Sittenkin patikointityyppi 22 October, Oct 2018 - 07:01
Vanhempani ovat aina olleet kovia liikkumaan luonnossa. Suurimpaan osaa heidän reissuistaan liittyy patikoiminen ja hiihtäminen. Me hieman nuorempina siskoni kanssa aina kummasteltiin, että kuka oikeasti menee häämatkalleen Lappiin telttailemaan? Tai ravaa Itävallan Alpeilla vaeltamassa kun olisi mahdollisuus lähteä aurinkolomillekin löhöilemään?!
Kun oltiin pieniä, käytiin paljon retkeilemässä niin lähimetsissä kuin hieman kauempanakin vaellusreissuilla. Ennen kun jaksettiin itse kävellä tai hiihtää, joku muu teki sen meidän puolesta: milloin meidät istutettiin selkäreppuihin tai milloin vedettiin perässä pulkissa. Sen muistan, että evästaukoja oli tiheään, niiden avulla säilyi motivaatio pienimmilläkin.
Vaikka luontoreissuilla oli aina ihan mukavaa, en koskaan innostunut partiosta enkä omatoimisesti lähtenyt luontoon. Eräilykärpänen on purrut vasta vanhemmalla iällä. Luonnon rauha, tuoksu ja maisemat vetävät nykyään puoleensa.
Viikonloppuna tehtiin isän ja äidin kanssa päiväretki Haminan Kannusjärvelle. Pysähdyttiin laavulle paistamaan kasvisnakkeja ja kerättiin metsästä kaksi isoa muovipussillista suppilovahveroita. Iltapalalle kasatut lämpimät suppilovahveroleivät maistuivat taivaallisilta!
xx Sara