Melkein kuin lomalla

 

Koko ajan on sellainen olo kun olis jossain ulkomaanlomalla. Vaik ei oo ulkomailla. Eikä lomalla (vielä).

Rakastan lämmintä tuulta ihoa vasten pyöräillessä. Vaikka polkee illalla ja vaikka polkee alamäkeä, ei tule kylmä edes hihattomassa kesämekossa. Rakastan merivettä, jossa ihmiset oikeasti lilluu ja viettää aikaa. Ihan kuin Selviytyjien Filippiinit-kausilla konsanaan.

Vaikka lämmön ystävä olenkin niin kyllä nää helteet myös ahdistaa. Sekä ympäristön, että matalan verenpaineeni takia. Enemmän kuitenkin ensimmäisen takia.

Mä oon ollut viikon yksin. Se on ollu erikoista ja aika ihanaa. Ehkä siksi nää viimeiset seitsemän päivää ovatkin tuntuneet eriskummalliselta lomalta. Juuso on ollu poissa kotoa, enkä oo muutenkaan sopinut juuri mitään menoja. Oon ahminut äänikirjoja ja kaappien perältä löytyneitä (joulu?)suklaita. Kuunnellu kaikkia sellaisia kirjoja, joita oon lykännyt et luen sit kun on aikaa. Työpäivät oon pystynyt lopettamaan vuoden suosituimpana loma-aikana jo aikaisin iltapäivällä. Töiden jälkeen oon käynyt uimassa, pyöräillyt ympäriinsä ja katsonut OC:ta fiilistellen a) kaikkia nostalgisia biisejä, joita sarjassa soi b) sitä ettei omassa elämässäni ole vastaavanlaista jatkuvaa draamaa.

Eteisessä komeilee korkeat pinot muuttolaatikoita. Vihreä linjasto ulottuu aina keittiöön asti. Tänään aloitan pakkaamisen ja kaappien siivouksen. Yleensä en innostu tällaisesta, mut nyt sormet jo syyhyävät. Jotenkin puhdistavaa päästä käymään kaappeja läpi ja pistämään vähälle käytölle jääneitä tavaroita/vaatteita kiertoon.

Oon juonut raskauden aikana kahvia about puoli kuppia päivässä mut tänään kumosin aamiaisen äärellä kaksi. Heräsin klo 03 siihen et sähköt oli poikki. Näin järkeilin kun tuuletin oli sammunut ja uunin kello oli kadonnut. Jääkaapissa pilaantuvat ruoat ja se, etten saisi aamukahvia ahdistivat suunnattomasti. Soitin keskellä yötä huoltoon ja sieltä kysyttiin ensimmäisenä et onhan sähkölasku maksettu. Sekunnin murto-osan mietin, että joo okei toi on varmaan rutiinikysymys, mutta cmoon ei tässä nyt siitä ole kyse. Kunnes heti seuraava ajatus oli et hitto. Muutto venyi parilla viikolla enkä tietenkään muistanut ilmoittaa tätä sähköyhtiöön. Näinkö ne vaan katoaa? Enpä oo aikaisemmin ollut todistamassa! Muutamien yöllisten puheluiden päätteeksi sähkönsiirrosta saatiin onneksi vanha irtisanottu soppari käyntiin ja sähköt palasivat aamulla. Näköjään tällaisia asioita saa hoidettua myös keskellä yötä!

 

 

Oli ihana herätä sateeseen. Teki mieli juosta ulos kastumaan likomäräksi. Ja itse asiassa joku mies niin tekikin. Tai ainakin hän seisoi risteyksessä piittaamatta siitä et vettä tuli niskaan saavitolkulla. Tästä tietää et on kesä.

Viikon päästä alkaa oikeasti loma: 3,5 viikkoa! Heti loman ekana päivänä meillä on muutto ja sit lähdetään purjehtimaan. Lomalla meinataan nauttia Helsingin kesästä ja käydä Saimaalla. Ehkä Repovedellä vaeltamassa. Veljen lapset tulevat meille kylään (❤️) ja he pääsevät ekaa kertaa lintsille ja Korkeasaareen. En ole käynyt kummassakaan vuosiin eli meikäläinen varmaan ihan yhtä intsinä 😀 Elokuussa suunnataan Ahvenanmaalle ja Nauvoon. Hitsi kuin ihanaa! Olispa jo ensviikko!

Kaikki ikkunat on auki ja kotona on todellinen läpiveto. Ilmavirta on paras ystäväni just nyt. Valkoiset verhot lepattavat tuulessa kuin hidastetulla videolla. Se näky on jotenkin valtavan rauhoittava, tuntuu aaltona varpaissa asti. Samaan aikaan kyllä vähän pelottaa et joku lintu lentää sisään. En tiedä miksi mut siinä on jotain tosi karmivaa.

Ensimmäinen kaappi purettu muuttolaatikoihin. Se meni siivillä kun kuunteli samaan aikaan Elina Backmanin Kun kuningas kuolee -kirjaa (miten hyvä tää!!). En käsitä miten en oon viimeisen vuoden aikana lukenut juurikaan dekkareita tai kuunnellut true crime -podcasteja. Mitä tapahtui? En tiedä mut nyt I’m back. Ps. En myöskään käsitä miten paljon reikäisiä ja parittomia sukkia ihminen voi omistaa. Tää siivoaminen tekee hyvää, sanoinko sen jo?

Ajattelin kasata iltapalaksi dippivihanneksista snack platterin. Ei kyllä oo muuta kun kurkkua mut kurkku onkin paras dippivihanneksista! Jaksaiskohan sitä käydä vielä meressä pulahtamassa?

 

kuvat: Johanna Rontu

 

xx Sara

1 Comment
  • Mielikuvia
    Posted at 04:50h, 09 July Reply

    🍀☀️😊

Post A Comment
Your comment will be visible after approval