Yksi Sri Lankan reissun kohokohdista on ehdottomasti surffaus. Nyt siitä on vasta tullut oikeesti siistiä kun tätä alkaa jo vähän hallitsemaan. Aaltojen lukeminen ja seisomaan nouseminen on paljon iisimpää kuin ekana päivänä. Tuntuu, että reissun aikana on kehittynyt sairaasti!
Oon surffannu nyt muutaman päivän 7.2 laudalla, ja tykkään siitä tosi paljon. Kevyempi, ketterämpi ja helpommin ohjattava mitä aikaisemmat.
Ollaan oltu 5 yötä Sri Lankan eteläosassa Mirissassa. Täällä on upea ranta, mutta surffata siinä ei oikeastaan pysty. Ollaankin käyty aina tuk tukilla 15 minuutin päässä Weligamassa surffaamassa. Vesi on likaisempaa, mutta ranta on isompi ja aallot täydellisiä!

Tässä alkuviikon surffitunnelmia Weligamasta 🙂



Arvatkaa tallentuuko ne onnistumiset ikinä GoProlle?? 😀 Tää taitaa olla ainoa kuva, jossa oon ees vähän pystyssä eikä oo vesipisaroita linssissä.


 
 
T.Sara

Oltiin matkustettu pitkään ja kiivetty edellisenä yönä Adam’s Peakille. Nukuttuja minuutteja vuorokaudessa ehkä 50. Saavuttiin iltapäivällä vuoristojunalla Ellaan. Kylä on kuuluisa rikkaasta luonnostaan: vuoristoa, vesiputouksia ja jokapuolella vihreää.
Meidän pakukuski, herra viiksi, oli meitä vastassa juna-asemalla ja lupasi viedä meidät johonkin rauhalliseen majataloon. Noustiin melko korkealle, kunnes edessä odotti tämmöinen.


Koko talo oli käytössämme ja henkilökunta vastasi illallisesta ja aamupaloista. Tää majoitus on kallein tähän mennessä, ruokien kanssa yö oli 2000 rupiaa henkilöltä, euroissa n. 12.
Kuumaa vettä, puhdasta, raikasta, freesiä ruokaa. Tää oli juuri sitä mitä me kaivattiin.

Istuskeltiin illallisella pitkään ja ihasteltiin edessä avautuvaa vuoristoa. Mikä tässä paikassa oli hassua, oli se, että auringonlaskun jälkeen oli kylmä! Ilmasto yöllä oli kuin alkukesän yö Suomessa.



Seuraavana aamuna käytiin lenkillä. Tämmösiin maisemiin kun pääsisi aina juoksemaan, niin lupaisin käydä joka aamu!

 
 
T.Sara