Hetki, jonka kirjasin varoiksi muistiin 14 November, Nov 2018 - 14:50

Kaiuttimista soi panhuiluversio jostain etäisesti tutulta kuulostavasta biisistä. Ehkä John Lennonin Imagine? Olen kuullut saman version reissun aikana vähintään 27 kertaa eri puolilla Balia. Hymyilyttää. Tätä biisiä ei taida päästä eroon missään.

Puolipilvinen ilma tuntuu miellyttävältä. Ei tuule, ei polta. Vähän kuin olisi lämpimässä hierontahuoneessa. Panhuilut ja kaikki.

Ilmassa tuoksuu sitruunaruoho ja pesuaine. Ensimmäinen muistuttaa minua kodimme huonetuoksusta. 

Lillun jättimäisellä tyynyllä keskellä uima-allasta. Taisin nukahtaa hetkeksi. En tiedä milloin viimeksi olen ollut näin rentoutunut. Koko kroppa on ihan veltto eikä päässä pyöri tämän hetken lisäksi mitään muuta. Aika ihanaa.

Paikka on ihan epätodellinen. Infinity-altaan molemmille reunoille on rakennettu pienet terassit, jotka on koristeltu valkosin näyttävin verhoin. Verhot lepattavat rauhallisesti kevyessä tuulessa. Ihan kuin hidastetulla videolla.

Edessä siintää Ubudin viidakkonäkymät. Aurinko laskee iltaisin suoraan viidakkoon ja värjää samalla koko allasalueen oranssilla ja vaaleanpunaisella. 

Aurinko tulee esiin pilven takaa. Huomioni keskittyy hetkeksi mustelmaisiin sääriini. Auts. Jäljet erottuvat auringonpaisteessa selvästi. Varpaiden kynsilakkakin on lohkeillut. 

Otin liian vähän kirjoja mukaani. En osannut arvata viettäväni kahta päivää sängynpohjalla. Hotellin kirjahyllystä löytyi saksalaisten romaanien seasta yksi englanninkielinen. Se kertoo perheestä, joka lähtee purjehdusmatkalle.

Aurinko menee taas pilven taa. Rauhoittava viileys valtaa kehon. Pää painautuu aavistuksen verran syvemmälle kelluvaan jättityynyyn. 

Tämä hetki on syytä kirjata muistiin, ajattelen. Ehkäpä muistaisin sen vielä vuosienkin päästä.