Suoraan Adam’s Peakilta ajettiin läheiselle juna-asemalle. Matka jatkuisi vuoristojunalla 4h päässä olevaan kaupunkiin, Ellaan.
Maksettiin vajaa euro ja astuttiin kehuttuun maisemajunaan, joka kiertää vuorien halki maan keskiosassa. Söpö juna liikkuu hitaasti, jotta vuoristomaisemia ja teeplantaaseja ehtii rauhassa ihastella. Tää taitaakin olla ainoa kulkuväline, joka tässä maassa kulkee hitaasti 😀
Syötiin popparia ja mangoja, chillailtiin, levättiin ja nautittiin maisemista. Ihana meininki!

Näyttääkö kuvassa näkyvä ihminen siltä, että on koko viimeyön kiivennyt vuorelle, hikoillut, muttei käynyt suihkussa, nukkunut 10 min aamupalapöydässä, ja matkustanut kaksi vuorokautta. Vastaus: Kyllä näyttää.

T.Sara

Vuorattiin viime viikolla vani, hommattiin kuski ja lähdettiin tyttöjen kanssa vuoristoon pariksi päiväksi. Ensimmäinen etappi olisi Adam’s Peak, vuori, jolla Aatamin kerrotaan ottaneen ensiaskeleensa maankamaralla. Kyseinen vuori sijaitsee 2200m korkeudessa, 5200 rappusen päässä, ja sinne kiivetään usein katsomaan upeaa auringonnousua.

Vuorelle kiipeäminen kestää n. 4h, joten matkan juurelta tulisi alkaa yöllä klo 2, jotta ehtii perille ihastelemaan kuudelta nousevaa aurinkoa. Huipulla olisi kylmä, joten varauduttiin paksuin hupparein ja pipoin. Ei oikein tiedetty kuinka paljon jengiä tämmönen vuorelle nousu vetää näin torstaiöisin, mutta ihmisiä oli loppujen lopuksi yhteensä ehkä n. 100.
Myöhästyttiin alkuperäissuunnitelmasta (tottakai), ja päästiin kiipeämään vasta kolmelta. Rappusia oli noustava siis reippaasti, auringonnousua me ei nimittäin missattaisi!

Pysähdyttiin muutaman kerran juomaan ja ottamaan munkeilta vastaan rukousnauhoja ja taas jatkettiin. Saavuttiin huipulle 1h 45minuutissa eli luojan kiitos ei lähdetty aikaisemmin! Ylhäällä oli kyl-mä, auringonnousuun olisi 1h 30minuuttia ja jalat olivat hapoilla 😀

Tämä kärsimys + se tosiasia, että vuorelta olisi vielä laskeuduttava alaskin, olivat kyllä kaiken tän seuraavan arvoista

Niin UPEA!

Matka alaspäin oli ehkä väsyneille jaloille turmiollisempaa, mutta silmille sanoinkuvaamatonta. Upea luonto avautui vuorelta, ja aamuaurinkoinen maisema oli mieletön!

Kun aamuseitsemän aikaan päästiin alas, oli suht väsyny meininki 😀 Mentiin samantien vuoren juurelle aamupalalle ja nukahdin suoraan ruokapöytään.

Reissusta on viikko ja mun pohkeet siis edelleen jumissa!!
 
T.Sara

Surffauksen viehätys taitaa piillä juurikin siinä, että suomalaisena lajin harrastusmahdollisuudet ovat kovin rajalliset. Kerran vuodessa kun saa laudan käteen, ei siitä tee mieli päästää irti, vaikka suolainen vesi ja pesukonelennot alkavatkin ennenpitkää kyrsimään 😀

Vielä ei ole päästy niihin täydellisiin surffiaaltoihin surffaamaan, mutta eiköhän niitä vielä tule 🙂 Nämä kuvat ovat Sri Lankan Weligamalta, n. 1,5h skootteriajon (35km) päästä Hikaduwalta.

Arvatkaas muuten minkälaiset rajat mulla menee selässä…

 

T.Sara