Rehellisiä kuulumisia

(psst. tämä ei ole the dress)

 

Marraskuu. Jo ja vasta. En tiedä kumman puolelle kallistun enemmän.

Kaksi tuoksukynttilää palaa kilpaa toimiston pöydällä. Toinen tuoksuu setripuulta ja toinen ei kyllä tuoksu yhtään miltään (siksi sen setrin sytytinkin). Roudasin toimistolle tänään kirjoja. Haaveenani olisi tehdä tänne pieni kirjastonurkkaus. Kirjoja voisi lainata ristiin ja lueskella vaikka kesken työpäivää jos siltä tuntuu.

Vaaleanpunaiseen villakangastakkiin pukeutunut nainen katseli pitkään tuosta ikkunasta ja yritti sitten tulla sisään. Kävin avaamassa oven. Hän luuli paikkaa sisustuskaupaksi. Hakolan vaaleanpunainen sohva on houkutellut muitakin kadulla kävelijöitä kolkuttelemaan kivijalkatilamme ovea. Ei olla kahden vuoden aikana saatu poistettua ovesta edellisen vuokralaisen aukioloaikoja. Josko sitä raaputtaisi numerot ovesta vaikka tällä viikolla… 😀

Kuuntelen soulhittejä 70-luvulta – nämä saa aina hyvälle tuulelle. Välillä avaan uutiset liven vain todetakseni, ettei vieläkään tuloksia presidentinvaaleista. Saa nähdä saako tässä jännittää  tunteja, päiviä vai viikkoja.

 

 

Häihin on suunnilleen puoli vuotta. Huomaan, etten jaksa just tällä hetkellä innostua niistä. Pikemminkin pidättelen innostusta. Tuntuu, että näin on helpompi hyväksyä sitten häiden mahdollinen peruuntuminen… Tänään buukattiin videokuvaaja. Tämä ja kaikki muutkin buukkaukset on onneksi solmittu niin, ettei maksuja peritä, jos häät jää koronan vuoksi pitämättä. Sovittiin, että lähdetään keväällä joka tapauksessa häämatkalle johonkin päin Suomea, vaikka häitä ei pidettäisikään. Ainiin, ja hääpuku on löytynyt (se ei ole tuo kuvassa oleva). Tai no, toinen on vielä tekeillä. Päätin teettää illalle oman bailumekon, jonka kanssa on sitten helpompi reivata!

Me päätettiin jättäytyä salilta pois tänä syksynä olosuhteiden takia. Tavallaan harmittaa, mutta toisaalta parempi näin. Pysyttäydyn lenkkeilyssä, kotitreeneissä ja joka torstaisessa toimistoporukan yhteistreenissä Punavuori Health Clubilla. Ja hyötyliikunnassa! Kävellen paikkoihin aina kun sää ja kantamukset vaan sallivat!

 

 

Meneillään on sen verran rennompi työviikko, että lähdin eilen kävelylle keskellä päivää. En tiedä milloin olisin tehnyt näin. Jostain syystä päähäni on iskostunut, että toimistoajat on omistettu työnteolle, vaikka yrittäjänä minähän määritän työtuntini itse?! Yleensä mulla pitää aina olla syy tehdä jotain tällaista keskellä arkipäivää, nyt se syy oli vain hyvä ilma. Hain kahvia ja kuuntelin podcasteja. Haahuilin vaan päämäärättömästi. Aurinko paistoi. Osassa puista oli vielä värikkäitä lehtiä. Päädyin pikkiriikkisen töölöläisen antiikkikaupan alennusmyynteihin ja löysin 1900-luvun alulta peräisin olevat kynttilänjalat puoleen hintaan. Ne on ihanat!

Ystävät oli meillä eilen kylässä pitsalla. En edes muista milloin viimeksi oltaisiin tehty itse pitsaa. Enkä muista milloin viimeksi meillä olisi ollut ystäviä viettämässä iltaa. Virittelin kämpän täyteen valoja ja sytytin uusiin kynttilänjalkoihin kynttilät. Keitettiin tomaattikastike pitkän kaavan mukaan. Oli ihan mielettömän hyvää.

Halloween-viikonloppuna pidettiin siskolle yllätyssynttärit etänä. Jokainen perheenjäsen oli valmistanut kotonaan ruokaa ja pukeutunut juhlavasti. Kippisteltiin ja pidettiin perheillallinen etänä – toimi! Erityisesti koska oltiin kehitelty kaikenlaista ohjelmaa. Oli tietovisaa, musavisaa ja vanha kunnon powerpoint-esitys. Olin kaivanut kaikkien facebook-tilapäivityksiä vuosilta 2009-2013 ja arvuuteltiin kenen tilapäivitys oli kyseessä. Oli jotenkin ihan hurjan hauska ilta!

 

 

Oon yrittänyt solmia kivaa ohjelmaa marraskuulle. Ei liikaa, vaan silleen sopivasti. Ehkä pari kolme kertaa viikossa. Enempää ei just nyt jaksa. Lenkkitreffejä, uintikeikkoja, ruoanlaittoa, lounastreffejä, leffailtoja ja retkiä luontoon. Näillä jos jollain selviää vuoden ankeimmasta kuukaudesta, joka ei kyllä tähän mennessä ole ollut ollenkaan ankea.

Arki-illat menee suurimmaksi osaksi tv:n ääressä, lukiessa ja/tai neuloessa. En jaksa potea huonoa omaatuntoa siitä, etten jaksa tehdä mitään kummallista. Eikö pilkkopimeät arki-illat nyt nimenomaan ole tehty teen hörppimiseen, kynttilöiden poltteluun ja sarjamaratoneille?

 

 

Vaikka tilanne nyt on mikä on, niin kaikki on omalla kohdallani oikeastaan ihan hyvin (tuntuu itsekkäältä sanoa näin, mutta sanoin silti). En ole luonteeltani murehtija ja pystyn aika hyvin sulkemaan ikäviä juttuja ulkopuolelle. Niiden ääreen on hyvä välillä palata, mutta toisinaan tekee ihan hyvää keskittyä omiin juttuihin.

Huomaan, että oon alkanut kaipaamaan omaa aikaa, ollaan oltu niin tiiviisti kotosalla. On ollut kiva käydä toimistolla itsekseen, lähteä kävelylle tai kirjan kanssa puistoon. Maalaushommat ajattelin myös starttailla tauon jälkeen. Pitääkin käydä hakemassa lisää maaleja ja tauluja!

Luovuus on ollut tänä syksynä hukassa ja siitä syystä aloitin tauon jälkeen kirjoittamaan aamusivuja. Hitsi kun tekee hyvää vaan kirjoittaa käsin. Purkaa yksittäisiä ajatuksia (ja kaikennäköistä muuta shaibaa) paperille. Kolme sivua kirjoitettua tekstiä yhdeltä istumalta puhdistaa kummasti, olo on luovempi.

 

 

No siinäpä kuulumisia täältä päästä. Mutta entäpä te, mitä teille kuuluu?

 

 

xx Sara

12 Comments
  • Torey
    Posted at 19:01h, 04 November Reply

    Olipa tosi kiva postaus. Tykkään lukea ihan peruskuulumisia. 😊

    Itselleni kuuluu kiirettä. Töiden ja opiskeluiden yhdistämistä. Kumpikin on uusi homma tälle syksylle ja on ottanut tovin saada hommat luistamaan, mutta kyllä se tästä. Tämä viikko on ollut jo niiden suhteen helpompi! Itse otan kanssa pieniä lepohetkiä tarttumalla kirjaan (joka ei liity kouluun) ja töitä tehdessä kuuntelen musiikkia. Fiilis pysyy parempana pienillä jutuilla!

    P.S. Tuokin puku on aivan ihana! 😍

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2020/11/02/kunpa-itsestansa-lomaa-ottaa-voisi/

    • Sara
      Posted at 18:05h, 05 November Reply

      Heyyy! No ihana kuulla, että tämmönen kiinnostaa 🙂

      Ja niin kiva kuulla sun kuulumisia myös. Sulla on (aina) niin ihana asenne! Opiskelujen ja töiden yhdistäminen on haastavaa ja rankkaa. Toisinaan tosi uuvuttavaa. Tsemppiä sinne, pidä lepohetkistä kynsin ja hampain kiinni <3

  • Jenny
    Posted at 20:07h, 04 November Reply

    Täytyy ihan tulla kommentoimaan, että olipa kiva postaus! Teidän toimisto voisi olla sisustusliike, niin viihtyisältä ja kauniilta se näyttää.
    Muistatko antiikkiliikkeen nimeä tai millä kadulla se sijaitsee? Töölöläisenä kiinnostelee mennä tekemään löytöjä..
    Mukavaa viikon jatkoa Sara! 🙂

    • Sara
      Posted at 18:06h, 05 November Reply

      Ihana kommentti, kiitos <3
      Nimeä en muista, mutta se sijaitsee ihan siinä Carelian kulman vieressä (keskustaan päin) Manskulla! 🙂
      Kivaa viikkoa!

  • Sari
    Posted at 20:37h, 04 November Reply

    Hei, en yleensä kommentoi mitään, mutta pakko sanoa että ihanan elämänmakuinen postaus! 🙂

    • Sara
      Posted at 18:06h, 05 November Reply

      Voi miten lämmitti mieltä! Kiitos <3 Arvostan, että tulit kommentoimaan! 🙂 Ihanaa loppuviikkoa!

  • Dreaming_Of_Matrimony
    Posted at 22:01h, 04 November Reply

    Jos häämatkapaikkaa kaipaatte, niin minulla on tarjolla alkeellinen partiokämppä, ei sähköjä mutta sauna, vettynyt soutuvene ja kosteita halkoja kyllä, Kansallispuisto parinsadan metrin päässä. Susia, majavia ja muistoja.

    • Sara
      Posted at 18:06h, 05 November Reply

      Kuulostaa upealta 😀

  • johan sun
    Posted at 13:37h, 06 November Reply

    Kiva lukea ihan normi arjesta!
    Ps mielestämni tuo mekko oli kyllä aivan upea, mutta kyse on sinun tärkeästä päivästäsi, joten uskon, että löydät mahtavan mekon!
    PS. Todella paljon onnea teille

    https://suninidea.blogspot.com/2020/11/keskisuomen-kasino.html

    • Sara
      Posted at 11:55h, 10 November Reply

      Ihana kuulla 🙂 Kiitos ja haleja!

  • Marine
    Posted at 19:14h, 06 November Reply

    Tämä oli kiva postaus 😊,hyvää kuuluu. Suunnittelen kovasti miehen yllätys 30v.synttäreitä jotka ovat ensi viikonloppuna. Mies juuri tänään surkutteli että synttärit ensi viikolla, ei suunnitelmia. Meillä 10kk vauva ja ei voida kotona pitää bileitä. Järkkäsinpä ne yllärinä anoppilaan. Odotan ❤. 10kk poitsu kipeänä ja tämä viikko on äitillä mennyt valvoessa. Mutta kyllä tästä kuumeesta ja pimeästä ajasta selvitään. Kun on asioita mitä odottaa ja ne kynttilät.

    • Sara
      Posted at 11:57h, 10 November Reply

      Ei hitsi miten jännää! Yllärisynttärit on parhaita, ihanaa kun oot nähnyt vaivaa ja järjestänyt sellaiset 🙂 Hän takuulla arvostaa!

      Voimia sinne sairastelun keskelle ja kivoja juhlia!

Post A Comment
Your comment will be visible after approval