Naisvihasta, hiljaa pysymisestä ja vähän kaikesta 18 March, Mar 2021 - 19:00

Sekavat fiilikset. Samaan aikaan kun olen ihan valtavan kiitollinen siitä, että naisviha on nostettu tapetille ja siitä keskustellaan, olen turhautunut siitä miten koko aihe on vielä niin isolle osalle täysin tuntematon. Ei tunnuta ymmärtävän mitä on sovinismi, naisviha tai valtarakenteet. Ei tunnuta ymmärtävän, että käsillä oleva ongelma on nyt todella paljon suurempi kuin Selviytyjät-kilpailijan sovinistiset kommentit.

“Ai minä muka sovinisti ja naisten vihaaja?!”. Misogynia eli naisviha ei välttämättä ole “naisten aktiivista ja tiedostettua vihaamista”. Se voi toki olla sitäkin, mutta yleisemmin se on naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa aliarvostusta. Naisviha on sosiaalisissa tilanteissa naisten vähättelyä, sosiaalista syrjimistä, väkivaltaa naisia kohtaa ja naispuolisten kehojen esineellistämistä. Se on feminiinisiksi miellettyjen piirteiden, tapojen, kiinnostuksen kohteiden jne vähättelyä. Naisviha on ennen kaikkea rakenteellista. Se on niin syvällä meidän yhteiskunnassa, että me ollaan jopa sisäistetty ja hyväksytty se. Mä olen kärsinyt sisäistetystä naisvihasta ja edelleen saatan havahtua siihen kun ajattelen toisella naisella päällä olevasta “liian lyhyestä hameesta”, että ai kamala. Todellisuudessa toisen ihmisen pukeutuminen ei kuulu minulle ja jokainen saa pukeutua juuri niin kuin haluaa.

Mies voi olla sovinisti ja samaan aikaan mukava, ihana ystävä ja hyvä isä. Ihmiset ovat kokonaisia olentoja, jotka ovat paljon paljon muutakin kuin vain sovinisteja. Sovinismi näkyy puheissa ja asenteissa. Et voi olla tasa-arvon kannattaja ja samaan aikaan heittää sovinistista läppää. Yhtäkään sovinistista kommenttia ei voi perustella sillä, että se oli läppä. Hyvät uutiset on ne, että sovinismista on mahdollista päästä eroon. Kuuntele, keskustele ja kouluta itseäsi.

“Entäs miesviha, kyllä meitä miehiäkin syrjitään ja vihataan!”. Oon saanut paljon viestejä siitä, että entäs miehet, koska eihän ketään saa syrjiä (vrt #blacklivesmatter ja #alllivesmatter). Muutama mies kertoi, kokemuksia siitä kun naiset ovat syrjineet, liittoutuneet omaan porukkaan, syöneet lounasta omassa porukassaan ja keskustelleet naisten jutuista. Miestä ei ole otettu huomioon. Mä oon tosi pahoillani siitä, että näin on käynyt, mutta tämä ei nyt liity naisvihakeskusteluun millään lailla. Näissä esimerkkitapauksissa kyse ei ole miesvihasta. Miesvihaa ei nimittäin ole olemassa.”Reverse oppression”, “reverse racism” ja “reverse sexism” yms. ovat mahdottomia yhtälöitä. Valta-asemassa olevia ei voi syrjiä: naiset ei sosiaalisena ryhmä pysty syrjimään miehiä ryhmänä ilman samanlaista valta-asemaa. Yksilötasolla mies voi kokea naiselta saamaa syrjimistä, ja tuntea siitä katkeruutta, mutta tässä tilanteessa katkeruus on syntynyt nimenomaan syrjinnästä. Sita Salminen väänsi Instagramissa asian rautalangasta: “Miesviha = naiset liittoutuvat viihdeohjelmassa ja äänestävät miehen pois. Naisviha = miehet syrjivät, vähättelevät, ahdistelevat, raiskaavat ja murhaavat naisia ja naisoletettuja.”

Ja kyllä, myös miehet kokevat perheväkivaltaa ja ahdistelua. Mutta kun perhe- ja lähisuhdeväkivallan epäillyistä 82,2% on miehiä, raiskausrikosten uhreista 96% naisia ja seksuaalisten ahdisteluiden uhreista 95% naisia, jokainen meistä tajuaa missä se todellinen ongelma on. Tässä kohtaa on järjetöntä kysyä, että entäs miehet? (Tilastot Suomessa 2019: Tilastokeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos).

Se on muuten kumma juttu, että “miesvihasta” ollaan kiinnostuneita ja huolissaan aina siinä vaiheessa kun puhutaan naisten kohtaamasta syrjinnästä ja vähättelystä. Ei milloinkaan muulloin. Irene Naakka kiteyttää hyvin: “Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo eivät ole mitään piirakoita, joista toiselle riittää ja toiselle ei”. Viime päivien keskustelussa olen huomannut, ettei termiä feminismi olla ihan ymmärretty oikein. Feminismi ajaa tasa-arvoa sekä naisille, että miehille.

“Hän ei sanonut mitään väärää, minua ei ainakaan loukannut”. Kun joku sanoo, että naista alistavien kommenttien kuuleminen tuntuu pahalta ja loukkaavalta, on tätä aivan turha lähteä kieltämään tai vähättelemään. Se, että jotain toista se ei loukkaa ei vie pois sitä faktaa, että toista se loukkaa. Ymmärrän, että voi tuntua ulkopuoliselta ja hämmentävältä, jos ei koe sovinistisia sanoja itse ollenkaan loukkaavana kun niin iso osa meistä tuntee. On huomattavasti helpompaa suojautua kilven taakse ja hyökätä vastaan kuin tarkastella omia ajatusmalleja. Sisäistettyä naisvihaa on kaikkialla. Me eletään yhteiskunnassa, jossa naisellisena pidettyjä asioita ei arvosteta. Tasa-arvo ei ole staattista, se muuttuu jatkuvasti. Se, mikä 10 vuotta sitten oli vielä ok, ei välttämättä tänä päivänä ole. Jos et pysy kehityksessä mukana ja kouluta itseäsi, et voi tietää.

Kuuntele, jooko. Tässäpä vinkki ihan kaikenlaisiin keskusteluihin: kun toinen puhuu, kuuntele mitä hänellä on sanottavana. Älä suunnittele omaa puheenvuoroasi tai vasta-argumenttia toisen puheenvuoron aikana, vaan keskity kuuntelemaan. Esimerkki: vähemmistöön kuuluva kertoo kokevansa syrjimistä tai vähättelyä. Valtarakenteella korkeampi kommentoi, että ei ole mahdollista. Että hän ei ainakaan syrji ketään eikä kohtaa rasismia ainakaan omassa arjessaan. Kieltäminen ja keskustelun siirtäminen muualle on keino hiljentää vähemmistöjä ja päästä pesemään omat kädet mahdollisimman nopeasti. Niin kauan kun me tehdään tätä, ongelmat eivät katoa mihinkään. Suomi on EU:n kärkitasoa mitä tulee rasismiin ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Näin ei voi jatkua.

Nainen on joko tai. kaikkea mitä hän haluaa olla. Naisvihan peruskuraa on ajatella, että nainen ei voi samaan aikaan olla kiinnostunut koodaamisesta ja meikeistä. Eikä samaan aikaan rakastaa seksiä ja olla pullantuoksuinen ja huolehtiva äiti. Oikeasti nainen saa olla ihan mitä tahansa. Moni ongelma johtuu siitä, että käsitykset sukupuolirooleista ja raameista siihen millainen naisen tai miehen “pitäisi olla” ovat surullisen ahtaat. Hittoon kapeat roolit, jokainen meistä saa olla juuri sellainen kuin haluaa. Se miten toinen pukeutuu, miltä hän näyttää tai ketä hän rakastaa on hänen oma asiansa.

Eniten perseestä on sisäistetty naisviha. Sisäistetty naisviha on sitä kun pidetään arvossa miehisiksi miellettyjä asioita ja poikatyttömäisyyttä. Sitä kun arvostetaan vähemmän naisvaltaisia aloja ja halveksutaan naisia, jotka tuovat esiin seksualisuuttaan. Sitä, kun annetaan sama käytös anteeksi pojille, mutta ei hyväksytä samaa tytöiltä. Sitä, että ollaan totuttu naisten ulkonäön arvosteluun. Sitä että kovaääninen ja suoraan puhuva nainen on outo. Sitä, että Selviytyjät-pelissä taktikoiva ja strategisesti pelaava nainen on kiero ja epäreilu. Sitä, kun pidetään normaalina, että nainen ei saa kävellä yksin pimeällä kadulla. Sitä, kun syytetään raiskauksesta uhrin pukeutumista tai alkoholin määrää veressä. Sitä, kun ajatellaan, että äidin paikka on kotona. Sitä, kun ajatellaan, että naispoliitikko, joka ei hymyile ja sanoo asiat suoraan on töykeä ja “vetänyt herneen nenään” siinä missä miespoliitikko olisi uskottava ja kiireinen.

Vihanhallintaa, kiitos. Sen verran pitäisi ihan jokaiselta löytyä empatiakykyä, että tunteitakaan herättävät keskustelut eivät saisi äityä uhkailuiksi. Vaikka kuinka suututtaisi, tehokkain viesti on aina se fiksusti perusteltu ja asiallinen. Somelynkkauksen uhriksi joutuminen on raastavaa. Viestien sisältö tuppaa menemään asiattomaksi, eikä niissä enää välttämättä keskustella koko aiheesta, vaan vihaviesteihin oksennetaan lähettäjän toimesta ihan kaikki muukin turhautuminen. Tämä on epäreilua. Ja vaikka tappouhkaukset eivät ole hyväksyttäviä missään tilanteessa, ihan erityisen epäreiluja ne ovat silloin kun vastaanottaja ei ole tehnyt mitään tuomittavaa. Tiedän aktivisteja ja vähemmistön edustajia, jotka saavat tappouhkauksia säännöllisesti. Riittää, että he ovat homoja, rodullisia, lihavia tai tasa-arvon kannattajia.

“Parempi olla hiljaa”. Eilen seurasin somessa keskustelua siitä miten muutama vaikuttaja mietti vastuutaan yhteiskunnallisten asioiden äärellä. Samaan aikaan kun haluaisi ottaa kantaa ja kertoa mielipiteensä, sen ääneen sanominen pelottaa. Ja mä ymmärrän tämän ihan tosi hyvin. Lynkkauskulttuuri on huolestuttava. Sitä pelkää, että vahingossa ja tahtomattaan sanoo jotain väärin ja päätyy vihan silmään. Kaikesta kuitenkin selviää kun myöntää läpinäkyvästi virheensä ja pyytää vilpittömästi anteeksi. Kasvamassa täällä kaikki ollaan, virheistä myös oppii. Mä kuitenkin kannustan ihan kaikkia miettimään aina kaksi kertaa ennen kun lähtee huomauttamaan tai kritisoimaan ihan mistä tahansa asiasta. Mieti ensin motiivisi ja jos edelleen olet sitä mieltä, että tästä kannattaa sanoa, valitse sanasi mahdollisimman fiksusti. Viestin muotoilulla on iso merkitys.

En ajattele, että vastuu on vaikuttajalla, mut ajattelen, et meillä vaikuttajilla on paljon vastuuta. Mä oon tosi monta kertaa valinnut olla hiljaa, vaikka olisin ihan hyvin voinut sanoa tai tehdä jotain. Joskus se on ollut yksinkertaisesti sitä, ettei omat voimavarat riitä, mutta ei todellakaan aina. Hiljaa pysyminen on valitettavan ikävä kannanotto. Kantaa voi ottaa monella tavalla, sen ei tarvi aina olla massiivista. Se voi olla kannustava viesti, toisen puolustaminen kommenttiboksissa tai kuvan jakaminen storyssa. Oon oppinut et kun avoimesti ja asiallisesti puolustaa sulle tärkeää asiaa niin siitä saa myös ihan hirveen paljon hyvää osakseen. Tulee semmonen olo, että hitto, tätä pitäis kyllä tehdä enemmän. Pliis, tehdään kaikki.

Tää viikko on osoittanut miten sairaan paljon mä arvostan tasa-arvotyötä tekeviä aktivisteja. Te saatte ihan järkyttävästi lokaa niskaan ja painatte vaan. Kiitos niin paljon!

kuvat: Johanna Rontu

Miehille. Vielä muutama sana miehille. Tiedän, että koko aihe voi tuntua vähän vieraalta, kun siihen ei välttämättä omassa arjessaan törmää. Kaikki ei välttämättä tajua mistä on edes kyse, naisviha kun on niin sisäistettyä. Mut älä hyökkää vastaan, vaan kuuntele. Naisena oman aseman puolustaminen yhteiskunnassa, joka tihkuu naisvihaa on ihan kamalan uuvuttavaa. Kaipaisin väliintuloja sieltä valtarakenteiden huipulta. Miehet, kuunnelkaa, lukekaa aiheesta ja avatkaa suunne! Puolustakaa, puuttukaa, tuomitkaa sovinismi ja naisviha. Oon kuullu usean kommentin, että “tää aihe ei liity muhun”. Mut kyllä liittyy. Tää aihe liittyy nyt ihan kaikkiin. Keskustellaan aiheesta kotona, kaveripiireissä ja työpaikalla. Mietitään konkreettisia keinoja miten saataisiin tasa-arvoa lisättyä. Se, että tasa-arvo lisääntyy parantaa meidän kaikkien asemaa.

xx Sara