Viihdytkö yksin? 01 September, Sep 2014 - 21:14

Yksin shoppaileminen, yksin koti-illanvietto ja yksin urheilu ovat terapeuttisia. Minulla on myös tapana uppoutua kirjoittamiseen/lukemiseen niin pahasti, etten kuule vaikka joku huutaisi vieressä. Olen asunut yksin ja vietän nykyäänkin paljon aikaa yksinäni. Pystyn siihen helposti, mutten pidä siitä. En pidä yksin olemisesta.
Jollain tavalla ihailen niitä ihmisiä, jotka lähtevät reissuun yksin. Omalla kohdallani se ei vaan toimisi, en viihtyisi. Tiedän, että haluan jakaa kokemukset ja kommellukset toisen ihmisen kanssa.
Äitini joskus antoi minulle haasteen mennä yksin elokuviin. En ole vieläkään toteuttanut.
Muutamat ystävistäni käyvät yksin baareissa. Toiset käyvät jopa tanssimassa yksin. Sanovat, että se on ihan hauskaa. Mun on aina ollut kauheen vaikea käsittää tätä. Voiko yksin olla hauskempaa kuin porukalla?

Yksin oleminen voi olla rentouttavaa tai rauhoittavaa ja erittäin mukavaakin, mutten koskaan kuvailisi sitä hauskaksi (ellen selaa vanhojavalokuvia tai päiväkirjoja). Saatan katsoa elokuvan, löhötä tunti tolkulla vaahtokylvyssä, lukea kirjaa koko päivän, syödä litran jätskiä suoraan pakkauksesta (nämä ovat myöserittäin terapeuttisia aina silloin tällöin), mutta minulla ei tulisi mieleenkään tehdä mitään erikoisempaa yksin. Esim lähteä lintsille yksin tai mennä hienoon ravintolaan illalliselle yksin, maistuisikohan ruokakaan edes niin hyvältä?
Pitäisikö huolestua, jos ei viihdy yksin itsensä kanssa?
Tavallaan on jopa vähän huolestuttavaa, etten osaa pitää hauskaa yksinäni. Olenhan omasta mielestänikin ihan mukava tyyppi?
Ihmiset ovat erilaisia ja minä en ole yksinäinen susi. Tarvitsen ympärilleni ihmisiä piste. Olen parhaimmillani silloin, kun seurassani on rakas ihminen/ihmisiä, joiden kanssa voi jutella hömppäjuttuja, keskustella vakavia tai olla vaan hiljaakin. Välillä pelkästään toisen läsnäolokin riittää.
Sanotaan, että parisuhteessa on tärkeää tehdä yksin välillä niitä juttuja, joista oikeasti pitää. Ymmärrän toki omat harrastukset yms, mutta eikö pariskunnat tee yhdessä sellaisia asioita, jotka eivät aina välttämättä ole molempien mieleen? Me käydään shoppailemassa ja katsotaan välillä putkeen Sinkkuelämiä kun taas toisinaan seurataan Champions Liigaa ja käydään hamppareilla. Intressit ovat pääosin samat, mutta molemmat kyllä joustelee tarpeen tullen. Kun toisella on mukavaa, tiedän, että myös minulla on. Ei se tekeminen, vaan se fiilis.
Olen itse melko joustava ihminen. Heittelen ilmoille toki vaihtoehtoja, mutta loppujen lopuksi ruokapaikaksi käy mikä tahansa, kuhan se sopii kaikille. Baarilla ei ole niin väliä, kuhan porukka on kasassa ja fiilis hyvä. Leffamakukin on laaja, kuhan ei mitään ihan jäätävää räiskintää, pääasia, että tunnelma on hyvä. Jos joku ehdottaa toiminnallista hyppelytreeniä juoksulenkin sijaan, niin käy!
Kaikki eivät ole välttämättä yhtä sopeutuvia. Ja veikkaan, että juuri se luonnostaan tuleva sopeutuminen on syy, miksi viihdyn ihmisten kanssa.
On tärkeätä viettää välillä aikaa yksin ihan vaan itsekseen, omien ajatusten kanssa, mutta se on välillä. En tarvitse sitä edes päivittäin, en edes viikoittain.
Musta oli äärettömän mielenkiintoista kuulla, miten te viihdytte itseksenne? 
 
T. Sara