Tai no oikeastaan “ekat 1,5kk vauvan kanssa”. Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen kaksi viikkoa sitten, mutta jostain kumman syystä mua on keskeytelty tässä viime aikoina aina kun olen päässyt tämän kimppuun 😀 Noh, kuuluu asiaan. Uutta elämänvaihetta takana aika tarkalleen 1,5kk – miten on mennyt?!

Vauva-arki on ihanaa, haastavaa ja erilaista – ennen kaikkea kokopäiväduuni. Olen aina miettinyt, että miksi puhutaan, että vauvan kanssa vapaa-aika menee helposti siivoamiseen, pyykinpesuun ja ruoanlaittoon, kun onhan näitä ennenkin tehty ja hyvin on aika riittänyt? Mutta hitsi vie, näihin tosiaan uppoaa paljon aikaa. Pyykkiä pitää pestä paljon enemmän ja kämppäkin menee vauvan kanssa huomattavasti helpommin sekaisin. Kotona vietetään paljon enemmän aikaa, joten sotkuja syntyy jo sen vuoksi. Kun vauva on hereillä, hän vaatii jatkuvaa huomiota. Olen tehnyt minimaalisen vähän omia duuneja tässä ohessa, mutten halua täysin luopua niistä. Yritän pitää kiinni 10h/vk rytmistä. Tällä määrällä työ antaa eikä niinkään ota. Toimii tosi hyvin mulla. Jotenkin koen tärkeäksi sen, että pääsen tekemään edelleen omia tuttuja juttuja, jotka eivät suoranaisesti liity vauvaan.

 

 

Me tosiaan vietettiin Naistenklinikan osastolla neljä vuorokautta, jonka aikana imettiin henkilökunnalta kaikki opit ja neuvot mitä suinkin keksittiin kysyä aina pepun pesusta imetysasentoihin. Siinä vaiheessa kun päästiin lähtemään kotiin oli oikeastaan tosi luottavainen fiilis. Ja koen, että tuo tietynlainen varmuus vauvan hoitoa kohtaan on pysynyt koko kuukauden yllä. Vaikka välillä vähän turhauttaakin, on aina päällimmäisenä tunteena et me handlataan tää kyllä!

Vatsavaivat ja nukkumaanmeno ovat olleet ekan kuukauden suurin haaste. Vauvalla on myös pallea jumissa, mikä aiheuttaa jatkuvaa hikkaa. Vauva oli ekan kuukauden itkuinen ja vaati jatkuvaa viihdyttämistä. Iltaiset lähes kellontarkat (22.30-01) itkukohtaukset ovat olleet sydäntä särkeviä ja samalla koetelleet myös meidän vanhempien kärsivällisyyttä. Ensimmäinen kuukausi käytännössä valvottiin öitä ja nukuttiin puoleen päivään. Nyt ollaan saatu käännettyä rytmiä aiemmaksi, mikä on mahtavaa (toki hutilyöntejä mahtuu edelleen mukaan).

Ollaan käyty vyöhyketerapeutilla, osteopaatilla ja BabybBalance -hoidossa ja saatu päivittäisiä hierontaohjeita. Vauva nukkuu aina tosi hyvin vaunuissa, joten päätettiin vaihtaa kehto vaunukoppaan, jossa hän nukkuu yönsä sata kertaa paremmin! Vauva rauhoittuu yleensä kohinassa, joten ollaan käytetty milloin mitäkin meteliä nukuttamisessa apuna (spotifysta 2h kestävää hiustenkuivaaja yksi suosikeista!). Vaihdettiin tällä viikolla d-vitamiinitipat öljypohjaisista vesipohjaisiin (Jekovit) ja tuntuu, että sillä on ollut suurin vaikutus vatsaan. Tai ehkä se on ollut tipat yhdistettynä tähän kaikkeen muuhun! Viime aikoina raivarit ovat kestäneet tyypillisesti 15 min ja tyyppi siirtyy nukkumaan jo ysin jälkeen. Öisin hän heräilee syömään 3-4 kertaa, suunnilleen 2-3,5h välein. Syötän nykyään pimeässä, sängyllä kyljelläni maaten. Vauva nukahtaa usein heti syötön jälkeen ja hänet on helppo siirtää takaisin koppaan.

 

 

Meidän pieni Käpy kasvaa silmissä. Hän on ottanut takaisin loppuraskaudessa istukan heikon toiminnan vuoksi menetetyt kilot! Posket pyöristyvät ja pituutta tulee lisää. Enää hän ei näytä pieneltä kuihtuneelta vanhukselta, vaan vauvalta 😀 Tänään siirsin syrjään koon 44 vaatteita. Tuli pari kyyneltä siinä kun tajusin, että mamin pieni käärö on jo kasvanut yli näistä! Tällä viikolla käytiin 1kk-neuvolassa. Paino oli noussut syntymästä 1,5 kilolla ja senttejäkin oli tullut lisää peräti kuusi!

Vauva on viime aikoina alkanut “seurustella” ja hymyillä. Hän on huomattavasti virkeämpi ja iloisempi, kuin muutama viikko sitten. Käpyllä on ilmeikkäät kasvot, joista on luettavissa aina lukuisia eri mielialoja muutamassa sekunnissa, heh. Hän seuraa tarkasti kasvoja ja rakastaa lamppuja. Neuvolan paperinaamat ovat suosikkeja! Ollaan kiinnitetty noita naamoja vähän kaikkialle, mm leikkimattoon! Käpy viihtyy loputtoman pitkään hoitopöydällä pelkissä vaipoissa ja rauhoittuu aina kun aletaan pukemaan tai riisumaan (paitsi ulkovaatteita – niitä hän vihaa). Hän rentoutuu kylvyssä ja viettäisi päivät pitkät pystyasennossa olkapäähän nojaten. Tigerin 4€ jumppapallo on ollut hitti niin nukuttamiseen kuin yleiseen viihtymiseen!

Rakastan yli kaiken sitä tuhinaa, jota hän pitää sylissäni (ties kuinka monta kertaa olen äänittänyt sitä puhelimeeni). Ja niitä pieniä haituvia päälaella ja huulia, jotka menevät suppuun harva se hetki. Rakastan puristella hellästi hänen pehmoisia käsivarsiaan ja silittää pieniä täydellisiä sormia. Rakastan nuuhkia häntä. Meidän vauva <3

 

 

Imetyksen kanssa oli alkuun haasteita, koska pienikokoinen vauva väsähti helposti rinnalla eikä hänellä ollut energiaa imeä. Maito nousi mulla tosi nopeasti synnytyksen jälkeen ja sitä on ollut tarjolla jatkuvasti! Syötettiin häntä eka viikko pumppaamallani maidolla tuttipullosta. Suunnilleen viikon imetystreenien jälkeen löytyi oikeat asennot ja vauva virkosi sen verran, että imetys alkoi onnistua toisesta rinnasta. Toisen rinnan kanssa treenattiin vielä jonkun aikaa, kunnes sekin alkoi sujumaan. Pakkanen on täytetty äidinmaidolla ja kaappeihin on hamstrattu korviketta. Mulle on ollut tosi tärkeää, että aina on myös vaihtoehtoinen syöttötapa jos minulle tulee jotain menoa tms. Ahdistaa ajatus, että olisin yksin vastuussa hänen syöttämisestä. Koetaan tärkeäksi, että molemmat vanhemmat (ja isovanhemmat, sukulaiset jne) pystyvät ruokkimaan vauvan.

Päätin jo raskaana ollessani, että haluan kantaa korteni kekoon astetta hyväksyvämmän imetyskulttuurin eteen ja olen imettänyt vauvaa tilanteessa kuin tilanteessa. Ravintoloissa, kahviloissa, sukulaisten olkkareissa jne. Tämä ahdisti minua alkuun vähän, mutta siitä on tullut jo tosi luontevaa! Asiaa tietysti auttaa se, että nykyään imetys sujuu hyvin. Välillä toki on vähän säätöä ja tulee ylimääräistä kikkailua, mutta kuuluu asiaan.

 

 

Ollaan käyty Käpyn kanssa vanhempieni luona Kotkassa pariinkin kertaan. Vajaan 2h ajomatka menee yleensä mutkattomasti. Olen istunut vauvan kanssa takana, just in case. Ollaan pari kertaa pysähdytty rauhoittelemaan tai syöttämään vauvaa. Perheeltä saatu lastenhoitoapu on ollut korvaaamatonta. Äiti tuli meille jo ekan viikon jälkeen valvomaan yhden yön <3 Ollaan saatu saunoa kerran viikossa kaikessa rauhassa anopin ja appiukon luona, se on ollut ihanaa! Viime viikolla oltiin neljä päivää vanhempieni luona Kotkassa ja pääsin hiihtelemään ja nukkumaan extra päikkäreitä vanhempieni auttaessa vauvan kanssa.

Olen oivaltanut et jokaiselle päivälle kannattaa olla jotain ohjelmaa. Kotona nyhjääminen ummehduttaa ja aika käy pitkäksi. Ollaan käyty vaunulenkeillä ystävien kanssa lähes päivittäin. Eilen Töölönlahdella rullaillessani tajusin, että tämä oli eka kerta vaunulenkillä kun mulla ei ollut seuraa! Mulla asuu paljon ystäviä lähistöllä (moni heistä samassa elämäntilanteessa) ja se on ihan parasta! Vertaistuen tärkeyttä en voi liikaa korostaa. On ollut ihana jutella äitiystävien kanssa kun on pystynyt jauhamaan vaan kaikista vauva-arjen iloista ja haasteista sekä jakamaan puolin ja toisin vinkkejä.

 

 

Juuso piti lähes 4vk isyysloman heti alkuun. Vietettiin joulukuu käytännössä vauvakuplassa kotona kaikessa rauhassa uuteen totutellen. Tullaan muistamaan tämä kuukausi varmasti loppuelämämme 🙂 Ollaan pyritty vetämään yhtä köyttä ja onnistuttu siinä melko hyvin, mutta valehtelisin jos väittäisin että ollaan säästytty riidoilta. Kotiaskareet, väsymys ja itkevä vauva aiheuttavat välillä kitkaa myös vanhempien välille. Kotityöt ollaan ratkaistu niin, että Juuso on ottanut vetovastuun ruoanlaitosta ja kauppatilauksista, mulla sen sijaan vastuullani kämpän siisteys. Toki joustetaan tässä aina tarvittaessa, mutta tää on toiminut meillä tosi hyvin. Pyritään pitämään kiinni myös siitä kuuluisasta omasta vauvattomasta ajasta, jolloin saa tehdä just sitä mitä lystää. Oon mm. nähnyt ystäviäni, käynyt kynsihuolloissa, kampaajalla ja hieronnassa.

Juuso palasi pari viikkoa sitten töihin, joten olen ottanut vetovastuun myös öistä, koska minulla on mahdollisuus nukkua vauvan kanssa päiväunia. Öisin vauva ei juuri muuta tee kuin syö 3-4 kertaa ja nukahtaa pian syötyään, joten nämä on suht iisejä (toki poikkeuksellisiakin öitä on). Vaikka tämän ikäisillä ei mitään selkeitä rytmejä ole, ovat ne pienetkin päivittäin toistuvat jutut helpottaneet arkea. Tällä hetkellä nukutetaan vauvaa yhdessä n. klo 21-22  ja aamulla klo 7-8 kippaan vauvan miehelle ja jatkan itse unia vielä 1-2h verran. Vauva pysyy isänsä kanssa hereillä tuon ajan ja kun vauva sitten menee minun herättyäni ekoille päikkäreille, saan tässä vaiheessa rauhassa syödä aamupalan ja käydä suihkussa! LUKSUS!

 

 

Tulipas tästä jotenkin sekava kokonaisuus, mutta ehkäpä se kuvastaa osaltaan tätä uutta elämäntilannetta 😀 Vaikka haasteitakin on niin ne hyvät jutut voittaa vaikeudet 100-0. Tässä on hiljalleen tajunnut, että elämä lapsen kanssa koostuu erilaisista vaiheista – hyvässä ja pahassa. Vaiheita tulee ja menee, eikä niitä saa enää takaisin. Elämä on tässä ja nyt. Ainutlaatuista ja ohimenevää!

Tänään makoiltiin aamulla Käppänän kanssa makkarin sängyllä ja hän naurahti ekaa kertaa. Tuo ääni oli ehkä söpöin mitä olen koskaan kuullut. Samalla se oli taas vilahdus jostain uudesta, joka pian varmasti tullaan oppimaan. On tää ihmeellistä seurata tuon pienen termiitin kehitystä <3

 

 

xx Sara

 

Tags:
, ,