Sittenkin patikointityyppi 22 October, Oct 2018 - 07:01
Vanhempani ovat aina olleet kovia liikkumaan luonnossa. Suurimpaan osaa heidän reissuistaan liittyy patikoiminen ja hiihtäminen. Me hieman nuorempina siskoni kanssa aina kummasteltiin, että kuka oikeasti menee häämatkalleen Lappiin telttailemaan? Tai ravaa Itävallan Alpeilla vaeltamassa kun olisi mahdollisuus lähteä aurinkolomillekin löhöilemään?!
Kun oltiin pieniä, käytiin paljon retkeilemässä niin lähimetsissä kuin hieman kauempanakin vaellusreissuilla. Ennen kun jaksettiin itse kävellä tai hiihtää, joku muu teki sen meidän puolesta: milloin meidät istutettiin selkäreppuihin tai milloin vedettiin perässä pulkissa. Sen muistan, että evästaukoja oli tiheään, niiden avulla säilyi motivaatio pienimmilläkin.
Vaikka luontoreissuilla oli aina ihan mukavaa, en koskaan innostunut partiosta enkä omatoimisesti lähtenyt luontoon. Eräilykärpänen on purrut vasta vanhemmalla iällä. Luonnon rauha, tuoksu ja maisemat vetävät nykyään puoleensa.
Viikonloppuna tehtiin isän ja äidin kanssa päiväretki Haminan Kannusjärvelle. Pysähdyttiin laavulle paistamaan kasvisnakkeja ja kerättiin metsästä kaksi isoa muovipussillista suppilovahveroita. Iltapalalle kasatut lämpimät suppilovahveroleivät maistuivat taivaallisilta!
xx Sara
JJenna
Posted at 09:06h, 23 OctoberMoikka! Tää ei liity postaukseen, mutta ihan pakko jakaa tää! Sulla kun on näitä väärinkuultuja laulujen sanoja postauksia, tuli mieleen viinkoloppuna kaverin illanistujaisista biisi jota kuunneltiin ja saatiin viikon parhaat naurut 😀 Tää on varmaan jo vanha juttu, mutta itse kuulin tästä vasta nyt! Elikkä tää Rudimental – Not Giving In = nakkivene. Tämän tiedon jälkeen en kuule biisissä enää mitään muuta kun ton nakkiveneen 😀
saratickle
Posted at 10:07h, 23 OctoberHahaa mä oon kuullut ton myös joskus! 😀 Kuulostaa oikeesti aivan nakkiveneeltä!