ÄLÄ KYSY MISTÄ UNELMOIN

Tänään aamukahvia hörppiessäni selasin blogeja ja törmäsin Vilma P:n tähän unelmien toteuttamista käsittelevään postaukseen. Inspiroiduin aiheesta valtavasti, unelmat ja niiden konkretisointi ovat nimittäin ihan vastikään löytäneet myös omaan elämääni.

Mitä ovat unelmat ja onko niitä pakko olla? Tämä aihe on jo klassikko meidän perheen ruokapöytäkeskusteluissa. Äiti toi unelmakartat minun ja siskoni elämään jo ihan nappuloina. Iso tyhjä pahvi, sakset, liimaa ja kasa lehtiä. Unelmakarttojen tekeminen oli aina valtavan kivaa, mutten vielä koskaan ole vienyt karttojani täysin konkretiaan. Unelmakarttani ovat olleet pikemminkin moodboardeja, täynnä kauniita ruoka- ja luontokuvia sekä upeita koteja. Ehkä siksi niiden tekeminen olikin ollut niin kivaa. Ei lupauksia, ei vastuuta, ei epäonnistumisen pelkoa. Kauniita kuvia vaan.

Sanotaan, että unelmia pitää olla ja niiden eteen on tehtävä työtä, mutta entä ihminen, jolla ei ole koskaan ollut selvää suuntaa elämässään eikä tietoa siitä, mitä hän tulee tekemään työkseen? Mistä voi tietää mitä ne unelmat ovat, jos ei tiedä mistä unelmoi?

Unelma on aina kuulostanut sanana todella kaukaiselta. Nään minut ja unelman aikajanalla. Minä siinä heti vasemmassa reunassa ja unelma jossain pitkällä oikealla. Unelmalla ei ole edes selvää nimeä, eikä aikajanalla vuosilukuja, kuukausista puhumattakaan. Unelmat ovat olleet niitä kaukaisia haaveita, jotka tapahtuvat jos ovat tapahtuakseen.

Käsitys unelmista on alkanut muuttua vasta vuoden sisällä. Oivalsin, että minun on turha puhua unelmista, en hahmota koko sanaa. Omalla kohdallani huomattavasti helpompaa ajatella unelma=tavoite. Koko asiasta tulee realistisempaa kun pyrin saavuttamaan pikku-unelmiani eli tavoitteita.

Viime syksynä TFW:n Cocovihaasteen alussa jokaisen piti kirjata paperille ylös omat konkreettiset tavoitteensa ja keinot niiden saavuttamiseen. Perässä luki päivämäärä, se oli kahden kuukauden päässä. Tuntui tyhmältä. Jopa ahdistavalta. En olisi kirjoittanut, ellei olisi ollut pakko. Samalla tajusin, etten vielä koskaan ole kirjoittanut tavoitteitani paperille. Tavoitteet ovat aina olleet päänsisällä ja niitä on yhdistänyt yksi asia: epäkonkreettisuus. Mikäli tavotteissa on onnistuttu se on ollut ihan kiva, mikäli ei, se ei ole juuri haitannut, eihän se ollut mikään oikea tavoite edes.

Konkreettisten tavotteiden paperille kirjoittaminen on pelottavaa. On huomattavasti turvallisempaa unelmoida kaukaisista asioista, kuin kirjoittaa ne ylös, ja vieläpä päivämäärän kanssa. Niin pieni asia kuin ylöskirjaaminen sinetöi koko asian. Se on siinä nyt, sanottu ääneen ja päätetty. Jos aiemmin ajattelin pääni sisällä, että tavoitteeni on ensi kesänä saada 15 leukaa, niin nyt tuo ajatus on paperilla, jossa lukee 1.6. 15 leukaa, joiden eteen harjoittelen maksimivetoja 4 x viikossa. Vaihtoehtoja on tasan kaksi: epäonnistua tai onnistua. Jäkimmäisen eteen on tehtävä töitä. Ei välimuotoja, eikä villalla painamista.

On huomattavasti helpompaa hahmottaa mitä vuodessa/koko elämässä on saavuttanut, kun unelmat/tavoitteet onnistumisineen ovat ylhäällä. Kaikkien perässä ei tosiaankaan tarvitse olla etukäteen päätettyä päivämäärää, mutta sen saavuttamisen jälkeen päivämäärä kannattaa lisätä. Näin unelmasta tulee totta, yksi onnistuminen lisää 🙂

coat Monki* / knit Zara / skirt H&M / shoes Vans* / bag Cos (*=gifted)

Pictures: Kaisa/Si Moda

Tavoitteet kohti unelmaa:

1. Kirjoita selkeä, realistinen tavoite ylös.

2. Kirjoita perään konkreettisia keinoja tavoitteen saavuttamiseen.

3. Mikäli mahdollista, aseta päivämäärä, jolloin tavoite saavutetaan.

 
Tämän aamun asukuvat saivat nyt vähän erilaisen tekstin ympärilleen. Ihanaa viikkoa ja maanantaipäivää kaikille! Unelmoikaa, konkreettisesti! 🙂
 
Blogi muuttaa 14.4. Lilyyn, osoitteseen  http://www.lily.fi/blogit/tickle-your-fancy
The blog is moving 14.4., the new address is http://www.lily.fi/blogit/tickle-your-fancy
 
T. Sara

11 Comments
  • jaels
    Posted at 10:58h, 23 March

    Mä kans eilen inspiroiduin (ja bloggasin myös) tästä Vilman postauksesta. Tänä aamuna sit yritin kirjottaa niitä unelmia paperille, ja siis huh ku on vaikeeta! Ne on melkein pelottavia kun on mustaa valkoisella, vaikea näköjään edes itselle myöntää mistä haaveilee! Päivämääriä en osannu vielä laittaa, mutta kyllä mä taidan nyt nekin siihen listaan lisätä 🙂

    • Tickle Your Fancy
      Posted at 11:05h, 23 March

      Sanos muuta! Ei tosiaankaan ole helppoa myöntää mistä unelmoi. Itseäni päivämäärät helpottaa. Mikäli ne on tavoitettavissa olevia konkreettisia unelmia, jotka ovat sinusta itsestäsi riippuvaisia, ei muuta kuin päivämäärää perään!

  • Tiia
    Posted at 13:05h, 23 March

    Rakastan sun blogia, kun kirjotat aina niin hyvin ja kuvatki on ihania! 🙂

  • Milsu
    Posted at 13:13h, 23 March

    Moikka! Pakko kysyä että onko vansit mukavat jalassa? Pitäs töihin löytää mukavat mutta samalla mageet (vaatekaupassa kun työskentelen) kengät. Tällä hetkellä conssit taitaa olla eniten käytetyt mutta kun on koko viikonlopun töissä ja on jalan koko ajan ni alkaa pikku hiljaa tuntumaan! Vansilla kun on tosi makeita slip oneja (kuten sun) niin houkuttelis kauheesti ostamaan, mutta kun kokemusta ei kengistä ole niin olis kiva kuulla sun mielipide asiaan! Kiitos jo etukäteen ja mahtavaa viikon alkua sulle! 🙂

    • Tickle Your Fancy
      Posted at 13:26h, 23 March

      Pakko hehkuttaa, että näiden slipareiden pohjien suunnitteluun on selkeesti keskitytty tovi jo toinenkin. Ihanan pehmeät nimittäin jalassa! Kaikki Vansin mallit eivät toimi mun jalassa, mutta nämä ehdottomasti toimivat! 🙂
      Ihanaa viikkoa!

  • Anni
    Posted at 13:48h, 23 March

    Samaistun suhun niin! oon aina miettinyt miten niiden tavoitteiden/unelmien saavuttaminen on niin vaikeeta. Melkein nolottaa sanoa etten juuri koskaan ole saavuttanut tavoitteitani.. :’D Ehkä se on just siinä että ne on täällä pään sisällä. Toisaalta jokut tavotteet voi olla niin itsestäänselviä ettei niitä huomaa saavuttaneensa, se vähän lohduttaa..
    Kiitos näistä ajatuksista.

    • Tickle Your Fancy
      Posted at 14:15h, 23 March

      I feel you, sama fiilis itsellänikin! Kun joku kysyy, mitä olen saavuttanut elämässäni, on ensimmäinen ajatus, että empä juuri mitään.
      Mä sanoisin, että kyse on nimenomaan siitä, etten ole kirjoittanut niitä konkreettisesti ylös. Tavoitteita voivat olla niin lukiosta pääseminen, 10 km:n lenkin juokseminen, uusi työ, illallisen kokkaaminen ystäville kuin uuteen tietokoneeseen säästäminen ja sen ostaminenkin. Helposti vain ajaudutaan tiettyihin tavotteisiin ja unelmiin, jolloin ei oikeastaan huomata niiden saavuttamista, eikä näin osata iloita niistä. Näin minulle on ainakin käynyt! 🙂
      Ihanaa viikkoa!

  • Janette
    Posted at 18:22h, 23 March

    Unelmien ylös kirjoittaminen tuntuu todella pelottavalta ja vaikealta. Se, että tavoitteet on ajatuksen tasolla ei auta niiden toteuttamisessa. Pitäisi rohkaista ittensä ja kirjata omat tavoitteet ylös, elää päivä kerrallaan kohti tavoitetta. Ehkä mä tämän postauksen jälkeen rohkaistun ja kirjotan unelmat ylös. Kiitos Sara, oot paras! ?

  • MinxyWays
    Posted at 23:05h, 26 March

    musta tää taas heijastaa paljon nykyistä suorituskeskeisyyttä: näin tekemällä koko elämästä tulee suorite, yksi iso to do-lista. epäonnistuuko, jos alkaa tavoitella muita asioita? mikä tärkeämpää: jos huomaa että HALUAA tavoitellakin muita asioita, että arvot ovat yhtäkkiä muuttuneet, jos eksyy elämän sivupoluille? kuinka monta asiaa saattaa missata, jos tukka putkella ja laput silmillä painaa yhtä päivämäärää kohti? pysähtyykö siinä ikinä miettimään, miksi ja mistä syistä näihin tavoitteisiin niin pyrkii? tälläsen listan kanssa sun on oikeasti mahdollisuus epäonnistua elämässäsi – mikä sinänsä on aika absurdi käsite. mulle ei kerta kaikkiaan toimis, tuntuu ahdistavalta ajatukselta :—-D

    • kata
      Posted at 12:49h, 31 March

      Hirmu hyvää ajatuksenjuoksua minxyways!
      Huomionarvoisia pointteja.
      Mullakin tuli mieleen nykymaailman suorityskeskeisyys.
      Kaikissa asioissa on puolensa.