Saatiin äidiltä aivan ihana kortti, jossa oli kymmenen erinomaisen loistavaa ohjetta elämään! Näitä noudattamalla ei pitäisi olla mitään ongelmaa!

Jo heti ensimmäinen kohta sai mut naureskelemaan. Jokainen varmasti tunnistaa salilta the “eturivin zumbaajat”. Muistan kun kävin jumpissa, mullakin oli ns vakkaripaikka. Ei koskaan keskelle, aina jompaan kumpaan reunaan ja suht edessä. Tää saattoi kyllä johtua niistä sivupeileistä, josta vastikää blogissakin puhuttiinkin, mutta silti. Koska oon aina viimetingassa/myöhässä, nää kolot ei ollu aina vapaina, joten jouduin muualle. Mutta hitto jos jouduin takariviin tai aivan keskelle eteen!
Naamat alkoivat tulla tutuiksi tietyillä tunneilla, ja kaikilla alkoi olemaan suunnilleen ne omat vakkaripaikkansa. Polkkatukkainen nainen oli aina edessä vasemmalla ja yksi tyyppi aina pelkissä urheilurintsikoissa, edessä keskellä. Takarivissä päivysti tuttu kolmikko. Omistautuneimmat paikanvaraajathan menivät heti rakennukseen saapuessaan ja kortin leimattuaan ensimmäiseksi jumppasaliin kantamaan steppilautansa mestoilleen. Takit päällä kasattiin painoja valmiiksi the vakkaripaikalle, ennen kun vasta mentiin pukuhuoneeseen vaihtamaan kamoja.
Tätä kun tarkemmin ajattelee, niin onhan tää nyt aika huvittavaa 😀 Mutta huvittavuus loppuu siihen kun tunnille tulee joku uusi. Ja taivas varjele, hän on tullut etuajassa ja voitteko kuvitella, siis röyhkeästi ottanut jonkun toisen paikan?!? Kovimmat “eturivin zumbaajat”, jotka kokevat vääryyttä paikan viennistä a) väläyttävät ensin jumppasaliin saapuessaan jäätävän “etsä tajuu että tää on MUN paikka” -mulkaisun, jonka jälkeen b) tunkevat steppilautansa siihen aivan iholle, siis no tietysti. Mä oon muutaman kerran seurannu tämmöstä tilannetta ja naureskellut salaa. Voi uusi tulokas parkaa!
Oon myös muutaman kerran ollut pahamaineisessa paikanvarastajan asemassa. Ainakin näin oon lyhyellä matikallani päätellyt, sillä lauta on lyöty miltei kiinni omaani, vaikka salissa olisi vielä tilaa. Vaikka hetkellä on ärsyttänytkin, olen nyt kortin luettuani antanut anteeksi! 😀
Näinhän se on. Draamalta ei siis vältytä ryhmäliikuntatunneillakaan. Mutta hätä ei ole tämännäköinen, minulla on nimittäin kullanarvoinen ehdotus! Liikuntakeskukset hoi, saa käyttää, mut ei oo pakko jne. Pistetään siis ajanvaraukseen sama meininki kun leffateattereihin: jumppatunneille paikkojen varaus, siis ihan konkreettisesti. Tämä on helppoa, jaetaan se zumbasali esim 25 osaan (osat voivat olla myös erikokoisia ja näin ollen erihintaisia!). Paikkavaraus tehdään netissä tai vastaanottotiskillä varausnäytöllä. Ja vakkaripaikkoja, niitä on tarjolla aina kuukaudeksi kerrallaan. Nämä vakituiset paikkakausikortit, jotka myös vakkari kausareina tunnetaan (okei nyt lähti käsistä), tietysti maksavat taas vähän ekstraa. Kaikki ovat tyytyväisiä! Kukaan ei saa vihoja niskaan, uudet säästyvät henkiseltä ja ehkä jossain tilanteissa jopa fyysiseltä väkivallalta ja ei muuta kun zumbaamaan!
 
T.Sara

Sain joku aika sitten postaustoiveen, jossa pyydettiin kotitreenivideoita. Viime videoista onkin aikaa, joten tuumasta toimeen! Treenaan aika harvoin kotona, sillä kuntosalini sijaitsee meidän taloyhtiössä. Kaikki toiminnalliset treenitkin teen lähes poikkeuksetta siellä, mutta tämä ei tarkoita, etteikö noita treenejä voisi vetää myös kotona.

Oon tällä hetkellä toisessa kaupungissa, kaukana kuntosalistani, ja koska lenkkipolulla on jo käyty, halusin jotain muuta. Kasasin aamulla kotitreenin, joka osoittautuikin hmm aika rankaksi.

Plussat: Todella tehokas, nopeasti ohi ja sarjojen + toistojen avulla muokattavissa itselleen sopivaksi.

Miinukset: teki mieli luovuttaa aika monta kertaa 😀 Tää on sama joka kotitreenissä, tuskastun helposti. Oon tullu siihen tulokseen, että ympäristö on jotenkin niin epätreenimäinen, joten treenin idea vaikuttaa tosi helpolta ja mummomaiselta: “eihän tää nyt mitään treeniä oo, mitäs nyt tässä vähän hypin olkkarissa, salilla ollaan kuitenkin salilla!” Toiminnalliset hypyt ovat kuitenkin niitä rankimpia, joissa itse ainakin väsyn helposti. Se fiilis kun olet viiden minuutin sohvan ja telkkarin välissä hyppelyn jälkeen aivan valmis luovuttamaan. Siinä tulee jotenkin niin tyhmä olo. Treeni tuntuu ajatuksena helpolta, mutta oikeasti se on kaikkea muuta.

Pituus: Kolme sarjaa kestää n. 20 min

Muuta: Sanotaan nyt vaikka että tähän 20 minuuttiin sisältyy 100 punnerrusta!! 

1. Yhdistelmäliike punnerruksilla x 10

Liike alkaa hypystä ja loppuu siihen. Näitä siis 10 kpl peräkkäin. Punnerruksia yhdessä liikkeessä aina 3. Keskivartalo tiukkana, selkä suorana. Jos jalat suorana tuntuu liian vaativalta, laita polvet maahan!

2. Lankkuliike x 20

Nouse käsien varaan lankkuasennosta, niin että ensin oikea käsi edellä 10, jonka jälkeen vasen käsi ensimmäisenä 10. Yhteensä siis 20 nousua. Selkä suorassa, keskivartalo tiukkana, pyri olemaan mahdollisimman paikoillaan.

3. Ojentajat penkillä x 20

Mitä lähempänä peppu on tuolia ja mitä kauempana jalat ovat, sitä rankempi on liike. Kyynerpäät suoraan taakse. Keskity tekemään työ ojentajilla.

4. Askelkyykky penkillä x 20

Pyri pitämään paino keskellä ja edessä oleva polvi varpaiden takana. Molemmille puolille x 20

5. Kyykkyhyppy x 20

Tuo liike alas asti ja vie peppu niin taakse kuin saat. Pidä kyykyssä paino takana ja selkä suorana. Hypätessä suorista varpaat.

toppi H&M (saatu), housut Nike

Ja koska viimeinen sarja on aina vaikein: loppuun vielä 10 kpl punnerruksia!! Näin on 100 täynnä!
Kaikki liikkeet läpi, pieni juomatauko ja uudestaan. Kolme sarjaa. Ja kuten sanoin, muokattavissa oman kunnon mukaan. Tee kaksi jos siltä tuntuu tai vedä neljä jos on puhtia 🙂 Haastan kaikki kokeilmaan!
 
T.Sara