“Sara, kuka piirsi sinun pyllyyn?

Oltiin saunassa ja hämmennystä herättävä piirustus on alaselän tatuointini 😀

“Lupaatko nyt ettet laita enää ruokia naamalle?”

Leikittiin kasvohoitolaa ja laitoin pehmolelukurkut silmille

“Sara nyt et kikkaile, sieltä tulee auto”

Autoa piti väistää pihatiellä! Parempi olla kikkailematta

“Jääkarhut asuu pohjoisnavalla, kaikkihan sen tietää”

Nippelitieto kesken vaunulenkin

“Sara, mitä sie haluat minulta synttärilahjaksi? Haluatko sukkahousut?”

Makoiltiin sohvalla ja pidettiin jalkoja ilmassa. Mainittakoon, että syntymäpäiviini on 11kk 😀

“Sara miksi sinulla on aina samat pikkarit?”

Ei mitään käryä mistä tämä tuli, päivittäin kyllä vaihdan puhtaisiin, lupaan 😀

 

  

 

“Ymmärrätkö sie, että lentokoneet ei lennä jos niitä ei tankkaa, häh?”

Tämä tiedotus tuli heti päiväunien jälkeen

“No selvä sitten, tämän ainoan kerran”

Kun kysyin, että pakataanko myös kurkkusiivuja retkelle

“Sara, sitten kun sinä olet minun ikäinen niin sitten laitetaan keskustatakit päälle ja mennään keskustaan”

Liittyy varmaan siihen, että minulla oli pelkästään tekoturkki eli “kaupunkitakki” eli “keskustatakki” mukana ja jouduin lainaamaan ulkoiluvarusteita 😀

“Miksei Helsingissä ole lunta? Onko siellä kesä?”

Kun sanoin, ettei meidän lähipuistossa voi laskea pulkalla kun siellä ei ole lunta

“Sara jos olisit kurahousu, minkä värinen olisit?”

Puettiin ulkovaatteita päälle. Keltainen minä olisin!

 

 

xx Sara

 

Tammikuisesta hoitoviikosta Lappeenrannassa on tullut tapa. Lähes tismalleen vuosi sitten matkustin myös junalla veljeni luokse hoitamaan näitä rakkaita nappuloita. Juuri tsekkasin Täti tuli taloon -postauksen kuvia ja kummastelin miten pieniä molemmat olivatkaan vuosi takaperin. Etenkin nuorempi, ihan muutaman päivän ikäinen <3

Vuosi 2019 käynnistyi meikäläisen osalta lasten keittiössä kokkaillen ja muovailuvahakaupunkia rakentaen 3- ja 1-vuotiaiden kanssa. Leikittiin me kasvohoitolaa ja rakennettiin majakin. Ja tehtiin aika monta muutakin kivaa juttua…

 

kissailtapala!

veikka päivystää ikkunassa

tässä mulle kokattu lounas: nakkimuki // Hipsuvarpaasta on luettu useampi satu

tänään ulkona oli hurja myrsky, ei lähdetty leikkipuistoon vaan jäätiin pihaan tekemään lumitöitä ja -ukkoja!

niin paljon lunta!!

lastenhuoneen keittiö on kovin juttu ikinä

lumiukkoperhe! Silmät ehti jo peittyä lumesta 😀

maja, kissalamppu ja eväsrusinat! 

 

Enpä olisi paljon parempaa vuoden starttia osannut kuvitella. Meillä on mennyt hurjan kivasti kolmestaan. Huomenna uusi jännä leikkipäivä 🙂

 

xx Sara

Tags:

 

Äiti kertoi minulle jouluna tarinan lapsuudestani. Olin lukenut uskonnon kokeisiin ääneen keittiön pöydän ääressä hänen tiskatessaan. Näin me monesti luettiin kokeisiin: äiti oppi samalla, pystyi kyselemään ja sai seuraa keittiössä hääräillessään.

Sara: “Abraham lähti isänsä kuoltua Harranista Kanaanin maahan…”

Äiti: “Hetkinen siis miksi se Abraham oikeastaan lähtikään?”

Sara: “No en minä tiedä, pääasia että lähti…”

Mua huvittaa tämä ihan hurjasti. Kohtaus voisi olla yhtä hyvin tältäkin päivältä. Jo nappulasta asti olen ollut ihan samanlainen. Tämä muisto kuvastaa luonnettani äärimmäisen osuvasti ja se sai minut mietiskelemään pitkästä aikaa persoonallisuustyyppiäni.

 

 

Oletteko tehneet persoonallisuustestiä tai lukeneet Idiootit Ympärilläni -kirjaa värityypeistä? Meikäläinen on vahvasti keltaisen ja punaisen sekoitus.

Keltaisesta persoonallisuudesta allekirjoitan ainakin nämä: keltainen ihminen harvoin haluaa tietää, miten asiat toimivat. Hänelle tärkeintä on, että ne toimivat. Keltainen on luova, innostuva, positiivinen ja ulospäin suuntautunut. Keltainen kyllästyy helposti ja ponnistelee saadakseen muut mukaan.

Punaisesta minulla on selvästi seuraavia piirteitä: kilpailuhenkisyys, kärsimättömyys ja päättäväisyys. Punainen ihminen tykkää toimia välittömästi.

Monesti ajattelen, että analysointi (kuten tässä esimerkkitapauksessa näköjään Abrahamin muutto uuteen kaupunkiin) on ajan tuhlausta, mielummin keskityn siihen mitä tapahtui ja menen eteenpäin. Hullua, eikö? Olen maailman surkeinta seuraa silloin kun mimmiporukassa analysoidaan ja mietitään, että miksi esim joku mies ei soittanutkaan takaisin, vaikka tavallaan voisi tulkita, että hänen olisi pitänyt soittaa. Ja mitähän seuraavaksi, ja mitä pitäisi kirjoittaa seuraavaan viestiin. Älkää ikinä kuunnelko ehdotuksiani näihin 😀

Innostun naurettavan helposti. Välillä se voi olla valmiiksi kuorittu appelsiini tai Facebookin ilmoittama “Huomenta Sara”. Tunnelma on kaiken a ja o. Ravintolassa paikan herättämä fiilis on minulle vähintään yhtä tärkeä kuin itse ruoan maku. Rakastan tehdä arjessani pieniä juttuja, joilla saan hyvän fiiliksen. Tyyppillisiä ovat kahvimaidon vaahdottaminen, hymiön piirtäminen suihkun huurruttamaan peiliin, kynttilöiden polttaminen ja täydellisen valaistuksen hakeminen (tiettyjä lamppuja ei esim saa pistää päälle, niistä menee fiilis). 

 

 

Olen aika ristiriitainen tyyppi. Tunnelman pitää aina olla hyvä, mutta samaan aikaan en voi sietää hidastelua, pohdiskelua ja liian tarkkaan toimimista. Minua ei periaatteessa haittaa jos joku on rikki tai ei toimi, mutta samaan aikaan paasaan siitä kun asioita ei saada tehtyä.

Tehokkuus ja nopeat päätöksenteot ovat minua. Aasian lomareissun ensimmäinen viikko on aina tuskaa, kaikki toimii niin samperin hitaasti (vitsi Aasiassa lomailu tekee mulle hyvää! :D). Minulta löytyy aina ideoita takataskusta, jos joku asia menee pieleen tai ei toimi. Vain harvoin sellaisia, joita olisin esim suunnitellut valmiiksi, vaan lähes aina sellaisia, jotka syntyvät puhtaasti improvisoimalla. Luovuudella ja positiivisella asenteella selviän yleensä joka kerta.

Olen ennenkaikkea sopeutuja ja toisinaan hieman liiankin taitava sellainen. Kun esim lamppu palaa sopeudun hämärään, enkä tajua vaihtaa lamppua. Kun kameran automaattitarkennus hajoaa vaihdan manuaalitarkennukseen ja jatkan ilman ongelmaa. Rikkinäisen tarkennuksen muistan vasta kun rakas ystäväni Janni kuvaa kamerallani ja alkaa kyselemään ja selvittämään, ja googlettelee ja soittelee, ja kääntää jokaisen kiven ratkaistakseen tämän ongelman (hahhah, tää on niin me!).

Erilaisuus on rikkaus. Ei me oltaisiin täällä jos kaikki olisimme samanlaisia. Mitä monipuolisempi porukka, sitä paremmin hommat pyörii ja sitä enemmän saadaan asioita aikaiseksi.

Millaisia tuloksia te olette saaneet väritestissä? Olisi ihan hurjan kiinnostavaa saada tietää millaisia tyyppejä siellä toisen puolen ruutua on! Kertokaa jotain persoonallisuudestanne! Entä löytyykö keltapunaisia? 😀

 

kuvat: Kaisa Turunen

H&M coat (3 years old)

Acne Studios beanie

Lindex knit (old)

Vagabond shoes

Gina Tricot pants

Becksöndergaard scarf

Céline bag

 

xx Sara

 

Tags:
,