Ystävä, joka ei koskaan tuntenut minua

Lukijan ja bloggaajan välinen suhde on suosittu puheenaihe blogimaailmassa. Omalla kohdallani tilanne on hassun sekava, sillä kuulun molempiin ryhmiin. Olen bloggaaja, mutta myös luen ja fanitan blogeja. 

Kun muutin Helsinkiin, en tuntenut täältä juuri ketään muita kuin kämppikseni (<3). Koska tein tuohon aikaan keikkatöitä freelancerina, kävin yksin salilla treenaamassa ja kirjoitin blogia yksin kotona, ei mulla ollut kunnon verkostoa, jossa olisin voinut tutustua uusiin ihmisiin. Toki minulla oli kämppikseni lisäksi ystäviä, joihin pidin kyllä yhteyttä, mutta he asuivat eri kaupungeissa. 

Vietin paljon aikaa yksin. Uusi kaupunki ja kaikki oli uutta. Tunsin itseni melko yksinäiseksi. Tuohon aikaan luin paljon blogeja. Tai olen mä aina lukenut ja luen paljon edelleen, mutta silloin kunnolla koukuttuneesti seurasin monien bloggaajien elämää. En ollut koskaan edes tavannut heitä, mutta halusin tietää mitä heille kuuluu, mitä he ovat tehneet tänään, mitä heillä oli päällä, kävivätkö hekin tänään treenaamassa tai kastuivatko hekin rankkasateessa. Olin koukussa blogeihin/bloggaajiin. He olivat kuin ystäviäni. Ihmistä en voinut sanoa tuntevani, mutta blogipersoonan kyllä. 

Koskaan en kommentoinut (?? huom aikaa jolloin olin superujo), seurailin vaan. Hymähtelin hauskoille teksteille ja kuville. Luin kommentit ja päivittelin itsekseni, jos joku oli kommentoinut jotain sopimatonta. Kävin välillä monta kertaa päivässä tsekkaamassa, josko olisi tullut uusi postaus. Selailin kymmeniä blogeja, mutta tosissani seurasin vaan muutamia. Ne olivat ikään kuin ne lähimmät ystäväni, ei voinut olla liikaa lemppariblogeja.

En tiedä olisinko halunnut edes tuntea heitä “oikeasti”, ehkä olisinkin. Pidin niin kovasti blogipersoonista, siitä millaisena kuvat ja tekstit saivat heidät näyttämään. Olisivatko he oikeasti ihmisinä myös samanlaisia?

Bloggajilta saatetaan vaatia paljon, mutta niin olen minäkin lukijana vaatinut. Mitäs tämä on kun kahteen päivään ei ole postattu tai missäs ne Kroatian matkan kuvat viipyvät? Monet tivaavat näistä kommenttiboksiinkin. Vaikka mä en koskaan kommenttia aiheesta kirjoittaisikaan, saattaa ajatus käydä mielessä. Ainakin omalla kohdallani koen tämmösen vaatimisen liittyvän puhtaasti välittämiseen. Haluan tietää miten voit ja mitä kuuluu! Välitän!

Musta on ihanaa saada meiliä ja kommentteja. Jotain konkreettista todistetta (Google Analyticsin lisäksi) siitä, että täällä ollaan. On ihanaa kun lukijat tulevat moikkaamaan, ja sitä tapahtuu suomalaisen kulttuurin huomioon ottaen yllättävänkin usein. Tosin huomaan myös joskus olevani vainoharhainen kun joku katsoo pitkään. Yleensä vaihtoehtoja on kaksi: hän arvuuttelee olenko Heli Kajo tai sitten tunnistaa mut blogista. Olen itsekin kertonut muutamille bloggaajille sopivassa tilanteessa lukevani heidän blogejaan, mutta myös syyllistynyt monesti siihen kaupungilla kyttäämiseen. Sen lisäksi, että haluan kiittää bloggaajaa kivasta blogista ja toivottaa tsemppiä jatkoon, mulla tulee jotenkin semmonen olo, että pakko tunnustautua lukijaksi. Se on vähän niinkun velvollisuus tai jotain. Että hei vaan, minä täällä tirkistelen sinun elämääsi ja tavallaan tunnen sinut. Tuleeko kellekkään muulle tämmönen fiilis lempibloggaajan nähdessään?

Onko teidän mielestänne bloggaaja-lukija -suhde enemmän “fani-julkkis”- vai ystäväsuhde? Entä voiko blogin kautta tuntea bloggaaajan?

Mä koen homman niin, että bloggaaja on tavallaan “työ/harrastusnimi”. Se on usein sitä aitoa sinua, raapaisu elämääsi ja se antaa lukijalle kuvan sinusta. Mielestäni blogin kautta ei voi tuntea bloggaavaa ihmistä, mutta bloggaajan voit.

Menestyneet bloggaajat ovat asia erikseen, mutta yleisesti en osaa jotenkin ajatella bloggaajaa julkkiksena, vaikka julkinen henkilö hän onkin. Bloggaajaan on helppo samastua, hän on tavallinen ihminen, ihan niinkun minäkin. Hän tekee tavallisia arkijuttuja, ihan niinkun minäkin. Hän pukeutuu niihin Zaran ja H&M:n vaatteisiin, ihan niinkun minäkin. Hän kertoo mitä on milloinkin puuhastellut ja hän saa sinut hymyilemään. Häneltä voi kysyä ja häneltä saa myös vastauksen. 

Yhä useammat bloggaajat ovat tulleet siihen tilanteeseen, että suoraan sanottuna elämä on mennyt blogin edelle, eikä aikaa tai ylipäätä innostusta bloggaamiseen enää ole samalla tavalla kuin ennen. Ja tässä tilanteessa blogin lopettaminen on enemmän kuin järkevää. Ymmärrän tämän paremmin kuin hyvin, olen itsekin joutunut muutamaan otteeseen tosissani pohtimaan blogikuvioita. Mutta toisaalta ymmärrän oman kokemukseni kautta lukijankin puolen.

Aikoinan koitti minullekin, lukijalle, se päivä, kun eräs lempparestani kirjoitti postauksen, jossa ilmoitti lopettavansa bloggaamisen. Järkytys. Puskista tuli. Tuin päätöstä, mutta olin myös huolissani ja vähän vihainenkin. Kuin pistäisi kaverisuhteemme poikki, kiitos vaan! Nyt en enää tietäisi mitä hänelle kuuluu. En saisi inspiraatiota asuihin tai vinkkejä nettishoppailuun. Kuka minut nyt potkisi lenkille? Blogista oli tullut minulle lähes pakkomielle, se oli osa elämääni ja nyt se vaan vietiin minulta kysymättä pois. Tunsin itseni taas vaativaksi, välittäväksi lukijaksi. Olin itsekäs. Arvostin päätöstä lopettaa blogi ja tottakai toivoin hänelle pelkkää hyvää, mutta miten minä selviäisin ilman blogia ja bloggaajaa. Onko edes madollista, että minulla oli ikävä bloggaajaa, jota en koskaan ollut edes tavannut?

Bloggaajalla oli kiva asuyhdistelmä, otin siitä vinkkejä omaan asuuni

Bloggaaja ilmoitti postauksessa, että terveisiä vaan täältä Miamista, tultiin lomailemaan. Hetkonen!! Miksei mitään oltu kerrottu etukäteen, enhän minä tätä tiennyt, ihan shokkitila iski 

Bloggaaja oli joutunut sairaalaan, meikä vollotti

Bloggaaja oli päässyt kouluun, hymyilin monta päivää

Bloggaaja oli käynyt lenkillä metsässä. Minä lähdin myös juoksemaan pururadalle

Bloggaaja oli ostanut uutta jäätelöä, nappasin saman jäden kauppakoriin

Näin unta bloggaajasta

Bloggaajalla ilmoitti yhtäkkiä poikaystävästä, miksei hän kertonut tästä tyypistä mitään aiemmin!?

 

…Bloggaaja oli ystävä, joka ei koskaan tuntenut minua

 

kuvat: weheartit.com

 

Minkälaisia ajatuksia teillä on bloggaajan ja lukijan suhteesta?

Onko kukaan koukuttunut blogiin/bloggaajaan ja kokenut samanlaista “yksipuolista ystäväsuhdetta” niin kuin minä?

 

T.Sara

Tags:
66 Comments
  • miesiemyö
    Posted at 23:37h, 20 June

    Moikka Sara!
    Pakko oli kirjoittaa tähän postaukseen kommentti. Olen seurannut blogiasi ja samalla elämäsi kulkua jo Labels or Love -ajoilta, eli jo vuosia. 🙂 Vaikkakin vuosia on kertynyt, en ole koskaan kummemmin kommentoinut kirjoituksiasi tai kuviasi. Vaikka en ole kommentoinut, ole myötäelänyt blogin ilot ja surut. Elin täysillä mukana tässä omena -haasteessa, johon osallistuin jopa itsekin. Olisin niin halunnut nähdä sinut jonkin lukijan kanssa New Yorkissa!
    Vaikka olen ollut tämmöinen “hiljainen seuraaja”, on sinusta muodostunut vuosien aikana minulle ystävä, joka ei tunne minua! Olen saanut blogistasi innostusta urheiluun sekä pukeutumiseen ja sinusta on muodostunut minulle pienenlainen “roolimalli”. 🙂 Annat blogin kautta niin aidon ja inhimillisen kuvan itsestäsi, mitä monet muut bloggaajat eivät tee! Erään ystäväni kanssa saatamme joskus puhua sinusta kuin henkilöstä, jonka me molemmat tuntisimme täysin. “Kuulitko, että Tickle your fancy Sara oli siellä ja teki tätä”, joka ääneen sanottuna kuulostaa tietenkin todella huvittavalta. 😀
    On ollut ihanaa seurata Joensuun -aiheisia postauksia. Asun itse Joensuussa ja on ollut hauskaa huomata, että sinä olet käynyt samoilla lenkkipoluilla ja samoissa kahviloissa, jotka ovat minulle jo arkisia. Monesti olen oikein harmitellut, ettet ole tullut Joensuussa koskaan vastaan. 😀
    Kiitos sinulle Sara, että kirjoitat tätä blogia 🙂

  • SaanaK
    Posted at 00:18h, 21 June

    Loistopostaus! Labels or Love oli yksi ensimmäisistä blogeista, joita aloin seurata eli sä oot tavallaan kuulunu mun elämään jo vuosien ajan 😀 Ja oikeesti, jos kävelisit mua vastaan jossain niin varmasti moikkaisin vahingossa niinkuin ketä tahansa ystävää! Pelottavaa, mutta totta: lempibloggareista tulee älyttömän tärkeä osa omaaki arkea 🙂 Keep it up Sara, oot huippu!

  • Ekaa kertaa kommentoin minäkin
    Posted at 00:25h, 21 June

    Mä olen kolmevitonen. Sun täydellinen vastakohta varmaan ihmisenä – dramaattisesti ilmaistuna. En usko, että meillä on mitään yhteistä, MUTTA luen sun blogia silti. Kävin kerran Vilassa ja ostin sellaisen mustan villakangastakin, missä oli röyhelöä rinnassa ja hihoissa. Autoit oikean koon valinnassa ja sait mut kantamaan takkia ilolla. Ehkä mikään muu takki ei ikinä ole saanut niin paljon “sopii sulle” kehuja, kuin se, vaikkei ollut kummoinenkaan takki. Olit todella hyvä ja asiasi tunteva asiakaspalvelija. Jossain vaiheessa yhdistin sut tähän myyjään. Luen nykyään deepimpiä blogeja ja vain harvoin pinnallisia. Olen löytänyt uskomattoman hienoja ja syviä täysin anonyymejä blogeja… Muoti, lifestyle yms. blogit on menettäneet hohtonsa. Sua seuraan silti.

  • mooona
    Posted at 01:12h, 21 June

    Oot sä kyllä niin huippu mimmi! Ja nyt kun otit puheeksi niin pakkohan tässä on myöntää, että pidän sua tavallaan mun ystävänä tai ainakin kaverina.
    Tulin tänään just ajatelleeks tätä asiaa kun selailin sun instagram kuvia. Aloin näyttää sun kuvia äipälle ja kerroin susta sille kaiken mitä tiedän, ihan kun kenestä tahansa mun kaverista. (eniten naurettiin sille kaatuneelle pylväälle johon nojasit fillarin selässä..) Ja äiti sitten kysykin että oonko mä ollut sun kanssa tekemisissä kun puhun susta kun jostakin hyvästäkin kaverista. Ja siinä sitten tajusin et hei, Sarahan on mulle tärkeä vaikken sitä tunnekaan! Monesti on tehnyt mieli laittaa sulle meiliä ja kertoa miten iloseks mut saat ja kuinka iso osa mun elämää sun blogi on, mutta vielä en oo uskaltanu..
    Pakko kuitenkin vielä sanoa, että oot aivan ihana ihminen! Niin positiivinen ja ehkä vähän hullukin persoona, ja just sun kaltasia esimerkkejä me nuoremmat tarvitaan!
    Ihanaa juhannusta sulle ja tsemppiä jatkoon! <3 Ehkä mä vielä joku päivä uskaltaudun laittamaan sulle sitä meiliä!

  • veeraass
    Posted at 16:27h, 21 June

    Tosi hyvä ja ajatuksia herättävä teksti! Oot upea nainen!
    Minä en koskaan kommentoi blogeja, olen sellainen hiljainen lukija, mutta se sopii minulle. Miusta bloggaajan kanssa ei välttämättä tarvitse sitä vuorovaikutusta, sillä hän ei tosiaan ole minulle sen enempää ystävä, en tunne häntä. Mutta jokaista postausta odotetaan innolla, ehkä siitä pitäisi tulla kiittämään useammin, että te jaksatte tehdä työtänne!
    Oot inspiroiva ja kaunis ihminen, tuun sanomaan moi seuraavan kerran kun tuut Joensuussa taas käymään!:)

  • Kon-kis-ta-dori
    Posted at 17:53h, 21 June

    Oi, hyvä kirjoitus. Harvoin mäkään kommentoin vaikka usein sun postauksia luenkin. Arvostan bloggaajia, joiden teksteistä ja kuvista välittyy aidon elämän maku. Luen jopa muutamaa “tällaista jugurttia söin” blogia ihan vaan siksi, että mulle tulee hyvä fiilis niistä blogeista. Ja koska itsekin pyrin samaan aitouteen. On kyllä huvittavaa, kun bongaa “tuttuja” kaupungilla. Törmäsin suhun viime viikolla ja heti tsekkasin, että jahas, mitä päällä :p Mä olen tällä hetkellä portaalissa, jossa en näe kävijätilastoja. Alkuun ahdisti (“lukeex tätä kukaan?”) mutta sen jälkeen vain helpotti. Hitto ei sillä ole väliä 🙂 mä täällä kirjoittelen ja joku saattaa seurata. Joku saattaa tsiigata Kampin keskuksessa, että tutun näköinen tsubu. Ihmeellinen, ihana blogimaailma 🙂

  • L.E.
    Posted at 21:00h, 21 June

    Heippa! Mä luin aikoinaan blogiasi kun pidit sitä Jannin kanssa mutta sitten tuli tauko ja nykyään taas seuraan tätä päivittäin. Vaikka meidän tyylit ovatkin nykyään kovin erilaiset, (eli en välttämättä saa inspistä omaan pukeutumiseeni blogistasi kuten muista seuraamistani blogeista), sun blogia on vaan muuten niin inspiroivaa ja piristävää lukea, koska sä vaikutat ihan mielettömän hyvältä tyypiltä! Sun rento ja positiivinen asenne ja se, kuinka huumorintajuisesti suhtaudut kaikkeen mitä sun elämässä sattuu – se on suoraan sanottuna ihailtavaa! Harvoin kommentoin blogipostauksiin, mutta oli pakko tulla jakamaan nämä ajatukseni, koska mielestäni tämäkin postaus osoitti, kuinka hienosti ja aikuismaisesti uskallat puhua tällaisistakin asioista ja antaa itsestäsi inhimillisen kuvan. Jatka samaan malliin ja huippua kesää sulle! 🙂

  • miiamarakatti
    Posted at 16:54h, 22 June

    Moi!
    Mulla on sun blogin kanssa vähän samantapanen suhde ku tossa sun kirjotuksessa sulla ja sillä sun lempiblogilla 😀 Samaistun suhun tosi paljon erinäisissä asioissa, mutta sun treenaaminen on mulle se juttu miks tätä luen jatkuvasti. Oon tosi hoikka, ja ollu aina, ja vasta vuosi sitten 20-vuotiaana havahduin ja huomasin kauneusihanteeni muuttuneen; tähän mimmiin lihaksia ja äkkiä! Oon treenannu vuoden pelkkää lihaskuntoa, ja nyt keväällä tuli uus havahtuminen, meikä haluu lenkille! Nää kaikki havahtumiset on tullu jonkinmoisina inspiraatiopläjäyksinä sun blogista. Oot mun jonkinsorttinen esikuva mitä treenaamiseen tulee. Oon saanu huikeen motivaatiobuustin sun ennen-jälkeen-kuvista, mäki voin siis jonain päivänä olla noin lihaksikas kun sä oot nytte! Tää kuulostaa ehkä friikiltä, en tiiä, mut iteppä sanoit et susta on kiva et ihmiset tulee kertomaan tämmösiä asioita. Juoksemisessa on sama juttu, katon sun aikoja ja sun hienoja niken vaatteita (nikeen ei kyl mun ois ehkä tarvinnu niin kovasti rakastua, sulla on niin hienoja niken vaatteita että moro mun rahoille ku treenivaaterakkaus on iskeny) ja sit lähen itekki lenkille jos ei muuten oo inspiroinu. Jos törmään suhun jossain Helsingin lenkkipolulla vetäsen sun kanssa yläfemmat jou! Jos joskus on pulaa treeniseurasta tms ni nappaa mut mukaas salille ja kyykätään kilpaa!
    miiamarakatti@gmail.com
    Hauskaa juhannuksen jatkoa!

  • elovenaa
    Posted at 21:43h, 22 June

    Oot niin huippu tyyppi! oon just miettiny haluisinko/uskaltaisinko tutustua sinuun jos sellainen mahdollisuus tulisi…se olis hassua ainakin,mutta jos jossain sut joskus näen niin toivottavasti uskallan tulla moikkaamaan:-)tää postaus oli hyvä niin kuin kaikki muutkin!PS.en tiiä mistä se johtuu kun sun blogi ei kiinnostanut oikein mua pari vuotta sitten..siitäkö et oon vanhentunu tai sit sä oot parantanu:-D

  • Erika_
    Posted at 23:50h, 22 June

    Ensinnäkin pakko kehua miten tää on tosi mahtava teksti! 🙂 Toiseksikin täytyy tunnustaa, että sä olet ollut vuosia ja olet edelleen mun ystävä, joka ei tunne mua. Eikä valitettavasti varmaan koskaan tule tuntemaankaan, vaikka monesti vuosien varrella oon miettinytkin miten huippua olis tavata sut ja jopa tutustua suhun, ja siis nimenomaan suhun eikä vain Tickle your fancy-bloggaajaan. Koska vaikka en usko blogin kautta voivan tuntea ihmistä, uskon blogin kuitenkin kertovan ihmisestäkin luonnollisesti ja susta saa blogin perusteella ihan mielettömän hyvän vaikutelman; vaikutat positiiviselta, sydämelliseltä, aidolta, ihanalta ja hauskalta. Välillä oon pohtinut pitäiskö olla repäisevän rohkee ja kysyä suostutko tapaamaan lukijan vaikka kahvittelun merkeissä, mutta sitten oon aina kuitenkin ajatellut, että ehkä sä et halua sekoittaa työtä ja vapaa-aikaa tai että ehkä se kuulostais susta tungettelevalta ja pelottavalta ja kummalliselta ja ja ja miltä vielä 😀
    Ja kolmanneksi haluan tähän samaan syssyyn kiittää sua huikeesta blogista ja pyytää, että jatkat samaan malliin. Monta kertaa sun postaukset on naurattaneet, monta kertaa hymyilyttäneet ja joskus itkettäneetkin. Useita kertoja ne on antaneet ajattelemisen aihetta ja vielä useammin inspiraatiota liittyen urheiluun, terveellisiin elämäntapoihin ja mahtavaan elämänasenteeseen. Mun blogilistalta löytyy yli 70 blogia ja varmaan puolet niistä on sellaisia, että oikeasti tulee seurattua melko aktiivisesti ja aina viimeiseks luen sun uudet postaukset. Tiedätkös miksi? No koska ne vaan on niitä suurimpia lemppareita, joten haluan säästää parhaat palat loppuun! Sun blogi on siis mun ehdoton lempiblogi ja sitä se on ollut jo varmaan kolmisen vuotta.
    Aurinkoista kesää ja kaikkea hyvää sulle Sara <3

  • Annaklaudia
    Posted at 02:10h, 24 June

    Moi sara,
    (Tuntuu siltä kuin kirjoittaisin kirje-kaverille,niiku joskus sillon ihan pienenä mä ainakin kirjotin :D)
    Haluaisin vaan sanoa, että olet aivan ihana ja upea. Blogisi on myös nii positiivinen, rempseä, iloinen, aito ja tekisi mieli sanoa saramainen, (vaikken tunnekkaan sua oikeasti) Haluisin kyllä tuntea sut ihan oikeastikin! 🙂 (oma stalkkerimaisuus on näköjään jo aika paha, koska tavallaan tuntuu että tavallaan tunnen sut. Haha tää vois olla jonku stalkkeri-AA-kokouksen tunnustus, mut tässä se nyt tulee sara oon koukussa blogiisi ja stalkkaan sua instassa ja blogin kautta, oot vaan nii ihana!<3 😀 Voiei anteeksi jos pelästytin sut, ja sain sut miettimään 3 lisä-turvalukon hankkimista kotiisi, tarkoitin siis virtuaalista stalkkausta(blogi, ig), ja siihen se jääkin!
    Kun olin hieman painavampi luin blogiasi ja sain inspiraatiota,kun minulla oli syömishäiriö, yritin liikkua aina enemmän kuin sinä, nyt kun kaikki on hyvin, saan taas inspiraatiota ja uusia liikeideoita blogistasi. Aivan kuten sinäkin olet kasvanut vuosien varrella, minä olen kasvanut myös blogisi elämässäni mukana. Yhdistän tietyt blogisi vaiheet/asiat joihinkin oman elämän elämänvaiheisiin ja sitä kautta tämä blogi tuntuu vielä tärkeämmältä. Tuntuu, että minulla on pelkästään tähän tickle your fancy-sivulle vahva side, koska se on ollut niin monissa elämäntilanteissa mukana. Kun asuin ulkomailla, kun oli syömishäiriö tai huono päivä yms olit aina niin pirteä ja iloinen. En tiedä ymmärrätkö mitä tarkoitan, selitin hieman epäselvästi.
    Huh, kaikki teksti, jonka olen kirjoittanut on tullut suoraan sydämestä, ja itselläkin alkoi silmät tässä kostumaan, kun mietti oikeasti asioita, joita kirjoitti, heh.
    Kiitos vielä ihana, ja toivon sinulle todellakin kaikkea hyvää! 🙂 paljon haleja sinne sinulle, olet varsinainen positiivisuuden enkeli! 🙂
    Voisin kirjoittaa vielä jonkin verran tyylistäsi, mutta taidan tyytyä sanomaan I love it! <3
    Ja nahkahousut, aaah pure love!

  • missindependent
    Posted at 12:10h, 25 June

    oot vaan paras !! yksinäisinä iltoina parasta seuraa 🙂 <3

  • vanave
    Posted at 20:23h, 26 June

    Olen itse tämmönen hiljainen lukija, mutta nyt tarttee tulla kommentoimaan.
    Oon koukussa vain ja ainoastaan tähän blogiin. Mut koukutti sun aktiivinen elämäntapa ja ihanan positiivinen asenne.
    Eli kiitos kun jaksat laittaa mut hymyilemään ja toivottavasti näin käy jatkossakin!

  • Noorahuh
    Posted at 21:24h, 26 June

    En oo kovin kirjotustuulella tai et tekstii syntys ku itsestään mut ei se estä mua kommentoimasta 😀 luib tän postauksen heti ku se ilmesty ja nyt palasin siihe uudestaa! Sillo aattelin et no jaa ihanku olisit kirkpttanu sen vaa siks et saisit porukan kertomaa et sä oot niille se kaveri. No kuitenki se jäi mun mielee ja nyt oon kelannu tätä kauan, mut toi eka fiilis johtu vaa siitä et oot lulle se lempparibloggaaja ja ystävä joka ei tunne mua 🙂 eli tarkennuksena jotenki alitajuisesta heti alussa se fiilis tuli siitä että mä ite oisin kommentoinu samoin ku ne kaikki kehujat ja hehkuttajat! 🙂
    Tosta kaverisuhteesta vielä, koska et usko miten paljon toivoin sun voittoa silloin sinnr new Yorkiin ja että oisin ite päässy sinne sun kanssa ja oikeesti tutustunu!:)
    Nyt ku tarkemmin mietin ni oot mulle enemmän ehkä isosisko roolissa 🙂 tyylisi rohkeutta ihailen mutta en saa siitä inspiraatiota, koska en uskalla repästä ja luopua tutusta ja turvallisesta.. liikuntaa kuitenkin rakastan yli kaiken ja sun kirjotustyylille ja kommelluksille nauran usein jopa ääneen! Oon lukenu blogiadi monta vuotta, siitä asti ku ylipäätään kiinnostuin blogeista, vuotta en muista. . Kuitenkin monet muut blogit ovat pudonneet listalta, koska oon kasvanu ja kiinnostukset vaihtunu.. no eipä lopu sun blogin lukeminen, vielä hetkeen; oot paras! ! ? haha tuli tästä sittekki kunnon sepustus

  • rapuu
    Posted at 02:59h, 10 July

    mua niin häiritsee nyt ihana saraseni, kenestä bloggaajasta puhuit? haluisin kovasti tietää pleeease. se kertois jotain sinustakin enemmän, ehkä.

  • LittleLionLeslie
    Posted at 16:56h, 19 August

    Hey there! I’m from Nashville, TN and somehow found my way to your blog via pinterest. We’re built a lot alike (shorter, muscular, long blonde hair) and I find fashion inspiration from your pictures. Unfortunately, I can’t understand a word you’re saying, although I would love to. Google Chrome tries to translate as best it can but it still doesn’t help very much. (Case in point, tried to create an account to log onto the site and I’m afraid I couldn’t understand the security questions.)My husband and I spend a lot of time in the gym and so your workout posts are great to look at, too.
    Just thought I would reach out since this post is about the blog reader you don’t know! In case you want to reach out to me, email is LeslieEllenEiler@gmail.com.