10 asiaa, joista olen innoissani just nyt 11 March, Mar 2021 - 17:06
Tanssiminen. Mä oon jo pitkään puhunut, että kaipaisin vähän vaihtelua liikuntamuotoihin. Olisi ihana päästä johonkin ryhmätunneille tanssimaan. Nyt kun tilanne on tää mikä on, päädyin tilaamaan itselleni vuoden jäsenyyden Steezy tanssistudiolle (kiitos äärimmäisen tehokkaan IG-story markkinoinnin :D). Tässä on viikon verran tykitetty olkkarissa koreografioita aina hip hopista houseen. Homma ei todellakaan ole hallussa, mutta hauskaa tää on! Juusokin on innostunut ja tän viikon arki-illat on hujahtaneet tanssiessa.
Savityöt. Kun maalaaminen, piirtäminen ja neulominen alkaa kyllästyttää, on aika siirtyä seuraavaan, hah. Tilasin kolme kiloa itsekovettuvaa savea ja tarkoitus olisi tehdä viikonloppuna kukkaruukku. Oon niin hurjan innoissani! Tässä on pari päivää etsitty inspiraatiota ja helppoja ohjeita, saa nähdä mitä tästä tulee!
Uusi asiakkuus. Allekirjoitin eilen kohtalaisen pitkien neuvottelujen päätteeksi yhteistyösopparin. Se on paluu pr-hommiin vuoden tauon jälkeen! Oon ihan tosi innoissani, tää tulee olemaan vähän erilaista mitä oon tehnyt. Asiakkuus on Ruotsissa ja tulee työllistämään minua ihan kohtalaisesti. Onneksi mulla on Johanna apuna! Tosi kiitollinen fiilis siitä, että tällaisena aikana ylipäätään on töitä tarjolla.
Selviytyjät. Mun sydän pakahtuu kaikista ihanista viesteistä mitä oon teiltä saanu liittyen Selviytyjiin. On ollu ihan hullua palata noihin fiiliksiin. Kaikki tunteet mitä koettiin tuolla oli potenssiin 10 tavalliseen elämään verrattuna. Pettymykset ja onnistumiset tuntui varpaissa asti. Muistan ympärillä inisevät hyttyset, kaikkialle tarttuneen savun hajun ja sen jokapäiväisen jännityksen ennen kisoja. Jaksot on mullekin uusia, joten täällä jännitetään lauantai-iltaisin ihan samalla tavalla kuin muissakin kotikatsomoissa!
Häät. Jouduttiin luopumaan meidän häistä, ja se on painanut mieltä jonkun verran. Häitä oli tarkoitus juhlia 17.4 ja aika pitkään pidettiin vielä toivoa yllä pienimuotoisista kekkereistä. Nyt ei kuitenkaan ole juhlien aika. Ei edes niiden pienten. Paljon oon myös mietiskellyt sitä, että onko haave häistä kuinka todellinen. Mä oon aina kuvitellut haluavani häät, mutta nyt tarkemmin ajateltuna ehkei se ihan välttämätön juttu ole. Ehkä sitä pärjää ilmankin. Se, että häiden peruuntuminen on suunnilleen meidän suurin murhe kertoo siitä, miten onnekkaita me ollaan. Meillä on toisemme ja se on se tärkein juttu. Juhlitaan häitä sit joskus kun on turvallista, tai pidetään vaikka vaan jotkut hyvät bileet!
Parisuhde. Kun ollaan jatkuvasti yhdessä, muttei kuitenkaan läsnä. Missä menee työn, vapaa-ajan ja oman ajan rajat? Näitä ollaan pohdittu aika paljon viime viikkoina. Poikkeusolot ovat olleet haastavaa aikaa myös parisuhteelle. Etenkin kun ollaan molemmat aika meneviä ja tarvitaan omia juttuja yhteisten rinnalle. Kirjoitettiin kaikki arjen ja parisuhteen haasteet ja -toiveet ylös. Käytiin kaikki kohdat läpi ja keksittiin jokaiseen ratkaisut. Tuli heti tosi huojentunut olo.
Puhelimet pois. Edelliseen liittyen päätettiin tehdä rajoituksia puhelimen käyttöön. Ollaan molemmat tosi paljon puhelimella, myös silloin kun olisi tarkoitus viettää yhteistä aikaa. Puhelinta ei saa tuoda sänkyyn, eikä sitä saa katsoa enää klo 21 jälkeen. Puhelinta ei pidetä esillä esim pöydällä kun tehdään yhdessä jotain. Oli se sitten ruokailua tai sarjan katsomista. Jo viikon kokemuksella voin sanoa, että tää on ollut ihan mahtava päätös. Pari tuntia ilman puhelimen ruutua ennen nukkumaanmenoa on vaikuttanut mulla myös uneen.
Kevät. Aurinko, miten valtava vaikutus sillä on ihan kaikkeen. Koti on tällä hetkellä täynnä kukkia ja valoa, se on lohdullista.
Tv-sarjat. Ei normaalisti katsota juuri perinteistä TV:tä, mutta tällä hetkellä kulutetaan sitä ihan kohtuullisesti. Tähän aikaan vuodesta tv:ssä pyörii yleensä hyviä sarjoja! Seurataan Selviytyjien lisäksi Diiliä, Iholla-sarjaa, Masterchef VIP:ä ja Sohvaperunoita. Sit aloitettiin HBO:lta Succession.
Ajanhallinta. Oon alkanut pitää tarkemmin kirjaa työpäivien ajankäytöstä. Tarkoituksena olisi löytää mahdollisimman tehokas tapa työskennellä niin, että aikaa jää myös luovuudelle ja tauoille. Ja niin, ettei työpäivät mielellään venyisi yli kuuden. Päivä alkaa työtehtävien listauksilla, kirjaan ylös jopa pienetkin jutut. Teen aika-arviot ja tunnitan työpäivän. Tää on selkeyttänyt ja helpottanut ajankäyttöä ja toisaalta tuonut myös armollisuutta. Kaikkea ei pysty eikä tarvitse yhden päivän aikana tehdä.
kuvat: Johanna Rontu
xx Sara
rr
Posted at 17:40h, 11 MarchHei mun onkin pitänyt tiedustella sun fiiliksiä ja ajatuksia Selviytyjistä. Onkohan tästä mahdollisesti tulossa omaa postausta tai ootko pitäny instassa jotain q&a juttua siihen liittyen?
Mulle tuli viime viikolla mieleen sarjaa katsoessa että miten se yksipuolinen ruokavalio vaikutti sun vatsan toimintaan? Ymmärsin, että söitte pelkää ohraa, oliko se ok herkkävatsaiselle?
Toinen asia mitä oon miettiny on ollu kilpailun jälkeen sun suhtautuminen luontoon ja ylipäätään ympäristöasioihin? Muistan et somessa kerroit kuvausten jälkeen olleesi vähän ihmeissäsi maailman menoon, normalisoituiko tilanne kuinka pian kuvausten jälkeen vai tuliko pysyvämpiä muutoksia omaan ajatteluun?
Toivottavasti voisit kirjoitella ohjelmaan liittyvän postauksen, olisi kiva kuulla sun ajatuksia nyt kun ohjelma on Ruudussa, mutta itse kokemuksesta jo jonkin verran aikaa 🙂
Sara
Posted at 09:04h, 12 MarchMoi! Hitsi miten hyviä kysymyksiä, ja niin kiva kuulla, että sarja kiinnostaa! Mä pidän ig:ssä aina sunnuntaisin q&a:n liittyen ohjelmaan ja edelliseen jaksoon, nää löytyy highlightseista. Olis kyllä ihan fiksua kasata oma postaus blogiinkin! 🙂 Oon ollu ja tuun olemaan myös mukana ig-liveissä ja podcastissa jne.
Vatsa olin aluksi herkillä tosta ohrasta, mut sit kun keskittyi veden tankkaamiseen ja elimistö tottui niin tilanne rauhottui. Loppupeleissä vatsassa oli saarella tosi hyvä olo. Kun mitään prosessoitua ei päätynyt elimistöön niin klassiset turpoamisetkin vältettiin.
Arvostus luontoa kohtaan lisääntyi ihan selvästi. Ollaan vietetty enemmän aikaa luonnossa muutenkin ton kokemuksen jälkeen. Aloitettiin kiertämään kansallispuistoja jne! Ajattelin, et elämä muuttuis kokemuksen myötä radikaalistikin (rutiinit, puhelimen käyttö jne), mutta sit kun oot viikon pari takasin omassa arjessa, informaatiotulva ja korona ja tuttu arki kaikki puskee aaltona päälle, Ihan hirveen moni asia ei oo kyllä muuttunut sit kuitenkaan.
Mä lupaan kirjoittaa selviytyjistä vielä juttuja! 🙂
Veera
Posted at 20:10h, 11 MarchOn jopa vähän hassua, miten innoissani oon Selviytyjistä ja miten paljon ootan aina lauantai-iltaa. 😀 Ehkä se on osittain tää aika, kun ei oo juuri mitään menoja tai tapahtumia. Oot Selviytyjissä ihanan aidon olonen, tai no niin aidon kun siellä juonittelun keskellä voi olla. Toivon, että sun matka Selviytyjissä jatkuu pitkään! 🙂 Hyvää kevättä Sara! <3 Niin ja tää postaus oli ihana hyvän mielen postaus.
Sara
Posted at 09:05h, 12 Marchvoi miten ihana kuulla, kiitos tuhottoman paljon <3 ihanaa kevättä!
Mielikuvia
Posted at 06:51h, 12 MarchIhan huikee valo näissä kuvissa! 💫
Ja saa olla itsestään ylpeä, että jaksaa muokata toimintamalleja, vaikka poikkeusolot eivät varsinaisesti ruoki muutosvalmiutta (on erilainen mielen prosessi ideoida + synnyttää uutta, kuin sopeutua ja minimoida haittoja).
Sara
Posted at 09:05h, 12 Marchkiitos <3
Tiina
Posted at 08:27h, 12 MarchOlet myös oma suosikkini Selviytyjissä ja aiempiin yhtyen, odotan itsekin Selvitytyjät-postausta (mielellään pitkää sellaista :D) RR esitti mielestäni tuossa ylempänä hyviä kysymyksiä :). Häiden peruuntuminen/siirtyminen on kyllä ikävää ja vaikka sanoitkin, etteivät juhlat ole ehkä välttämätön asia, niin silti mielestäni häistä ei kannata luopua.. On ihan luvallista nauttia niistä ja onpahan jotain kivaa, mitä odottaa. 🙂 Tsemppiä myös uuteen yhteistyöprojektiin!
Sara
Posted at 09:16h, 12 Marchniin kiva! 🙂 Kiitos! Ja tossa sä oot kyllä ihan oikeassa. Koko hää-asiasta on vaan muodostunut tässä viimeisen puolen vuoden aikana semmonen taakka, että fiilikset ei ehkä tällä hetkellä oo ihan niin katossa niiden osalta. Kun haluis olla innoissaan, mut sit ei oo samaan aikaan olosuhteiden takia uskaltanut. Ja tällä hetkellä on semmonen fiilis, ettei halua/uskalla sitoutua edes vuoden päähän. Mut katotaan mitä tulee! Puku olis ainakin valmiina 😀
Ihanaa viikonloppua, kiitos kommentista!
Mmuksu
Posted at 08:43h, 12 MarchMä niin ihailen tota teiän tapaa hoitaa teidän parisuhdetta. Ainakin vaikuttaa siltä, että puhutte tosi paljon, etsitte ratkaisut pieniinkin ongelmakohtiin, eikä teillä oo mitään “omia” ongelmia vaan jaatte kaiken. Me kokeiltiin sitä sun julkaisemaa parisuhteen vuosihuoltoa ja saatiin aikaan kauhee tappelu. :’D
Noista häistä kommentoin sen verran, että hienoa, että peruitte. Ei olisi kiva juhlia, jos sitä ei saisi tehdä niinkuin haluaa. Olen itsekin miettinyt, haluanko välttämättä pitää häät. Lähinnä siitä syystä, kun ne maksaa niin pirusti ja en tiedä kestäisinkö sitä kaikkea suunnittelua, plus en tiedä, kuinka monta sukulaista kehtaisin olla kutsumatta sinne. 😀
MUTTA! Kun kaverini ns. karkasi naimisiin ulkomaille, niin kuvia katsellessa tuli semmoinen fiilis, että kyllä minä haluan sen onnen ja juhlan jakaa minulle tärkeiden ihmisten kanssa. Muidenkin kuin sen puolison.
Sara
Posted at 09:24h, 12 MarchVoi miten ihanasti sanottu! Musta tuntuu, et noita pieniä ongelmia on kerääntyny ihan hurjasti tässä koronavuoden aikana, varmaan ihan jokaiselle pariskunnalle. Koko tilanne on niin eri kun molemmat on jatkuvasti kotona. Mä yleensä tarviin tilaa ja etäisyyttä, jotta pystyn tarkastelemaan asioita, ja nyt kun se on (selviytyjät-reissua lukuunottamatta) jäänyt pois, niitä ongelmia on alkanut kertyä ja kasaantua. Eli voi kun voisin sanoa et me puhutaan jokaisesta jutusta ja selvitetään ne pienimmätkin haasteet heti, mut pikemminkin tehdään sitä harvemmin ja kaikki samalla kertaa perusteellisesti.
Tulee oikeesti tippa linssiin kun edes mietin, että pääsisin jakamaan ton onnen ja juhlan läheisten kanssa. Sitä on ihan kamala ikävä.
Ihanaa viikonloppua ja valoa kevääseen!
Heidi Halonen
Posted at 08:53h, 12 MarchIhania, tavallisia asioita.. nehän ne on ne arjen ja elämän juttu! Voin samaistua moneen noista.
Sara
Posted at 09:24h, 12 March<3
Saara
Posted at 11:00h, 13 MarchTäytyy sanoa tuohon pohdintaasi häistä että minusta tuntuu että se tulee kaikille jossain vaiheessa. Minäkin kyseenalaistin ehkä noin puoli vuotta ennen koko häät ja meinasin että karataan kahdestaan.
Voin kuitenkin kertoa että siitä tuli heittämällä elämäni paras päivä eikä vain pelkästään naimisiin menon takia. Kaikki rakkaat paikalla.. En osaa selittää mutta se oli kaiken sen arvoista ja vaikka häistä on vasta reilu pari vuotta, odotan että saisimme järjestää vastaavat juhlat ihan vaikka vain hääpäivän kunniaksi. Tiedän vaan jo etukäteen että eihän sinne samalla tavalla ihmiset ympäri suomea tule kun kyseessä ei ole enää häät. 😀 Tiivistettynä. Tehkää se! Sitten joskus, kun aika on parempi.
Hertta
Posted at 12:38h, 13 MarchEnpä muuten olisi alkanut katsomaan Selviytyjien tätä kautta varmaan lainkaan, jos sä et olis siellä 🙂 On sieltä nyt onneksi pompannut esiin muutama muukin helmi. Ja kiva postaus! Teki heti mieli alkaa listata omakin top10.
Pauliina
Posted at 12:48h, 13 MarchMoikka Sara! Tsemppiä hääsuruun. Mekin siirrettiin tältä kesältä häät jo toistamiseen vuodella eteenpäin (ensin niiden piti olla kesäkuussa 2020, sit 2021, nyt seurataan taas vuosi eteenpäin kesäkuulle 2022). Viime vuonna olin tosi suruissani häiden lykkääntymisestä (olihan niitä mietitty jo kihlajaisista 2018 saakka), mut tänä vuonna ei asiaa jaksanut juurikaan edes ajatella. Oon kyllä ehdottomasti sen kannalla, että häät ja kahden ihmisen sitoutuminen on niin ihana ja iloinen asia, että sitä kannattaa juhlia yhdessä perheen ja ystävien kanssa, kun tilanne sen taas turvallisesti sallii. Me ainakin aiotaan pitää ihan kreisit hääbileet, vaikka sit viimeistään 20 vuoden yhdessä olon jälkeen vuonna 2030 😀
Puputupina
Posted at 13:52h, 13 MarchMe mentiin eri syistä naimisiin salassa ennen virallista kosintaa jo ennen koronaa. Ja nyt häitä suunnittelevama – paras päätös ikinä! Häät juhlimista varten tottakai mutta se päätös sitoutua tehtiin toisillemme jo yli vuosi sitten ja koska kukaan ei sitä tiennyt, niin oltiin varmoja että tähän ei vaikuta mitkään prinsessaunelmat tai muiden mielipiteet tai sosiaalisen median painter. Häästressi ollut 0 – jos peruuntuu niin peruuntuu mut mekot voi pitää kaapissa ja tiloja vuokrata uudestaan, ketään ei kiinmosta miten “täydellinen” päivä on kunhan on kivaa. Ja tärkeintä – ollaan lupauduttu toisillemme aikoja sitten ja sen valossa semmonen turha häästressi kukista, mekoista ja valokuvista tuntuu niin oudolta.
Marleena
Posted at 00:38h, 16 MarchMeillä naimisiin meno tapahtui niin, että uudenvuoden aattona meidät vihittiin ystäväpariskunnan läsnäollessa maistraatissa ja ei kerrottu asiasta kenellekään muulle.
Illalla meillä oli vuoro pitää ystäväpiirille uudenvuoden pippalot, ja siinä yhteydessä vieraillemme paljastui (meillä oli hääasut yllä, eli tavallista parempaa, ei varsinaista hääpukua), että oltiin menty naimisiin.
Verraton ratkaisu ilman ylimääräistä häslinkiä, järjestelyä ja kustannuksia. Ihan yhtä hyvin on liitto pitänyt kuin muutenkin olisi.
Kyllä naimisiin menon on lähdettävä jostain muusta kuin halusta pitää bileet.