Kuvien mukaan istun lähikahvilassani hörppimässä maitokahvia, mutta todellisuudessa löhöilen alppimajamme olohuoneessa tupla villasukat jalassa ja kuuntelen José Gonzálesia jo toista päivää putkeen.

Morzinen laakso on taianomainen. Koristeltuja ikkunanpieliä, kotoisia ravintoloita ja vaikuttava vuoristomaisema. Lumihiutaleita leijuu tasaiseen tahtiin taivaalta. Puut ja mökkien katot ovat kauttaaltaan lumessa.

Muut lähtivät aamulla rinteeseen, mutta minä jäin tänne kämpille odottamaan matkalaukkuni toimitusta. Laukkuni hävisi lennolla, ekaa kertaa ikinä. Ja vaikka millaisia pikavaihtoja ja myöhästyneitä kentälle saapumisia on elämän aikana koettu, niin tämä tapahtui tietenkin ihan tavallisella suoralla lennolla. Ja harmikseni vieläpä laskureissulla, eikä esimerkiksi rantalomalla, jolloin jäisin kaipaamaan korkeintaan hellemekkoa ja uikkareita.

 

 

Tajusin tässä, että aika avuton on muuten ihminen talvisessa alppimaisemassa ilman ulkoilu- tai laskuvarusteitaan. Lentoyhtiön korvausrajat eivät riitä mitenkään uusien kamojen hankkimiseen, etenkään tällaisessa pienessä alppikylässä, jossa urheilukauppojen hinnat ovat pilvissä. Pitikin lähteä lennolle pelkissä joogatrikoissa 😀

Laskettelukohteissa pitäisi olla sellainen palvelu, jossa kadonneiden matkalaukkujen omistajat saisivat pientä korvausta vastaan vuokrata koko setit aina kerrastoista laskusukkiin, laskulaseista hanskoihin ja buffi-huiveista pipoihin. Sitä odotellessa.

Laukku oli onneksi löytynyt tänä aamuna, mutta sen toimittamisessa Sveitsistä tänne Ranskan puolelle on ilmeisesti ongelmia. Löytäisipä se jo pian perille <3

 

 kuvat: Kaisa Turunen

 

xx Sara

 

Tags:

 

Muistatteko kun kyselin teiltä mielipiteitä kolmesta kamelitakista Instagram Storyssani? Tarkoituksena oli löytää laadukas, klassinen kamelitakki ja pistää kiertoon pari vanhempaa. Esittelin tosiaan kolme suosikkiani, joista äänestitte suosikiksenne tämän Filippa K:n Alexa-takin. Kyseinen takki oli myös oma lempparini, ihan ylivoimasiesti.

Päätin odottaa joulun jälkeisiin alennusmyynteihin ja niinhän siinä kävi, että alennusmyynneissä tämän takin hinnasta tippui 30%. Ostopäätös oli helppo.

Malli on ihanan väljä ja pitkä. Takki on kevyt, mutta toimii mainiosti tällaisilla nollakeleillä keskustassa. Nilkkoihin asti ulottuva helma sitä paitsi lämmittää myös jalkoja.

Muutama onkin kysellyt vanhojen kamelitakkieni perään. Ajattelin myydä ne kirppiksellä, kunhan saadaan sellainen aikaiseksi meidän uudella toimistolla 🙂 Pidän teidän ajantasalla tästä!

 

 

Toinen joulun jälkeisen shoppailupäivän ostokseni ei ollut alennuksessa, mutta tätä laukkua olen ihastellut jo pitkään. En viitsinyt ostaa sitä aiemmin, sillä en ollut ihan varma josko saisin kyseisen laukun joululahjaksi, heh. Sen verran paljon olen tästä laukusta puhunut.

Kyseessä on vastuullisia nahkalaukkuja valmistava suomalainen brändi nimeltä Lovia. Rakastan heidän laukkujaan, mutta ennen kaikkea rakastan tarinaa laukkujen takana. Lovia käyttää materiaaleinaan mm. huonekaluteollisuuden ylijäämiä, kalannahkaa sekä luomulihatuotannon sivutuotteena saatavaa lampaannahkaa.

Jokaisen laukun DNA on jäljitettävissä. Lovia on myös läpinäkyvä katteistaan: kunkin tuotteen valmistusprosessin eri vaiheiden kustannukset on listattu laukku-dna:n alle. Kävin tsekkaamassa ostamani Hilla belt bagin DNA:n ja selvisi, että tämä minun laukkuni on valmistettu Iskun sohvateollisuuden ylijäämästä nahasta.

Hilla-laukku on harvinaisen monikäyttöinen. Säätömahdollisuuksia on loputtomasti. Se toimii esimerkiksi tavallisen cross bag laukun tapaan pitkällä hihnalla tai vyölaukkuna vyötäröllä. Tai näin, kuten olen sen kuvissa säätänyt.

 

 

Filippa K coat

Cos knit

Gina Tricot pants

Lovia belt bag

Puma sneakers

Acne Studios beanie

 

xx Sara

 

 

Äiti kertoi minulle jouluna tarinan lapsuudestani. Olin lukenut uskonnon kokeisiin ääneen keittiön pöydän ääressä hänen tiskatessaan. Näin me monesti luettiin kokeisiin: äiti oppi samalla, pystyi kyselemään ja sai seuraa keittiössä hääräillessään.

Sara: “Abraham lähti isänsä kuoltua Harranista Kanaanin maahan…”

Äiti: “Hetkinen siis miksi se Abraham oikeastaan lähtikään?”

Sara: “No en minä tiedä, pääasia että lähti…”

Mua huvittaa tämä ihan hurjasti. Kohtaus voisi olla yhtä hyvin tältäkin päivältä. Jo nappulasta asti olen ollut ihan samanlainen. Tämä muisto kuvastaa luonnettani äärimmäisen osuvasti ja se sai minut mietiskelemään pitkästä aikaa persoonallisuustyyppiäni.

 

 

Oletteko tehneet persoonallisuustestiä tai lukeneet Idiootit Ympärilläni -kirjaa värityypeistä? Meikäläinen on vahvasti keltaisen ja punaisen sekoitus.

Keltaisesta persoonallisuudesta allekirjoitan ainakin nämä: keltainen ihminen harvoin haluaa tietää, miten asiat toimivat. Hänelle tärkeintä on, että ne toimivat. Keltainen on luova, innostuva, positiivinen ja ulospäin suuntautunut. Keltainen kyllästyy helposti ja ponnistelee saadakseen muut mukaan.

Punaisesta minulla on selvästi seuraavia piirteitä: kilpailuhenkisyys, kärsimättömyys ja päättäväisyys. Punainen ihminen tykkää toimia välittömästi.

Monesti ajattelen, että analysointi (kuten tässä esimerkkitapauksessa näköjään Abrahamin muutto uuteen kaupunkiin) on ajan tuhlausta, mielummin keskityn siihen mitä tapahtui ja menen eteenpäin. Hullua, eikö? Olen maailman surkeinta seuraa silloin kun mimmiporukassa analysoidaan ja mietitään, että miksi esim joku mies ei soittanutkaan takaisin, vaikka tavallaan voisi tulkita, että hänen olisi pitänyt soittaa. Ja mitähän seuraavaksi, ja mitä pitäisi kirjoittaa seuraavaan viestiin. Älkää ikinä kuunnelko ehdotuksiani näihin 😀

Innostun naurettavan helposti. Välillä se voi olla valmiiksi kuorittu appelsiini tai Facebookin ilmoittama “Huomenta Sara”. Tunnelma on kaiken a ja o. Ravintolassa paikan herättämä fiilis on minulle vähintään yhtä tärkeä kuin itse ruoan maku. Rakastan tehdä arjessani pieniä juttuja, joilla saan hyvän fiiliksen. Tyyppillisiä ovat kahvimaidon vaahdottaminen, hymiön piirtäminen suihkun huurruttamaan peiliin, kynttilöiden polttaminen ja täydellisen valaistuksen hakeminen (tiettyjä lamppuja ei esim saa pistää päälle, niistä menee fiilis). 

 

 

Olen aika ristiriitainen tyyppi. Tunnelman pitää aina olla hyvä, mutta samaan aikaan en voi sietää hidastelua, pohdiskelua ja liian tarkkaan toimimista. Minua ei periaatteessa haittaa jos joku on rikki tai ei toimi, mutta samaan aikaan paasaan siitä kun asioita ei saada tehtyä.

Tehokkuus ja nopeat päätöksenteot ovat minua. Aasian lomareissun ensimmäinen viikko on aina tuskaa, kaikki toimii niin samperin hitaasti (vitsi Aasiassa lomailu tekee mulle hyvää! :D). Minulta löytyy aina ideoita takataskusta, jos joku asia menee pieleen tai ei toimi. Vain harvoin sellaisia, joita olisin esim suunnitellut valmiiksi, vaan lähes aina sellaisia, jotka syntyvät puhtaasti improvisoimalla. Luovuudella ja positiivisella asenteella selviän yleensä joka kerta.

Olen ennenkaikkea sopeutuja ja toisinaan hieman liiankin taitava sellainen. Kun esim lamppu palaa sopeudun hämärään, enkä tajua vaihtaa lamppua. Kun kameran automaattitarkennus hajoaa vaihdan manuaalitarkennukseen ja jatkan ilman ongelmaa. Rikkinäisen tarkennuksen muistan vasta kun rakas ystäväni Janni kuvaa kamerallani ja alkaa kyselemään ja selvittämään, ja googlettelee ja soittelee, ja kääntää jokaisen kiven ratkaistakseen tämän ongelman (hahhah, tää on niin me!).

Erilaisuus on rikkaus. Ei me oltaisiin täällä jos kaikki olisimme samanlaisia. Mitä monipuolisempi porukka, sitä paremmin hommat pyörii ja sitä enemmän saadaan asioita aikaiseksi.

Millaisia tuloksia te olette saaneet väritestissä? Olisi ihan hurjan kiinnostavaa saada tietää millaisia tyyppejä siellä toisen puolen ruutua on! Kertokaa jotain persoonallisuudestanne! Entä löytyykö keltapunaisia? 😀

 

kuvat: Kaisa Turunen

H&M coat (3 years old)

Acne Studios beanie

Lindex knit (old)

Vagabond shoes

Gina Tricot pants

Becksöndergaard scarf

Céline bag

 

xx Sara

 

Tags:
,