Terveiset Filippiineiltä. Elossa ollaan, vaikkei ihan heti uskoisikaan. Kuolinsyyt olisivat todennäköisesti ultimaattinen väsymys tai liikenne. Rakastan matkustaa, mutta en itse matkustamista. Neljä lentoa veti mut aivan piippuun. Olin eilen turvonnut, äkäinen ja nälkäinen = erittäin hyvää seuraa. Matka Helsingistä Palawanin pääkaupunkiin Puerto Princesaan vei yhteensä 30h ja kyllä, olo oli sen mukainen. Oon vuorokauden ajan nukahdellut eri paikkoihin. Välillä kesken lauseen ja välillä heti istahduttuani johonkin.
Tänään lähdettiin aamukasilta bussilla Puerto Princesasta. Määränpäänä 180km pohjoisempana oleva pieni ja rauhallinen, 4000 asukkaan kylä nimeltä Port Barton. Aasiamoden päälle virittely kestää aina jonkin aikaa. En millään tahdo muistaa, että täällä aikatauluja ei yksinkertaisesti ole. Ja eihän meilläkään nyt kiire ole, lomallahan tässä ollaan, mutta kulkuneuvoissa istuminen alkaa kieltämättä kyllästyttämään 😀 1,5h bussissa istuessamme olimme edenneet 150m. Venasimme jotain tyyppiä ja kohta venasimme taas jotain toista tyyppiä.
Bussimatkasta tuli elämys kun viimeiset 20km viidakkotietä muuttui mudaksi ja kuravelliksi. Täyteen ahdattu bussi jäi jumiin aivan rotkon reunalle ja pääsin todistamaan edessä avautuvaa pudotusta suoraan omasta ikkunastani, PANIIKKI. Hengattiin tunnin verran viidakossa, kunnes kulkuneuvo lopulta saatiin liikkeelle.
Kliseistä ehkä, mutta kaikki tämä säätö ja matkustaminen oli sen arvoista. Päästiin iltapäivästä perille rauhalliseen kylään, saatiin ihana bungalowi meren rannalta ja lilluttiin linnunmaitoa muistuttavassa merivedessä. Kolme yötä överirelailua täällä ja sitten matka jatkuu. Tällä kertaa veneellä, bussiin en enää nouse 😀
T. Sara (kirjoitettu 2.12.2014)
Posted at 07:00h
in
Uncategorized
by Sara
