Vauva-arjen kuulumisia – 3,5kk

 

Viikottaiset kuulumiset blogiin -suunnitelmani ei toteutunut raskausaikana ja jos se ei toteutunut raskausaikana niin voitte kuvitella toteutuuko se vauvavuotena, hah. Oon avannut blogin viimeksi  2kk sitten?! Mihin tämä aika oikein katoaa? Ja miksi aina kun suunnittelen kirjoittavani tänne osuu kohdalle vaikea ilta tai vauva kaipaa muuten vaan jatkuvaa viihdyttämistä? No täällä ollaan nyt.  Avasin läppärin ja alkoholittoman Happy Joen ja ravaan näköjään vauvan huoneessa rauhoittelemassa tyyppiä, koska tämä kirjoitusilta ei ole poikkeus. (Aina!) 4kk hulinat lähestyvät. Ei vielä käynnissä, mutta ensimerkkejä on jo ilmassa. Nukkumaanmeno on ottanut pientä takapakkia. Muutama ilta on nyt ollut sätkimistä, itkua ja kevyestä unesta havahtumista, joskin tämä ei ole yhtään mitään niihin ekaan kahteen kuukauteen verrattuna. Muistutan itseäni taas siitä, ettei tämä ole jatkuva tila vaan vaihe, joka okei todennäköisesti kyllä pahentuu vielä, mutta menee myös ohi 😀

 

 

Mitä meille kuuluu? Tosi hyvää. Tyyntä ennen myrskyä, sanoisin. Sellainen fiilis, että ihan kohta alkaa tapahtua hulinoista hampaisiin, mut just nyt on hyvä seesteinen kausi menossa. Arki on alkanut rullaamaan omalla painollaan ja päiviin on löytynyt rytmi, joka on tehnyt kaikesta selkeämpää ja helpompaa. Meidän päivät alkaa nykyisin klo 7-8 maissa. Vauva nukkuu omassa huoneessaan ja herättää meidät kuuden pintaan omilla hölinöillään. Hän juttelee pimeässä huoneessaan kaikenlaista. Tähän on ihana herätä, rakastan sitä ölinää! Haetaan hänet tässä vaiheessa meidän sänkyyn, jossa imetyksen jälkeen nukutaan vielä koko porukka helposti tunti tai kaksi (tai kolme ja puoli, niin kuin tänään).

Päiväunet rullailee yleensä 45 minuutin sykleissä. Ekoille 1-2 syklin päikkäreille hän käy yleensä 9-10 välillä. Seuraavaksi nukutaan puolilta päivin ja iltapäivällä vielä lisää niin, että viimeiset päikkärit loppuu n. klo 17 maissa. Iltapäivällä hän saattaa nukkua 4h putkeen tai sitten saman setin parissa osassa. Vauva nukkuu lyhyitä pätkiä kotona, mutta kaikki pidemmät päikkärit pitää nukkua käytännössä liikkuvissa vaunuissa. Vaunulenkkeilyä piisaa. Tavallaan haaveilen siitä, että vauva nukkuisi päivisin kotona ja mulla olisi useampi tunti käyttää omiin juttuihin, mutta kyllä tää ulkoilukin ihan mielekästä on (hyvällä säällä). Käpy kaipaa vielä aika paljon unta eikä pysy ihan hirveän pitkiä aikoja hereillä. Pieniä väsymyksen merkkejä tulee kytättyä automaattisesti ja pyritään reagoimaan niihin välittömästi, jotta vältytään huutoshowlta.

 

 

Illat menee valonnopeudella, koska vauva menee niin ajoissa nukkumaan. 18.30 yleensä kylvetetään ja klo 19 hänet laitetaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Meillä nukkumaanmenon aikaistaminen kahdeksasta seitsemään oli game changer. Iltaraivot loppuivat seinään. Nukkumaanmeno on ollut viime viikkoina ihanan vaivatonta, mutta nyt 4kk rajapyykin lähestyessä kitinä on lisääntynyt. Vauva heräilee öisin tyypillisesti 2-3,5h välein. Alkuillasta pitää yleensä käydä lastenhuoneessa lyhyen ajan sisään pari kertaa syöttämässä tai rauhoittelemassa, mutta siinäpä se. Vitsi mä nautin näistä illoista nykyään. Ihan hullua ajatella, että pari kuukautta sitten nukutettiin itkuista lasta helposti neljä tuntia, miten ihmeessä sitä jaksoi?!

Vauva on aina iltaisin tosi nälkäinen, hän selvästi tankkaa ravintoa yötä varten. Ollaan alettu syöttämään iltaisin korviketta yhdessä rintamaidon kanssa ja tämä yhdistelmä on toiminut meillä tosi hyvin. Hän on nukkunut sikeämmin ja pidempiä pätkiä etenkin yöunien alkupäästä. Yhdessä vaiheessa vauva oli pitkän pätkän ilman tuttipulloa, jonka seurauksena hän alkoi hylkimään sitä. Tää tarkoitti tietysti sitä, että minä olin ainoa, joka häntä pystyi ruokkimaan, ja siihen en halua enää ikinä palata. Nyt syötetään häntä vähintään kerran päivässä tuttipullolla, jottei sama käy uudelleen.

 

 

Tuttia meidän vauva ei vieläkään suostu syömään, mutta nyrkit on suussa ihan jatkuvasti. Kävin tällä viikolla ostamassa hänelle sellaisen kumisen purulelun, jota hän on alkanut arasti imuttelemaan. Oon huomannut, että ikenissä alahampaiden kohdalla on alkanut tuntumaan jo hampaita. Ne on ihan siinä ikenen pinnan lähettyvillä ja kolisevat jo purulelussa. Tunnen ne välillä myös imettäessä. En tosiaan tiennyt, että hampaat voi puhjeta jo tässä vaiheessa, mutta googlettelujen perusteella 4-7kk ne totta tosiaan ilmestyvät. Alkoi jännittämään, et millainenkohan yhdistelmä on hulinat ja hampaat, shit 😀

Käpy on löytänyt kätensä ja alkanut tarttua kiinni kaikkeen lähellä olevaan. Uusin juttu on äidin ja isän naaman tutkiminen. Hän taputtelee poskia ja tarraa kiinni huuliin ja nenään <3 Selältä vatsalleen kierähtäminen onnistuu jo pienellä avustuksella. Joudun muistuttamaan itseäni jatkuvasti siitä, että enää häntä ei voi noin vaan jättää sohvalle tai hoitopöydälle vahtimatta makoilemaan. Oon tosin kuullut, että jokainen vauva tulee väistämättä ensimmäisen vuoden aikana jossain vaiheessa tipahtamaan jostain. Sitä odotellessa 😀

 

 

Viikkoja rytmittää harrastukset: maanantaisin vauvauintia, tiistaisin babypilatesta (alkaa ensi viikolla!) ja perjantaisin mulla on omat salitreenit, joissa Käpy on aina mukana. Arkisin nähdään äitikavereita kävelyillä ja lounailla, joskus käydään työtapaamisissa tai -tapahtumissa. Arki on mielekästä kun jokaiselle päivälle on jotain ohjelmaa. Vaikeimpia on ne päivät kun vauvan kanssa ollaan sisällä kahdestaan koko päivä (myrskykelit, sairastelut jne). Silmäpussit on hyväksytty ja tietyn asteiseen väsymykseen on totuttu. Öiden kanssa ollaan toimittu monesti niin, että minä hoidan 00-06 välisen ajan ja Juuso taas heräämiset sen ulkopuolella.

Ollaan pyritty jakamaan kotona vastuualueita, jotta arki sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Mulla on vastuullani kodin siisteys ja miehellä taas ruokahuolto (ruokatilaukset ja ruoanlaitto). Mun ollessa vanhempainvapaalla, on vauvan hankinnat aina vaatteista välineisiin minun vastuullani. Vapaa-ajan osalta molemmilla on viikossa mahdollisuus varata yhteisestä kalenterista kaksi iltaa omiin harrastuksiin ja menoihin. Mä oon käyny mm. vesijuoksemassa, hieronnassa ja nähnyt ystäviä. Tää on ollu mulle ihan valtavan tärkeä ja koen, että vauva-arkea jaksaa ihan eri tavalla kun pääsee välillä tekemään omia mielekkäitä juttuja.

 

 

Me jouduttiin sairastelun vuoksi siirtämään nimiäisiä ja nyt vauvan ekoja juhlia olisi tarkoitus viettää parin viikon päästä. Tällä viikolla käytiin passikuvassa ja suunnitelmana olisi lähteä perheen ekalle reissulle kesäkuussa. Sit haaveilen kyllä myös, että päästäisiin Käpyn kanssa vierailemaan Vilman, Laurin ja Lunan luona Italiassa!

Me ollaan käyty kerran kuukaudessa aina muutaman yön reissulla perheen, sukulaisten ja ystävien luona Kotkassa. Mulle on ollu tärkeää, että läheiset näkee vauvan kehitystä ja vauva pääsee viettämään aikaa ja rakentamaan jo pienestä pitäen suhdetta läheisten tyyppien kanssa. Automatkat kaksistaan Kotkaan menee aika klassisesti niin, että kaupunkiajossa (etenkin valoihin pysähtyessä) hän huutaa niin kovaa kuin suinkin osaa, mutta motarilla simahtaa tyytyväisenä. Vauvan itku oli alkuun ihan tosi raastavaa, mutta nykyisin sitä jo kestää. Erityisesti esim just autossa kun lähistöllä ei ole muita kärsimässä metelistä ja kun tiedän ettei hänellä ole hätää, hän vaan vihaa olla hitaasti liikkuvassa/paikallaan olevassa autossa. Välillä kuunnellaan autossa hiustenkuivaajan huminaa Spotifysta. Ei meikäläisen ihan sitä suosikkigenreä autoilumusan osalta, mutta hän yleensä rauhoittuu siihen.

 

 

Vähän jännitti tänään tuo kellojen siirto, että mitenköhän vaikuttaa rytmiin. No ainakaan ekaan päivään ei kyllä yhtään millään lailla. Tyyppi nukkui meidän kanssa aamulla kymppiin ja simahti illalla tyytyväisenä vanhaan aikaan klo 18. Hyvä Käppänä!

Tajusin tänään et mulla on edessä enää kaksi kuukautta vanhempainvapaata?! Siis kuulostaa ihan tosi vähältä. Tehdään alkukesästä vaihto Juuson kanssa ja mun on tarkoitus palata töihin. Kesällä tosin aion viettää myös pidemmän loman ja tehdä muutenkin töitä mm. etänä mökiltä käsin, että sinänsä pehmeä lasku. Mut kaksi mokomaa kuukautta, se tulee menemään tosi nopeasti!

 

 

Kun alkuvaiheessa puhuin vauvan vatsakivuista ja vaikeista öistä, sanoi suunnilleen jokainen saman kokenut, että 3kk kohdalla helpottaa. Ja just niinhän siinä kävi. Meille iso apu oli myös osteopaatista, jossa käytiin 2,5kk kohdalla. Vauvan olemus rentoutui käsittelyn avulla silmissä, se oli ihan uskomatonta. Sen jälkeen alkoi helpottaa ihan huolella (tosin osteopaatin jälkeen pari päivää oli vaikeita, mut kuuluu asiaan). Ja kuten tuolla aiemmin mainitsin niin nukkumaanmenon aikaistaminen ja kunnon tankkaus yötä varten ovat olleet myös isossa roolissa. Enää ei nouse ahdistus kurkkuun iltojen lähestyessä. Nykyisin rauhalliset illat kotona on ihania hengähdyshetkiä 🙂

On ollut niin ihana seurata Käpyn kehitystä. Niin fyysistä kuin psyykkistä. Uusia taitoja ja kehitysaskelia karttuu viikko viikolta. Posket ovat pyöristyneet ja reisiin on tullut ihania söpöjä makkaroita, joita suukottelen päivittäin. Hän muuttuu silmissä ja alkaa muistuttamaan jatkuvasti enemmän minua vauvana(!). Kasvu on tasaisen rauhallista. Neuvolakäyrillä pyöritään -2 & -1,5 kohdilla, ihan kuten raskausaikanakin. Painoa hänellä taitaa olla tällä hetkellä vajaat kuusi kiloa ja pikkuhiljaa siirrytään koon 62 vaatteisiin! Tosin Käpy kyllä käyttää paljon isompiakin kokoja jo, koska äiti rakastaa pukea häntä oversized-vaatteisiin… Odotan jo, että pääsen pukemaan hänelle kaikkia megaihania kesähattuja!

 

 

 

xx Sara

Tags:
, ,
10 Comments
  • A K
    Posted at 21:42h, 27 March Reply

    Ihanan samaistuttava postaus, meillä samanikäinen vauva!

    • Sara
      Posted at 09:50h, 30 March Reply

      Voi miten kiva kuulla 🙂

  • Meb
    Posted at 12:19h, 28 March Reply

    On aina hauska huomata miten erilaisia ihmiset ovat. Mä uupuisin täysin jos joka päivä olis jotain menoa. Toki kotipäivät on välillä pitkiä ja yksinäisiä vauvan ja koiran kanssa. Huomasin että 3kk vauva oli tähän mennessä ns kaikkein helpoin. Sit alko päikkärit lyhentyä ja tuli tarve päästä koko ajan eteenpäin 😅
    Onko teillä itkuhälytin omassa makkarissa vai heräätkö hänen itkuun kun menet imettämään öisin? Oletko herkkäuninen ja miten päädyitte siihen että Käpy nukkuu omassa huoneessa?

    • Sara
      Posted at 09:58h, 30 March Reply

      Niin se vaan menee, jokainen perhe ja vauva on erilainen! 🙂 Meillä tietty tähän kotiahdistukseen liittyy tosiaan se, et vauva ei oikein nuku sisällä päivisin. Eli väsynyt ja kiukkuinen vauva + minä neljän seinän sisällä koko päivän, ei kiitos 😀 Tää 3-4kk on ollu niin ihanaa aikaa, jännityksellä odotan et mitä luvassa seuraavaksi, hah!

      Meillä ei oo itkuhälyttimiä, herätään vauvan itkuun öisin. Vauva nukkuu tossa toisella puolella makkarin seinää eli kuullaan hyvin! Aluksi päädyttiin siksi kun tyyppi piti öisin kaikkia ääniä, enkä saanut nukuttua. Musta on kiva rauhoittaa makkari meidän käyttöön ja vauva saa sitten nukkua rauhassa omassaan. Tää toimii meillä! Olipa sit perhepeti käytössä tai omat makkarit niin pääasia on aina se, et kaikki saa nukuttua!

  • A
    Posted at 12:36h, 28 March Reply

    Hei miten saitte tuttipullon taas kelpaamaan? Täällä kuukauden vanhempi vauva joka alussa sai kerran päivässä aina yhden aterian pumpattua maitoa tuttipullosta, sitten tuli pätkä ettei tuttipulloa annettu ja nyt eilen asioilla käviessäni ja miehen ollessa vauvan kanssa kotona paljastuikin että vauva hylkii nykyään pulloa eikä suostu sitä imemään. Vinkkejä voi siis heittää, tää mama tarvitsee välillä omaakin aikaa ilman että pitää stressata että kotona itketään nälkää kun äiti on hetken poissa. 😅

    • Sara
      Posted at 09:59h, 30 March Reply

      Muistaakseni se mikä jeesasi oli et vauva maksasi selällään sängyssä tai hoitopöydällä ja sit siinä syötettiin pullolla. Toi alkoi pikkuhiljaa toimia ja sit se helpottui!

  • Laura L
    Posted at 16:38h, 29 March Reply

    Meillä kk nuorempi vauveli ja niin samanlaisia kokemuksia. Meillä vauva ei myöskään suostu syömään enää pulloa. Heti pullon nähtyään alkaa huuto ja raivo. Miten teillä onnistui uudelleen totuttaminen pullon syöntiin?

    • Sara
      Posted at 10:02h, 30 March Reply

      Edelliselle tossa vastasinkin! Tuo selällään syöttäminen toimi asentona ainakin täällä! Sit meidän vauva on ainakin niin utelias, että mitä rauhallisempaa ja hämärämpää niin sitä parempi tuttipulloruokailuun. Joskus hänen on ollu vaikea keskittyä tuttipulloon jos on vaikka paljon kontrasteja syöttäjän paidassa 😀 Sit vaan tosiaan paljon toistoja!

  • Mari Maksimainen
    Posted at 14:51h, 01 April Reply

    Hei! Onnea perheenlisäyksestä🤗 Mistä tai minkä merkkiset ja malliset ovat nuo vaaleat leveät farkut jotka päälläsi näkyvät? Kiitos vastauksesta!

    • Sara
      Posted at 21:58h, 20 April Reply

      Moikka! Kiitos kovasti 🙂 Nää on KARVEn farkut, Carlingsista. Ikää tosin jo pari vuotta mut veikkaan et vähintään vastaavia löytyy. Ihanan pehmeät!

Post A Comment
Your comment will be visible after approval