaan poikaystävän kanssa sokerihiiriä ja aamu-unisia. Yhteisiä aamuja meillä ei paljon ole 3-vuorotyöni vuoksi. Parhain aamumuisto tällä hetkellä tulee mieleen kun heräsin eräs lauantaina, vapaapäivänä, 9 aikoihin, mies nukkui vielä, tein aamupalan miehelle sänkyyn, lauantaipullan kera
nemonen
Posted at 17:50h, 30 October” sinä aamuna en jäänyt sänkyyn” Kuusi vuotta sitten ostettiin puoliskon kanssa vanha rintamamiestalo. Koko päivä raahattiin muuttokamoja sisään, illalla lähinnä kaaduttiin sänkyyn. Nukuin kuin tukki, mutta kun aamun valo osui ikkunaan, heräsin intoa puhkuen. Pakko oli heti kierrellä ja tutkia nurkkia ja fiilistellä oman kodin tunnelmaa. Tavarat laatikoissa ja huonekalut osissa, kaupan valmisvoikkarit ja kuppi teetä ei ole koskaan maistunut niin hyvältä,tyhjän keittiön lattialla istuskellen tietenkin! Aamu oli täysin kiireetön ja laatikoiden purkaminenkin sai odottaa, tuntui vaan niin mahtavalta kävellä huoneita läpi ja suunnitella sisustusta 🙂