Kasvun vuosi 2020 05 June, Jun 2020 - 14:49
What if 2020 isn’t cancelled?
What if 2020 is the year we’ve been waiting for?
A year so uncomfortable, so painful, so scary, so raw — that it finally forces us to grow.
A year that screams so loud, finally awakening us from our ignorant slumber.
A year we finally accept the need for change.
Declare change. Work for change. Become the change. A year we finally band together, instead of pushing each other further apart.
2020 isn’t cancelled, but rather the most important year of them all.
Törmäsin eilen tähän kirjoitukseen. Se pysäytti ja loi samaan aikaan toivoa. Vuoden ensimmäinen puolikas on ollut hyvin poikkeuksellinen. Pelottava, kipeä ja pysäyttävä. Mä en sano, että me tarvittiin tämä kaikki avaamaan silmämme (viattomien ihmishenkien menetys ei koskaan ole hyväksyttävää – kukaan ei ansaitse sellaista), mutta sanon että nämä tapahtumat vahvistavat, kasvattavat ja yhdistävät meitä. Ennen kaikkea ne toimivat kipinänä muutokseen, jota me kipeästi tarvitaan.
Mennyttä emme voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen me kaikki voidaan vaikuttaa.
Henkilökohtaisesti kulunut kevät on herättänyt mua miettimään omaa toimintaani. Oon pohtinut omia motiivejani ja vastuutani omassa työssäni. Oon kohdannut omassa tekemisessäni paljon ristiriitaisia ajatuksia ja toimintamalleja. Oon tuntenut häpeää ja pelkoa, ja tajunnut ettei kumpikaan niistä voi olla syynä sille, etten tekisi asioita, joiden puolella aidosti haluan seistä.
Oon havahtunut siihen, että mulla on suurten kanavieni kautta toden totta ihan valtava vastuu, jota olen aiemmin häpeilemättä vähätellyt. On ollut helpompi sysätä vastuu muille, kuin kantaa se itsellään. On ollut helpompi uhriutua kuin myöntää omat virheensä.
En voi osoitella syyttävin sormin kehenkään muuhun kuin itseeni. On muutoksen aika. Ja tuntuu hyvältä sanoa se ääneen.
kuvat: Johanna Rontu
xx Sara
Emma Wi
Posted at 15:35h, 05 JuneIhanaa, että sulla on ollut tällaisia keloja, vaikka ei se varmasti helppoa ole. Oot todella tehnyt vaikutuksen. Kiitos <3
Enemmänkin saisi olla tällaisia vaikuttajia!
Sara
Posted at 15:42h, 05 JuneIso kiitos sulle kannustavasta kommentista! 🙂 Nää merkitsee enemmän kun osaatte kuvitellakaan! <3
Jere
Posted at 15:55h, 05 JuneEnsinnäkin nää kuvat on Sara UPEITA – hyvä sä ja Johanna!
Ja toiseksi niin hieno ja ytimekäs teksti. Tuo lainaus kolahti kyllä muhunkin kovaan, kun sen ensimmäisen kerran luin.
Sara
Posted at 15:44h, 08 Junekiitti Jere! 🙂
M
Posted at 17:37h, 05 JuneLoistava teksti ja niin niin respect Sara sulle, että uskallat katsoa itseesi, omaan toimintaasi ja nähdä muutoksen tarpeen ja työstää sitä. Se jos mikä on suurta rohkeutta.
Ja maailma toden totta tulee kaipaamaan vaikuttajia, jotka uskaltavat sanoa asioita ääneen pelkäämättä seurauksia! Veikkaan, että aika moni ajattelee samanlailla, mutta kukaan ei uskalla ensimmäisenä sanoa asioita ääneen.
Toivottavasti jatkossa yhä enemmän määritetään toimintaa omien arvojen ja intohimojen kautta ja luodaan kaikki yhdessä parempaa huomista 💫
Sara
Posted at 15:48h, 08 JuneAivan ihana kommentti! Kiitos kannustavista sanoista, et tiedäkään kuinka paljon ne merkitsevät <3
Kohti parempaa huomista!
Sanni
Posted at 02:01h, 06 JuneTykkään sun omista ajatuksista tässä postauksessa, mutta itse en hyväksy alkuperäistä tekstiä ollenkaan. Se on mulle niin white privilege tiivistettynä yhteen instaan. Olemassa asuinmaassa on kuollut yli 40 000 ihmistä koronaan takia, suuri osa näistä on ollut minoriteettiryhmiä. Meidän hallitus täällä käytti niin paljon aikaa kuin mahdollista asiaa koskevan raportin julkaisuun, ja poistivat tästä osion siitä kuinka strukturaalinen rasismi liittyy koronakuolemiin. Se että ihmiset näistä ryhmissä asuvat tilastollisesti ahtaammin, ovat vaarallisemmissa ammateissa ja keskimääräisesti kärsivät enemmän kroonisista sairauksista on tiedetty VUOSIA. 2020 ei todellakaan tarvittu tähän, koska ihmiset on tienneet tan vuosia ja olleet välittämättä asiasta, koala se ei koska heitä. 2020 ei ole mikään kasvun paikka niille jotka tästä on selvinneet, se on Ihan uskomaton tragedia suurimmassa osassa Euroopan maista, kuin .myös Amerikassa, missä tämän kirjoittaja asuu. Niin moni ihminen on menettänyt työn terveyden tai läheiset ja nyt meidän pitäisi tämän takia voimaantua auttamaan? Jutun kirjoittaja on muuten henkilö joka ei ole millään lailla osallistunut kriittiaeen keskusteluun kommenteissa ihmisiltä, jotka ovat tässä viime kuukausien aikana kärsineet eniten. Se että voimme nähdä 2020 kasvun paikkana sen sijaan että se tekisi meidät Ihan äärettömän vihaiseksi, tarkoittaa että tälläkin hetkellä me hyödymme white privilegestä. Toivon, että ihmiset ymmärtävät lukea tämän kriittisesti. 2020 on ollut kyse perus ihmisoikeuksista, ei henkisestä kasvusta.
Sara
Posted at 16:01h, 08 JuneKiitos ajatuksista ja kiinnostavista pointeista! On ihan valtavan surullista, että jotain näin rajua pitää tapahtua, ennen kuin saadaan kaikkien silmät auki ja oot ihan oikeassa, että on etuoikeutettua selvitä näin haastavista ajoista ja kääntää ne kasvuksi. Mutta silti mä ajattelen, että sitäkin surullisempaa olisi selvitä haasteista ja olla oppimatta mitään.
Mä en koe, että kommentoija on tarkoittanut tällä yksilöllistä henkistä kasvua, vaan nimenomaan yhteisen hyvän puolesta taistelua.
Susanna
Posted at 00:17h, 07 JuneErinomainen postaus, tämä vuosi on jo nyt todellakin antanut tilaisuuksia monenlaiselle henkiselle kasvulle ja muutoksille elämänasenteessa ja elämäntavoissa, toivottavasti nämä muutokset jäävät useammallakin pysyväksi osaksi uutta normaalia.
Sara
Posted at 16:01h, 08 JuneNäin on! Samaa toivon minäkin!
Tiina Tervonen
Posted at 13:27h, 08 JuneHienoa jos olet havahtunut vastuuseen somevaikuttajana. Jännittävää nähdä miten se sitten oikeasti tulee näkymään ulospäin.
Sara
Posted at 16:02h, 08 JuneJep. Mua jännittää itseänikin, mutta onneksi me ei anneta jännityksen olla tiellä!
Aaiia
Posted at 20:33h, 08 JuneIhana ajatus! Samoilla fiilksillä olen, hienoja muutoksia on jo tapahtunut ja tapahtumassa, ja toivottavasti esimerkiksi myös eriarvoisuus ja liiallinen pinnallisuus olisivat seuraavia murroksen kohteita! Itselläni ainakin kaikilla samanlaiset asut ja elämä alkaa jo aika lailla kyllästyttää, se tuskin kenellekään aitoa hyvää oloa tuo ja kuinka moni siihen sitten pyrkiikään esikuviensa perässä. Odotan tosi innolla! Täydellistä ei tarvitse olla, mutta ihania, vaikkakaan ei varmasti helppoja ajatuksia!