Viikottaiset kuulumiset blogiin -suunnitelmani ei toteutunut raskausaikana ja jos se ei toteutunut raskausaikana niin voitte kuvitella toteutuuko se vauvavuotena, hah. Oon avannut blogin viimeksi  2kk sitten?! Mihin tämä aika oikein katoaa? Ja miksi aina kun suunnittelen kirjoittavani tänne osuu kohdalle vaikea ilta tai vauva kaipaa muuten vaan jatkuvaa viihdyttämistä? No täällä ollaan nyt.  Avasin läppärin ja alkoholittoman Happy Joen ja ravaan näköjään vauvan huoneessa rauhoittelemassa tyyppiä, koska tämä kirjoitusilta ei ole poikkeus. (Aina!) 4kk hulinat lähestyvät. Ei vielä käynnissä, mutta ensimerkkejä on jo ilmassa. Nukkumaanmeno on ottanut pientä takapakkia. Muutama ilta on nyt ollut sätkimistä, itkua ja kevyestä unesta havahtumista, joskin tämä ei ole yhtään mitään niihin ekaan kahteen kuukauteen verrattuna. Muistutan itseäni taas siitä, ettei tämä ole jatkuva tila vaan vaihe, joka okei todennäköisesti kyllä pahentuu vielä, mutta menee myös ohi 😀

 

 

Mitä meille kuuluu? Tosi hyvää. Tyyntä ennen myrskyä, sanoisin. Sellainen fiilis, että ihan kohta alkaa tapahtua hulinoista hampaisiin, mut just nyt on hyvä seesteinen kausi menossa. Arki on alkanut rullaamaan omalla painollaan ja päiviin on löytynyt rytmi, joka on tehnyt kaikesta selkeämpää ja helpompaa. Meidän päivät alkaa nykyisin klo 7-8 maissa. Vauva nukkuu omassa huoneessaan ja herättää meidät kuuden pintaan omilla hölinöillään. Hän juttelee pimeässä huoneessaan kaikenlaista. Tähän on ihana herätä, rakastan sitä ölinää! Haetaan hänet tässä vaiheessa meidän sänkyyn, jossa imetyksen jälkeen nukutaan vielä koko porukka helposti tunti tai kaksi (tai kolme ja puoli, niin kuin tänään).

Päiväunet rullailee yleensä 45 minuutin sykleissä. Ekoille 1-2 syklin päikkäreille hän käy yleensä 9-10 välillä. Seuraavaksi nukutaan puolilta päivin ja iltapäivällä vielä lisää niin, että viimeiset päikkärit loppuu n. klo 17 maissa. Iltapäivällä hän saattaa nukkua 4h putkeen tai sitten saman setin parissa osassa. Vauva nukkuu lyhyitä pätkiä kotona, mutta kaikki pidemmät päikkärit pitää nukkua käytännössä liikkuvissa vaunuissa. Vaunulenkkeilyä piisaa. Tavallaan haaveilen siitä, että vauva nukkuisi päivisin kotona ja mulla olisi useampi tunti käyttää omiin juttuihin, mutta kyllä tää ulkoilukin ihan mielekästä on (hyvällä säällä). Käpy kaipaa vielä aika paljon unta eikä pysy ihan hirveän pitkiä aikoja hereillä. Pieniä väsymyksen merkkejä tulee kytättyä automaattisesti ja pyritään reagoimaan niihin välittömästi, jotta vältytään huutoshowlta.

 

 

Illat menee valonnopeudella, koska vauva menee niin ajoissa nukkumaan. 18.30 yleensä kylvetetään ja klo 19 hänet laitetaan omaan sänkyyn, omaan huoneeseen. Meillä nukkumaanmenon aikaistaminen kahdeksasta seitsemään oli game changer. Iltaraivot loppuivat seinään. Nukkumaanmeno on ollut viime viikkoina ihanan vaivatonta, mutta nyt 4kk rajapyykin lähestyessä kitinä on lisääntynyt. Vauva heräilee öisin tyypillisesti 2-3,5h välein. Alkuillasta pitää yleensä käydä lastenhuoneessa lyhyen ajan sisään pari kertaa syöttämässä tai rauhoittelemassa, mutta siinäpä se. Vitsi mä nautin näistä illoista nykyään. Ihan hullua ajatella, että pari kuukautta sitten nukutettiin itkuista lasta helposti neljä tuntia, miten ihmeessä sitä jaksoi?!

Vauva on aina iltaisin tosi nälkäinen, hän selvästi tankkaa ravintoa yötä varten. Ollaan alettu syöttämään iltaisin korviketta yhdessä rintamaidon kanssa ja tämä yhdistelmä on toiminut meillä tosi hyvin. Hän on nukkunut sikeämmin ja pidempiä pätkiä etenkin yöunien alkupäästä. Yhdessä vaiheessa vauva oli pitkän pätkän ilman tuttipulloa, jonka seurauksena hän alkoi hylkimään sitä. Tää tarkoitti tietysti sitä, että minä olin ainoa, joka häntä pystyi ruokkimaan, ja siihen en halua enää ikinä palata. Nyt syötetään häntä vähintään kerran päivässä tuttipullolla, jottei sama käy uudelleen.

 

 

Tuttia meidän vauva ei vieläkään suostu syömään, mutta nyrkit on suussa ihan jatkuvasti. Kävin tällä viikolla ostamassa hänelle sellaisen kumisen purulelun, jota hän on alkanut arasti imuttelemaan. Oon huomannut, että ikenissä alahampaiden kohdalla on alkanut tuntumaan jo hampaita. Ne on ihan siinä ikenen pinnan lähettyvillä ja kolisevat jo purulelussa. Tunnen ne välillä myös imettäessä. En tosiaan tiennyt, että hampaat voi puhjeta jo tässä vaiheessa, mutta googlettelujen perusteella 4-7kk ne totta tosiaan ilmestyvät. Alkoi jännittämään, et millainenkohan yhdistelmä on hulinat ja hampaat, shit 😀

Käpy on löytänyt kätensä ja alkanut tarttua kiinni kaikkeen lähellä olevaan. Uusin juttu on äidin ja isän naaman tutkiminen. Hän taputtelee poskia ja tarraa kiinni huuliin ja nenään <3 Selältä vatsalleen kierähtäminen onnistuu jo pienellä avustuksella. Joudun muistuttamaan itseäni jatkuvasti siitä, että enää häntä ei voi noin vaan jättää sohvalle tai hoitopöydälle vahtimatta makoilemaan. Oon tosin kuullut, että jokainen vauva tulee väistämättä ensimmäisen vuoden aikana jossain vaiheessa tipahtamaan jostain. Sitä odotellessa 😀

 

 

Viikkoja rytmittää harrastukset: maanantaisin vauvauintia, tiistaisin babypilatesta (alkaa ensi viikolla!) ja perjantaisin mulla on omat salitreenit, joissa Käpy on aina mukana. Arkisin nähdään äitikavereita kävelyillä ja lounailla, joskus käydään työtapaamisissa tai -tapahtumissa. Arki on mielekästä kun jokaiselle päivälle on jotain ohjelmaa. Vaikeimpia on ne päivät kun vauvan kanssa ollaan sisällä kahdestaan koko päivä (myrskykelit, sairastelut jne). Silmäpussit on hyväksytty ja tietyn asteiseen väsymykseen on totuttu. Öiden kanssa ollaan toimittu monesti niin, että minä hoidan 00-06 välisen ajan ja Juuso taas heräämiset sen ulkopuolella.

Ollaan pyritty jakamaan kotona vastuualueita, jotta arki sujuisi mahdollisimman mutkattomasti. Mulla on vastuullani kodin siisteys ja miehellä taas ruokahuolto (ruokatilaukset ja ruoanlaitto). Mun ollessa vanhempainvapaalla, on vauvan hankinnat aina vaatteista välineisiin minun vastuullani. Vapaa-ajan osalta molemmilla on viikossa mahdollisuus varata yhteisestä kalenterista kaksi iltaa omiin harrastuksiin ja menoihin. Mä oon käyny mm. vesijuoksemassa, hieronnassa ja nähnyt ystäviä. Tää on ollu mulle ihan valtavan tärkeä ja koen, että vauva-arkea jaksaa ihan eri tavalla kun pääsee välillä tekemään omia mielekkäitä juttuja.

 

 

Me jouduttiin sairastelun vuoksi siirtämään nimiäisiä ja nyt vauvan ekoja juhlia olisi tarkoitus viettää parin viikon päästä. Tällä viikolla käytiin passikuvassa ja suunnitelmana olisi lähteä perheen ekalle reissulle kesäkuussa. Sit haaveilen kyllä myös, että päästäisiin Käpyn kanssa vierailemaan Vilman, Laurin ja Lunan luona Italiassa!

Me ollaan käyty kerran kuukaudessa aina muutaman yön reissulla perheen, sukulaisten ja ystävien luona Kotkassa. Mulle on ollu tärkeää, että läheiset näkee vauvan kehitystä ja vauva pääsee viettämään aikaa ja rakentamaan jo pienestä pitäen suhdetta läheisten tyyppien kanssa. Automatkat kaksistaan Kotkaan menee aika klassisesti niin, että kaupunkiajossa (etenkin valoihin pysähtyessä) hän huutaa niin kovaa kuin suinkin osaa, mutta motarilla simahtaa tyytyväisenä. Vauvan itku oli alkuun ihan tosi raastavaa, mutta nykyisin sitä jo kestää. Erityisesti esim just autossa kun lähistöllä ei ole muita kärsimässä metelistä ja kun tiedän ettei hänellä ole hätää, hän vaan vihaa olla hitaasti liikkuvassa/paikallaan olevassa autossa. Välillä kuunnellaan autossa hiustenkuivaajan huminaa Spotifysta. Ei meikäläisen ihan sitä suosikkigenreä autoilumusan osalta, mutta hän yleensä rauhoittuu siihen.

 

 

Vähän jännitti tänään tuo kellojen siirto, että mitenköhän vaikuttaa rytmiin. No ainakaan ekaan päivään ei kyllä yhtään millään lailla. Tyyppi nukkui meidän kanssa aamulla kymppiin ja simahti illalla tyytyväisenä vanhaan aikaan klo 18. Hyvä Käppänä!

Tajusin tänään et mulla on edessä enää kaksi kuukautta vanhempainvapaata?! Siis kuulostaa ihan tosi vähältä. Tehdään alkukesästä vaihto Juuson kanssa ja mun on tarkoitus palata töihin. Kesällä tosin aion viettää myös pidemmän loman ja tehdä muutenkin töitä mm. etänä mökiltä käsin, että sinänsä pehmeä lasku. Mut kaksi mokomaa kuukautta, se tulee menemään tosi nopeasti!

 

 

Kun alkuvaiheessa puhuin vauvan vatsakivuista ja vaikeista öistä, sanoi suunnilleen jokainen saman kokenut, että 3kk kohdalla helpottaa. Ja just niinhän siinä kävi. Meille iso apu oli myös osteopaatista, jossa käytiin 2,5kk kohdalla. Vauvan olemus rentoutui käsittelyn avulla silmissä, se oli ihan uskomatonta. Sen jälkeen alkoi helpottaa ihan huolella (tosin osteopaatin jälkeen pari päivää oli vaikeita, mut kuuluu asiaan). Ja kuten tuolla aiemmin mainitsin niin nukkumaanmenon aikaistaminen ja kunnon tankkaus yötä varten ovat olleet myös isossa roolissa. Enää ei nouse ahdistus kurkkuun iltojen lähestyessä. Nykyisin rauhalliset illat kotona on ihania hengähdyshetkiä 🙂

On ollut niin ihana seurata Käpyn kehitystä. Niin fyysistä kuin psyykkistä. Uusia taitoja ja kehitysaskelia karttuu viikko viikolta. Posket ovat pyöristyneet ja reisiin on tullut ihania söpöjä makkaroita, joita suukottelen päivittäin. Hän muuttuu silmissä ja alkaa muistuttamaan jatkuvasti enemmän minua vauvana(!). Kasvu on tasaisen rauhallista. Neuvolakäyrillä pyöritään -2 & -1,5 kohdilla, ihan kuten raskausaikanakin. Painoa hänellä taitaa olla tällä hetkellä vajaat kuusi kiloa ja pikkuhiljaa siirrytään koon 62 vaatteisiin! Tosin Käpy kyllä käyttää paljon isompiakin kokoja jo, koska äiti rakastaa pukea häntä oversized-vaatteisiin… Odotan jo, että pääsen pukemaan hänelle kaikkia megaihania kesähattuja!

 

 

 

xx Sara

Tags:
, ,

 

Tai no oikeastaan “ekat 1,5kk vauvan kanssa”. Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen kaksi viikkoa sitten, mutta jostain kumman syystä mua on keskeytelty tässä viime aikoina aina kun olen päässyt tämän kimppuun 😀 Noh, kuuluu asiaan. Uutta elämänvaihetta takana aika tarkalleen 1,5kk – miten on mennyt?!

Vauva-arki on ihanaa, haastavaa ja erilaista – ennen kaikkea kokopäiväduuni. Olen aina miettinyt, että miksi puhutaan, että vauvan kanssa vapaa-aika menee helposti siivoamiseen, pyykinpesuun ja ruoanlaittoon, kun onhan näitä ennenkin tehty ja hyvin on aika riittänyt? Mutta hitsi vie, näihin tosiaan uppoaa paljon aikaa. Pyykkiä pitää pestä paljon enemmän ja kämppäkin menee vauvan kanssa huomattavasti helpommin sekaisin. Kotona vietetään paljon enemmän aikaa, joten sotkuja syntyy jo sen vuoksi. Kun vauva on hereillä, hän vaatii jatkuvaa huomiota. Olen tehnyt minimaalisen vähän omia duuneja tässä ohessa, mutten halua täysin luopua niistä. Yritän pitää kiinni 10h/vk rytmistä. Tällä määrällä työ antaa eikä niinkään ota. Toimii tosi hyvin mulla. Jotenkin koen tärkeäksi sen, että pääsen tekemään edelleen omia tuttuja juttuja, jotka eivät suoranaisesti liity vauvaan.

 

 

Me tosiaan vietettiin Naistenklinikan osastolla neljä vuorokautta, jonka aikana imettiin henkilökunnalta kaikki opit ja neuvot mitä suinkin keksittiin kysyä aina pepun pesusta imetysasentoihin. Siinä vaiheessa kun päästiin lähtemään kotiin oli oikeastaan tosi luottavainen fiilis. Ja koen, että tuo tietynlainen varmuus vauvan hoitoa kohtaan on pysynyt koko kuukauden yllä. Vaikka välillä vähän turhauttaakin, on aina päällimmäisenä tunteena et me handlataan tää kyllä!

Vatsavaivat ja nukkumaanmeno ovat olleet ekan kuukauden suurin haaste. Vauvalla on myös pallea jumissa, mikä aiheuttaa jatkuvaa hikkaa. Vauva oli ekan kuukauden itkuinen ja vaati jatkuvaa viihdyttämistä. Iltaiset lähes kellontarkat (22.30-01) itkukohtaukset ovat olleet sydäntä särkeviä ja samalla koetelleet myös meidän vanhempien kärsivällisyyttä. Ensimmäinen kuukausi käytännössä valvottiin öitä ja nukuttiin puoleen päivään. Nyt ollaan saatu käännettyä rytmiä aiemmaksi, mikä on mahtavaa (toki hutilyöntejä mahtuu edelleen mukaan).

Ollaan käyty vyöhyketerapeutilla, osteopaatilla ja BabybBalance -hoidossa ja saatu päivittäisiä hierontaohjeita. Vauva nukkuu aina tosi hyvin vaunuissa, joten päätettiin vaihtaa kehto vaunukoppaan, jossa hän nukkuu yönsä sata kertaa paremmin! Vauva rauhoittuu yleensä kohinassa, joten ollaan käytetty milloin mitäkin meteliä nukuttamisessa apuna (spotifysta 2h kestävää hiustenkuivaaja yksi suosikeista!). Vaihdettiin tällä viikolla d-vitamiinitipat öljypohjaisista vesipohjaisiin (Jekovit) ja tuntuu, että sillä on ollut suurin vaikutus vatsaan. Tai ehkä se on ollut tipat yhdistettynä tähän kaikkeen muuhun! Viime aikoina raivarit ovat kestäneet tyypillisesti 15 min ja tyyppi siirtyy nukkumaan jo ysin jälkeen. Öisin hän heräilee syömään 3-4 kertaa, suunnilleen 2-3,5h välein. Syötän nykyään pimeässä, sängyllä kyljelläni maaten. Vauva nukahtaa usein heti syötön jälkeen ja hänet on helppo siirtää takaisin koppaan.

 

 

Meidän pieni Käpy kasvaa silmissä. Hän on ottanut takaisin loppuraskaudessa istukan heikon toiminnan vuoksi menetetyt kilot! Posket pyöristyvät ja pituutta tulee lisää. Enää hän ei näytä pieneltä kuihtuneelta vanhukselta, vaan vauvalta 😀 Tänään siirsin syrjään koon 44 vaatteita. Tuli pari kyyneltä siinä kun tajusin, että mamin pieni käärö on jo kasvanut yli näistä! Tällä viikolla käytiin 1kk-neuvolassa. Paino oli noussut syntymästä 1,5 kilolla ja senttejäkin oli tullut lisää peräti kuusi!

Vauva on viime aikoina alkanut “seurustella” ja hymyillä. Hän on huomattavasti virkeämpi ja iloisempi, kuin muutama viikko sitten. Käpyllä on ilmeikkäät kasvot, joista on luettavissa aina lukuisia eri mielialoja muutamassa sekunnissa, heh. Hän seuraa tarkasti kasvoja ja rakastaa lamppuja. Neuvolan paperinaamat ovat suosikkeja! Ollaan kiinnitetty noita naamoja vähän kaikkialle, mm leikkimattoon! Käpy viihtyy loputtoman pitkään hoitopöydällä pelkissä vaipoissa ja rauhoittuu aina kun aletaan pukemaan tai riisumaan (paitsi ulkovaatteita – niitä hän vihaa). Hän rentoutuu kylvyssä ja viettäisi päivät pitkät pystyasennossa olkapäähän nojaten. Tigerin 4€ jumppapallo on ollut hitti niin nukuttamiseen kuin yleiseen viihtymiseen!

Rakastan yli kaiken sitä tuhinaa, jota hän pitää sylissäni (ties kuinka monta kertaa olen äänittänyt sitä puhelimeeni). Ja niitä pieniä haituvia päälaella ja huulia, jotka menevät suppuun harva se hetki. Rakastan puristella hellästi hänen pehmoisia käsivarsiaan ja silittää pieniä täydellisiä sormia. Rakastan nuuhkia häntä. Meidän vauva <3

 

 

Imetyksen kanssa oli alkuun haasteita, koska pienikokoinen vauva väsähti helposti rinnalla eikä hänellä ollut energiaa imeä. Maito nousi mulla tosi nopeasti synnytyksen jälkeen ja sitä on ollut tarjolla jatkuvasti! Syötettiin häntä eka viikko pumppaamallani maidolla tuttipullosta. Suunnilleen viikon imetystreenien jälkeen löytyi oikeat asennot ja vauva virkosi sen verran, että imetys alkoi onnistua toisesta rinnasta. Toisen rinnan kanssa treenattiin vielä jonkun aikaa, kunnes sekin alkoi sujumaan. Pakkanen on täytetty äidinmaidolla ja kaappeihin on hamstrattu korviketta. Mulle on ollut tosi tärkeää, että aina on myös vaihtoehtoinen syöttötapa jos minulle tulee jotain menoa tms. Ahdistaa ajatus, että olisin yksin vastuussa hänen syöttämisestä. Koetaan tärkeäksi, että molemmat vanhemmat (ja isovanhemmat, sukulaiset jne) pystyvät ruokkimaan vauvan.

Päätin jo raskaana ollessani, että haluan kantaa korteni kekoon astetta hyväksyvämmän imetyskulttuurin eteen ja olen imettänyt vauvaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ravintoloissa, kahviloissa, sukulaisten olkkareissa jne. Tämä ahdisti minua alkuun vähän, mutta siitä on tullut jo tosi luontevaa! Asiaa tietysti auttaa se, että nykyään imetys sujuu hyvin. Välillä toki on vähän säätöä ja tulee ylimääräistä kikkailua, mutta kuuluu asiaan.

 

 

Ollaan käyty Käpyn kanssa vanhempieni luona Kotkassa pariinkin kertaan. Vajaan 2h ajomatka menee yleensä mutkattomasti. Olen istunut vauvan kanssa takana, just in case. Ollaan pari kertaa pysähdytty rauhoittelemaan tai syöttämään vauvaa. Perheeltä saatu lastenhoitoapu on ollut korvaaamatonta. Äiti tuli meille jo ekan viikon jälkeen valvomaan yhden yön <3 Ollaan saatu saunoa kerran viikossa kaikessa rauhassa anopin ja appiukon luona, se on ollut ihanaa! Viime viikolla oltiin neljä päivää vanhempieni luona Kotkassa ja pääsin hiihtelemään ja nukkumaan extra päikkäreitä vanhempieni auttaessa vauvan kanssa.

Olen oivaltanut et jokaiselle päivälle kannattaa olla jotain ohjelmaa. Kotona nyhjääminen ummehduttaa ja aika käy pitkäksi. Ollaan käyty vaunulenkeillä ystävien kanssa lähes päivittäin. Eilen Töölönlahdella rullaillessani tajusin, että tämä oli eka kerta vaunulenkillä kun mulla ei ollut seuraa! Mulla asuu paljon ystäviä lähistöllä (moni heistä samassa elämäntilanteessa) ja se on ihan parasta! Vertaistuen tärkeyttä en voi liikaa korostaa. On ollut ihana jutella äitiystävien kanssa kun on pystynyt jauhamaan vaan kaikista vauva-arjen iloista ja haasteista sekä jakamaan puolin ja toisin vinkkejä.

 

 

Juuso piti lähes 4vk isyysloman heti alkuun. Vietettiin joulukuu käytännössä vauvakuplassa kotona kaikessa rauhassa uuteen totutellen. Tullaan muistamaan tämä kuukausi varmasti loppuelämämme 🙂 Ollaan pyritty vetämään yhtä köyttä ja onnistuttu siinä melko hyvin, mutta valehtelisin jos väittäisin että ollaan säästytty riidoilta. Kotiaskareet, väsymys ja itkevä vauva aiheuttavat välillä kitkaa myös vanhempien välille. Kotityöt ollaan ratkaistu niin, että Juuso on ottanut vetovastuun ruoanlaitosta ja kauppatilauksista, mulla sen sijaan vastuullani kämpän siisteys. Toki joustetaan tässä aina tarvittaessa, mutta tää on toiminut meillä tosi hyvin. Pyritään pitämään kiinni myös siitä kuuluisasta omasta vauvattomasta ajasta, jolloin saa tehdä just sitä mitä lystää. Oon mm. nähnyt ystäviäni, käynyt kynsihuolloissa, kampaajalla ja hieronnassa.

Juuso palasi pari viikkoa sitten töihin, joten olen ottanut vetovastuun myös öistä, koska minulla on mahdollisuus nukkua vauvan kanssa päiväunia. Öisin vauva ei juuri muuta tee kuin syö 3-4 kertaa ja nukahtaa pian syötyään, joten nämä on suht iisejä (toki poikkeuksellisiakin öitä on). Vaikka tämän ikäisillä ei mitään selkeitä rytmejä ole, ovat ne pienetkin päivittäin toistuvat jutut helpottaneet arkea. Tällä hetkellä nukutetaan vauvaa yhdessä n. klo 21-22  ja aamulla klo 7-8 kippaan vauvan miehelle ja jatkan itse unia vielä 1-2h verran. Vauva pysyy isänsä kanssa hereillä tuon ajan ja kun vauva sitten menee minun herättyäni ekoille päikkäreille, saan tässä vaiheessa rauhassa syödä aamupalan ja käydä suihkussa! LUKSUS!

 

 

Tulipas tästä jotenkin sekava kokonaisuus, mutta ehkäpä se kuvastaa osaltaan tätä uutta elämäntilannetta 😀 Vaikka haasteitakin on niin ne hyvät jutut voittaa vaikeudet 100-0. Tässä on hiljalleen tajunnut, että elämä lapsen kanssa koostuu erilaisista vaiheista – hyvässä ja pahassa. Vaiheita tulee ja menee, eikä niitä saa enää takaisin. Elämä on tässä ja nyt. Ainutlaatuista ja ohimenevää!

Tänään makoiltiin aamulla Käppänän kanssa makkarin sängyllä ja hän naurahti ekaa kertaa. Tuo ääni oli ehkä söpöin mitä olen koskaan kuullut. Samalla se oli taas vilahdus jostain uudesta, joka pian varmasti tullaan oppimaan. On tää ihmeellistä seurata tuon pienen termiitin kehitystä <3

 

 

xx Sara

 

Tags:
, ,

 

Tammikuisesta hoitoviikosta Lappeenrannassa on tullut tapa. Lähes tismalleen vuosi sitten matkustin myös junalla veljeni luokse hoitamaan näitä rakkaita nappuloita. Juuri tsekkasin Täti tuli taloon -postauksen kuvia ja kummastelin miten pieniä molemmat olivatkaan vuosi takaperin. Etenkin nuorempi, ihan muutaman päivän ikäinen <3

Vuosi 2019 käynnistyi meikäläisen osalta lasten keittiössä kokkaillen ja muovailuvahakaupunkia rakentaen 3- ja 1-vuotiaiden kanssa. Leikittiin me kasvohoitolaa ja rakennettiin majakin. Ja tehtiin aika monta muutakin kivaa juttua…

 

kissailtapala!

veikka päivystää ikkunassa

tässä mulle kokattu lounas: nakkimuki // Hipsuvarpaasta on luettu useampi satu

tänään ulkona oli hurja myrsky, ei lähdetty leikkipuistoon vaan jäätiin pihaan tekemään lumitöitä ja -ukkoja!

niin paljon lunta!!

lastenhuoneen keittiö on kovin juttu ikinä

lumiukkoperhe! Silmät ehti jo peittyä lumesta 😀

maja, kissalamppu ja eväsrusinat! 

 

Enpä olisi paljon parempaa vuoden starttia osannut kuvitella. Meillä on mennyt hurjan kivasti kolmestaan. Huomenna uusi jännä leikkipäivä 🙂

 

xx Sara

Tags: