_MG_5615-6.jpg

 

Aurinko!! Herätyskello soi kahdeksalta. Avaan silmät ja näen huoneen vastakkaisella seinällä sälekaihtimien välistä puskevan vinottaisen valonsäteen. Reaktio on spontaani: avaan ensitöikseni ikkunan ja huudan melko kovalla aamubassolla “JESSS“. Poikaystäväni nauraa ja kadun toisella puolella oleva työmaa kääntyy ympäri. Kyykistyn äkkiä ikkunan alle piiloon.

Seuraavaksi avaan puhelimeni. Meidän perhekanavaan on tullut siskolle omistettu synttärilauluvideo, jossa pian kaksivuotias veljentyttöni toivottaa hyvää syntymäpäivää. Synttärisankarit ovat vaan menneet pikkuisella sekaisin. Onnittelut tuppaavat koko ajan mennä Johannan sijasta isopapalle, jolle laulettiin ilmeisesti viime viikolla. Kuka näissä nyt perillä pysyy! 😀

 

_MG_5597.jpg

_MG_5591-2-checker.jpg

 

Eilinen venähti kuvauksissa, ulkona. Kuvattiin asiakkaalle lookbook-laskukamoja. Kaupunkimiljöössä tosin. Olin päivän päätteeksi niin täysjäässä, että neljä teekuppia ei riittänyt. Vedin vielä litran glögiä päälle. Vihdoin alkaa tänä aamuna tunto palata varpaisiin, hah. Mitenhän tästä talvesta taas oikein selvitään? 

Tänään kuvausryhmä iskee meille puolilta päivin. Kuvaillaan kokkausjuttuja (mm. yksi syksyn aikana kovasti kulutettu keittoresepti lähtee videolla jakoon!). Sitä ennen pitäisi jynssätä keittiö. Ja ehkä muukin asunto…

Illalla mennään Rivieraan katsomaan Tuntematonta Sotilasta. Olen fiiliksissä molemmista. Sekä elokuvasta, että teatterista. En ole koskaan käynyt Rivierassa, vaikka se ihan tässä lähinurkilla sijaitseekin. Mutta se jos jokin on varmaa, että huti sohvilla varusteltu leffateatteri, jossa tarjoillaan tapaksia ja viiniä, ei mitenkään voi olla! Ja tämän puolesta puhuu jo pelkästään se, että teatteripaikkaa saa jonottaa kuukauden päivät (okei viikon nyt ainakin). Lisää tapas-viini-sohva-leffateattereita vaan Helsinkiin! <3

 

_MG_5629.jpg

Pictures: Marianna Mäkelä // edit by me

 

Peak Performance jacket

Soft Goat knit

Zara jeans

Chloé bag

Vagabond shoes

 

 

Huippua päivää kaikille! Nautitaan auringonsäteistä!

 

xx Sara

DSC_4612-2.jpg

 

Sain pari viikkoa takaperin julkaisemani Kehu ei ole kirosana -postaukseen mielenkiintoisen yhteydenoton. Se liittyi tällä viikolla järjestettävään Huomaa hyvä! -viikkoon, jonka ohessa järjestetään Huomaa kehu -kampanja. Kampanjan tavoitteena on edistää positiivista ilmapiiriä ja korostaa positiivisia tunteita kehumisen avulla. Ihan mieletön kampanja!

Koska kokemuksesta tiedän, että kehun voima on valtava eikä kehumista voi koskaan harrastaa liikaa, päätin lähteä haasteeseen. Ja ajattelin muuten haastaa teidätkin! Jakakaa tekin kommenttiboksissa tai somessa saamianne mieleenpainuvia kehuja, ja/tai kertokaa milloin itse viimeksi kehuitte jotain toista #huomaakehu

 

DSC_4582-3-side.jpg

 

1. Mikä on mieleenpainuvin kehu, jonka olet saanut?

Vietettiin tänä vuonna vappua pariskuntaporukalla. Illallispöydässä oli vuorossa ohjelma, jossa jokaiselle jaettiin paperit ja kynät. Jokaisen piti kirjoittaa lapulle kolme asiaa

1.) asia, josta on tyttö/poikaystävässään ylpeä

2.) asia, jota muut eivät välttämättä tyttö/poikaystävästä tiedä

3.) yhteinen muisto.

Lopuksi paperit luettiin ääneen. On muten ihan mahtava ohjelmanumero illanviettoon (ja varma tapa saada kyynelkanavat auki)!

 

Poikaystäväni paperissa luki yhden vastauksen kohdalla näin:

“Kun Sara suutupäissään avautuu minulle esim. ihmisestä, joka on käyttäytynyt häntä kohtaan väärin, hän ensin tilittää ja syyttää tätä tyyppiä. Sitten kuluu 30 sekuntia ja yhtäkkiä hän alkaakin puolustamaan tätä väärin käyttäytynyttä ihmistä esim näin: “Kyllä mä oikeastaan ymmärrän, onhan sillä ollu vaikka mitä tässä ja varmaan aika kova stressikin. Eikä oo ollu helppoa, olihan sillä se polvileikkauskin”.”

Mä en ollut itse tätä ikinä rekisteröinyt, mutta heti tiesin mitä poikaystäväni tarkoitti ja olin otettu kun hän oli tämän havainnut. Saatan hiiltyä nopeasti, mutta asiat ääneen sanottuani on minun helpompi ymmärtää. Ei me ihmiset pahoiksi olla synnytty. Ei me ilkeitä asioita sanota tai väärin toimita syyttä. Taustalla on aina motiiveja, joiden ymmärtäminen helpottaa asioiden hahmottamista ja tuo perspektiiviä tilanteeseen. 

 

DSC_4676-3-side.jpg

 

2. Milloin viimeksi itse kehuit toista?

Se taisi olla eilen kun vietiin ystäväpariskunta treeneihin. Heitä oli jännittänyt koko päivän se mitä luvassa olisi, mutta tyypit tsemppasivat treenin läpi ihan superhyvin. Huippusuoritus ensikertalaisilta! Kehuin heidän asennetta ja meininkiä!

 

3. Kenen kannustavat ja rohkaisevat sanat ovat jättäneet sinuun jäljen?

Pyörittelin tätä kysymystä mielessäni pitkään keksimättä yhtä tiettyä henkilöä. Vastaus kuuluu, että usean ihmisen. Perhe, poikaystävä, ystävät, blogi-kollegat, opettajat, kummit, valmentajat… mieleen tulee monta voimaannuttavaa keskustelua parinkymmenen vuoden ajalta. Keskustelua, jonka jälkeen usko itseensä, omiin valintoihin ja omaan tekemiseen ovat hitusen vahvistununeet. Kiitos siis näistä ihmiset ympärilläni <3

 

4. Millainen on hyvä kehu?

Kehuminen saa aina hyvälle mielelle, niin kehun antajan kuin sen vastaanottajankin. Lähtökohtaisesti siis mikä tahansa sinulle annettu kehu lämmittää mieltä. Merkityksellisimpiä ja mieleenpainuvimpia kehuja ovat kuitenkin ne, jotka on kohdistettu ulkokuorta syvemmälle esim. taitoihin, luonteeseen, kehittymiseen ja ajatuksiin. Sen sijaan, että kehut paitaa, voit esimerkiksi kehua tapaa, jolla toinen on vaatteensa yhdistellyt!

 

DSC_4607.jpg

Gina Tricot knit, jeans & hat // Topshop shoes // Gucci belt // Chloé bag

 

 

Voit tosiaan osallistua kampanjaan jakamalla mieleenpainuvimman kehun, jonka olet itsestäsi kuullut. Tai voit kertoa, milloin ja miten itse viimeksi kehuit toista. Jaa tarinasi Facebookissa, Twitterissä tai Instagramissa samalla hashtagilla #huomaakehu.

Ihanaa kehuviikkoa kaikille, tartutetaan hyvää mieltä eteenpäin 🙂

 

Pictures: Elisa Lepistö // edit by me

xx Sara

Tags:

DSC_6329-2.jpg

IMG_2879-5.jpg

DSC_6352.jpg

DSC_6956-side.jpg

DSC_6306-2.jpg

DSC_7026-3.jpg

 

Lokakuun viimeinen viikonloppu ja täydellinen syysmyrsky. Tai talvimyrsky? Miten sen nyt ottaa.

Keli oli (ja on edelleen) kuin suoraan dekkarin loppuhuipennuksesta. Siitä viimeisestä kohtauksesta kun juttu on ratkeamaisillaan ja pahiksia piiritetän pimeässä myrskyssä.

Sateenvarjo on kulkenut mukana koko viikonlopun. Sen rooli ei oikeastaan ole ollut sateelta suojaaminen, vaan lähinnä kilpenä tuulta vastaan toimiminen (kastuminen on ihan pikkujuttu tuulelta turpaan saamisen rinnalla!!)Ihan toimiva tällaisenakin, kunhan muistaa vaan välillä kurkkia kilven takaa vastaantulijoita, eikä esimerkiksi jysäytä viatonta ohikulkijaa päin, kuten meikäläinen lauantaina…

Viikonlopun kunniaksi vaihdoin puhtaat lakanat, hain korvapuusteja ja ostin kukkia kotiin. Nautittiin aamujoogasta ja kahden tunnin hesariaamiaisesta. Vietettiin pitsailtaa, katsottiin jännärisarjoja ja juhlittiin ystävän valmistujaisia. Lauantaina käytiin vanhempieni kanssa brunssilla ja pakohuoneessa. Vastapainoksi on väännetty raportteja, saatu mainoskuvaukset purkkiin, tehty tuotantoaikataulua ja suunniteltu ensi viikon kuvauksia. 

Ja edelleen on hymy huulilla perjantain lukijatreeneistä TFW:llä, iso kiitos kaikille! Järkätään uudet pian! <3

Energistä alkavaa viikkoa sille puolen ruutua <3

 

xx Sara